unettomia, virtaavia unettomia öitä valvon,
vietän voidakseni ammentaa
rytmien ja sävelmien syviä yhtälöitä
sanoillani näillä tahdon mielesi tavoittaa
tahdon koskettaa, tahdon sun kokevan kokonaan
sen syvyyden jota alastomiksi riisutuilla äänilläni
pyrin tänä yönä kuvaamaan
sulje siis silmäsi ja rohkeasti astu
maailmaan jota silmäluomiesi taakse rakennetaan
päästä irti, voit luottaa siihen että
asiat joita tulet täällä näkemään
tulee keuhkosi raikkalla ilmalla täyttämään
kun antaudut virran vietäväksi et tarvitse
mukaasi mitään muuta kuin oman avoimen itsesi
palasista kokoamme yhdessä kokonaista
uudenlaista kokemusta, kosketamme olennaista
vaihtoehdot loputtomat edessämme hengittää
valintamme tulee valottamaan hämärää
kosketan peilikuvaa joka ei hetkeäkään
malta pysyy aloillaan nahkaansa luodessaan
tänään pääsemme uudelta pohjalta alottamaan
lehtemme puhkeavat uudelleen kasvamaan
hetken ajan kuvittelee katselevansa
aivan yksin tyhjää näkymää asuttavansa
kunnes eteen alkaa muodostua maisema
värit alkaa kirkastua, hahmot muotoonsa muovautua
hetki sitten seisoimme keskellä kaaoksen
mut nyt makaamme nurmikolla sadepisaroita pyydystäen
pienen tovin vain tästä hetkestä välittäen
tän lyhyen hetkisen kauneuden käsittäen
vapaudu, varaudu, valmiit vastaukset ovat
vaarallinen ansa joka on parempi kiertää kaukaa
vain lopusta voit lopulta olla varma
kaiken muun voit siis varmasti unohtaa
älä kuuntele edes itseäsi, älä etenkään muita
tämä koskee myös minua
pohdi, spekuloi, kritisoi, kyseenalaista
etsi kunnes löydät, sitten palaa lisää etsimään
koskaan ei löydä lopullista vastausta
mutta etsiminen silti aina palkitaan
monesti jo itsekin luulin olevani perillä
monta kertaa tajusin tajunneeni jotain lopullista
ennen kuin aloin hahmottaa ettei ole
tarkoituskaan päästä tiettyyn pisteeseen vaan tehdä
jokaisesta löytämisen hetkestä taidetta
jokaisen uuden tiedonmurusen myötä
havahtua siihen kuinka loputon
on tuo virtaus kokemusten ja informaation
loputon virtaus kokemusten ja informaation
muistatko vielä sen hetken kun olimme
kaukana ja koskaan emme olleet ehtineet aloittaa
nyt palaamme samaan paikkaan uudestaan
joskus tähän pysähdyin kuuntelemaan
tosin silloin kuulemastani vähemmän ymmärrystä
huomenna totean saman tästä päivästä
siksi en moiti itseäni ajoittaisesta sokeudesta
muistutus tietoni rajallisuudesta
istun kotona, kävelen kadulla,
matkustan metrolla, lojun ruohikolla,
kahlaan räntäsateessa, seison kauppajonossa,
luon säveliä bassolla, väritän ilmaa huutavilla nuoteilla
yläpuolellani taivas on elossa
edessäni ihmismeri ruohonkorsissa
ympärillä metsä suojaa aamuyöllä vaeltavaa
kotini on kaikkialla jossa vain on koettavaa
(vapaana palava,
havahdu, avarra)
kävele kanssani, kulje mun kauttani
rakastella olemassaoloa
ethän koskaan lopeta etsimistä
ethän koskaan lopeta löytämistä
älä koskaan lopeta etsimistä
älä koskaan lopeta löytämistä