Anthony Heiven: Kauniin Pelon Polku


Tätä huonetta mustan puhuvaa
En osaa katsella silmät kiinnikään
Totuus kurkkii komerosta
En piiloutua sängyn alle voi

Kasvot kehdossa lohdun kantaa
Kunnes taas kaipaa hän ymmärrystään
Valhe karkaa ikkunasta
Sitä koskaan en kiinni kai saa

Haluaisin vain ummistaa silmäni
Kun pelko syöpyy sisimpääni

Yhä uudestaan
Viikate kyntää
Kaivautuu muistoihin kauniisiin

Jälleen kuulen kellot hiljaiset
Lyövät mieleni metsikköön kyyneleen
Hautautuu kuolo kammariin
Rumat jäljet lattiaan taas jää

Haluaisin vain ummistaa silmäni
Kun pelko syöpyy sisimpääni

Yhä uudestaan
Viikate kyntää
Kaivautuu muistoihin
Yhä uudestaan
Viikate kyntää
Hautautuu muistoihin kauniisiin