Säv.sov.san.Rikkalapio


Et tullut luokseni ratsulla, kuten kirjan saduissa.
Vaan punaisella mopolla, ikivanhalla Raisulla.

Et hurmannut hienoilla sanoilla, vuosikertaviinillä.
Vaan vienolla hymyn kareella, ujoilla sinisilmillä.

Sä olet komea niin, komea niin, sinut haluan omakseni.
Mut en uskalla mitään sanoa en vielä tänään en tänään en tänään.
Ehkä myöhemmin, myöhemmin, ehken sittenkään.

Et luvannut taivaalta kuuta, et tähtiä tai muuta.
Vaan käden minulle ojensit ja bensarahaa tarjosit.

Ja saisikos olla muuta, minä kysyin tiskin takaa.
No, vähän kuivaa suuta joten yksi jaffa mukaan.

Sä olet komea niin, komea niin, sinut haluan omakseni.
Mut en uskalla mitään sanoa en vielä tänään en tänään en tänään.
Ehkä myöhemmin, myöhemmin, ehken sittenkään.

Et kääntynyt taaksesi katsomaan, kun pihalle astelit.
Vaan Raisun käyntiin polkaisit ja takas kadulle kaasuttelit.

En jäänyt perääsi murehtimaan, sillä tiesin sen.
Pari päivää ja taas tavataan ja sitten tempaisen.

Sä olet komea niin, komea niin, sinut haluan omakseni.
Mut en uskalla mitään sanoa en vielä tänään en tänään en tänään.
Ehkä myöhemmin, myöhemmin, ehken sittenkään.
Pitäis muistaa tää, on vain yksi elämä elämä elämä. Muista se! Yksi elämä, yksi elämä.