Elämää ja aivokemiaa: Myöhässä taas


Mä herään aamulla varhain
ja varpaita paleltaa.
On toive mielessä hartain
kun saatoin taas unohtaa.
Mä olin myöhässä taas.

Kunpa jaksaisit vielä mua odottaa.
Mä tulen salaman siivillä.
Kai uskottavuuden voi kadottaa
samalla tekstiviestillä:
"Mä olen myöhässä taas."

Myöhässä taas…

Viha kyyneleet piilottaa.
On kai turha selittää.
En silti tahtoisi satuttaa,
miten voisit käsittää,
vaik' olen myöhässä taas.

Sanoin, että rakastan sinua.
Kysyit mitä se tarkoittaa
- onks se sitä kun odotat minua
vaikka varpaita paleltaa
ja olen myöhässä taas?

Myöhässä taas…

Kai jotain oppisin minäkin
Jos ihan oikeesti haluisin,
Mut tiedän niin kuin myös sinäkin,
Et' olen myöhässä taas!

Myöhässä taas…