on sana ja toinen, ja kolmas samanmoinen
lopulta ne kaikki hajoo iskiessä salamoiden
ja ei jää mitään, mistä kiinni pitää
ketä katsoa, keneen rakastua, keneen tarrautua
voi ja ketä haaveillen miettiä voi silloin kun nyt
on käynyt niin, että mikään ei käy nyt
koska niin monta mahdotonta ja kaunista
unelmaa on, jonka en haluu jäävän vauhdista
kaikki hukkuu päästä, koska en uutta sisään päästä
siksi koska mielummin mieltäni turmiolta säästän
vaikka päästän itseni päiviltäni pois jonain päivänä
silti pidän sitä vain pienenä huolen häivänä
koska kuolen päivänä jonain ilman itseänikin
huomaan samoja virheitä muissa kuin itsessänikin
vaikka avoimena tuijottanu vain muita
ihaillen, en huomannut muiden rikkonaisii luita

päivät on luetut, tai ainakin kirjoitettu
kuka muka jaksas lukee, kun on irroitettu
kaikki irti siitä, minkä yhteyteen ne kuuluu
vaikka kuuluu kaikki erikseen, nippuun ne kuuluu

kadonnu jonnekkin kosketus pintaan
pohjaan vaan menny ilman harkintaa
vaikka viittaan kintaal kaikkeen valistukseen
haluisin, että kaikki sortuisivat mun alistukseen
pidän itseäni suurena, kun elän eli kirjoitan
heti kaikkii tuulena pakenee, kun irroitan
otteeni sielun jatkeesta, en tapa vanhaa sieluani
vaikka tulella yritänkin polttaa nieluani
silmät vuotaa kyynelii ja vihaa jotain kohtaan
en tiedä mihin johtaa, mut oon sen valmis kohtaa
suuren vihani kohteen, joka sen varmast ansaitsee
vaikka karaisee kovast jatkan eteenpäin ainaiseen
maailmaan, joka kestää, mitä vaan sydämen takana
sen suojassa kaukana luojasta, silti niin lähellä
mutta lähellä on kaukana ja kaukana tähdellä
joka täydennellä joka välissä yrittää järjellä

päivät on luetut, tai ainakin kirjoitettu
kuka muka jaksas lukee, kun on irroitettu
kaikki irti siitä, minkä yhteyteen ne kuuluu
vaikka kuuluu kaikki erikseen, nippuun ne kuuluu

löytynyt salama polttanut reiän kilpeen
jonka piti olla rikkomaton mutta vain onneton
se onnistui olemaan, kun tapasin hilpeen
herran ja rouvan, joiden tytär oli ponneton
tai ei ehkä ollutkaan, taisinkin vain luulla
mutta miks en voinu kehotusta oikeeseen aikaa kuulla
en osoittanu sydämellä, osoitin vain suulla
että osaan olla paljon muutakin kuin luullaan

päivät on luetut, tai ainakin kirjoitettu
kuka muka jaksas lukee, kun on irroitettu
kaikki irti siitä, minkä yhteyteen ne kuuluu
vaikka kuuluu kaikki erikseen, nippuun ne kuuluu