Muistakaa minua hyvällä,
en harmia tahtonut tuottaa.
Mut järjestelmään en kuulua voi,
propagandaa kitarain soi.

Mä tiedän kuin takkia ei voi
hapatustaan yltänsä ottaa.
Järven seljällä silti tunsin mä sen
tunteen puhtaan niin luonnollisen.

Siispä ymmärtäkää mua nyt.
Näen kauneuden metsän ja puiden.
Joskus saatoin tarpoa hiekassa vain,
nyt vihannoi nurmeni ain.