aihe: Köyhän miehen Casanova


sä muistat mut - sä muistat meidän riidat,
mä muistan sut - muistan myös ne riidat,
en tajuu miks aina meidän piti tapella,
vaik ei ollu aihetta niin silti piti taistella/
en ite saanu niist tappeluist mitään kiksejä,
vaan vitutuksen jota piti taas hetki kestellä,
en tiedä sust mut mua ne on jääny kalvamaan,
aika kuluu kai jota järkee päähän saanu ja/
siks nyt pyydänkin anteeks tällä träkillä sulta,
mä kadun sitä aikaa enkä todellakaan suotta,
tiedät sen yhtä hyvin kuin mä muistan sen aina,
et kello pysähtyy ku koneisto on liian vanha/
ja ku aurinko paistaa toivon paluuta vanhaan,
ja toivon että sulla on kaikki kunnossa,
siel jossain missä ootkaan saisit jo palata,
ajassa takaisin vanhaan mä sua rakastan/

vaik meil oli aikoinaan vähän liian vaikeeta,
ja välil tuntu että ei tästä mitään oikeen tuukkaa,
niin joku siel silti piti meidät kimpassa,
ja niin tunnit vaihtu minuuteiks ajan kanssa/
se on laskuu nousuu kuten on koko elämä,
ja välil kävit pois pient taukoo pitämässä,
kun tulit takasin olit taas mun elämässä,
pitää tunnustaa että kaipaan niitä hetkiä/
hetkiä jolloin nautittiin toisist yhessä,
tai ku katottii leffoja sylikkäin yhessä,
ja nyt en oo kuullu susta yhtään mitään,
vika tapaaminenkin ei vaan menny niinku pitää/
siks mä haluisinki sut takasin nytten mun elämään,
olemaan mun päivien pelastaja omana enkelinä,
mä en vaan tahdo elää yksin olla enkelittä,
ja jos kuulet mua tahdon nähdä sut mun vieressä/