LANKEAMATTOMAT

(Hinkkanen)


ensimmäinen aamu sarastaa
kaksi viatonta valon nähdä saa
heidän ympärillään pyörii Maa
mies ja nainen toinen toistaan

päivä koittaa, kukkii maa
valon lapset käsi kädessä vaeltaa
halki metsäin, niittyjen
autuas on päivä ensimmäinen ihmisen

illansuuhun viileään
jäävät kaksi lepäämään
uni tulla, viedä saa
samoin uinumaan käy maa

suojapaikka alla latvusten
lempilapset tähtitaivaiden
eivät vielä tiedä tulevaa
mitä kaikkea tuo tullessaan

illansuuhun viileään
jäävät kaksi lepäämään
uni tulla, viedä saa
samoin uinumaan käy maa

ennen tuskaa, ennen valhetta
vailla tietoa, vailla murhetta
mies ja nainen toistaan pitää saa
kuin tuo hetki jatkua vois vaan

satuun siihen entiseen
käymme sisään edelleen
samaan rooliin ankeaan
ihmisparka lankeaa

pettää, vihaa, varastaa
huijaa, murhaa, unohtaa
menneet virheet jäävät taa
menneet virheet jäävät taa

jälleen lankeaa
jälleen lankeaa