No joo onhan täs mikseris jo hengattu aika kauan ja etsin jotain tälläistä.
Tiedostan tämän tyyylin vaikeudet ja marginaalisuuden,silti tässäkin biisissä
on oma syvällisyytensä ja se lyö kättä ns. konvettionaalisen angloamerkkalaisen 3min muna -ajattelun kanssa.jep.Pikantti dilsa lopussa.

Tämä jos mikä on rauhoittavaa musiikkia, ainakin ensimmäisten 5 minuutin aikana, siinä ollaan nyt menossa. Voisin kuvitellan tämän kappaleen vaikkapa Opethin jollekin levylle välifiilistelyksi.
Tämän kuuntelemiseen todellakin täytyy asennoitua oikealla tavalla, eipä tästä juurikaan saisi mitään irti tyyliin "jahas, mitäs tämä on."
Voisin sanoa tätä ennemminkin "tunteiden tulkinnaksi" kuin tavalliseksi kappaleeksi.

Pidin tunnelmasta kovasti. Ymmärrän kyllä, jos ei mikseristä poppia etsivä jaksa keskittyä näin pitkää aikaa. Ehdottomasti kyllä enemmän soundtrackia kuin Post-Rockia mielestäni :)

Älä suotta puolustele sitä, miksi teet kymmenminuuttisia kipaleita. Se on oikein. Popin konventioista kannattaa pyristellä eroon. Ja totta, tätä on turha arvioida arvosanoin ensikuulemalta.

Tein kuten artisti toivoi. Kuuntelin koko biisin. Ihan sama minulle mitä muut ajattelevat, mutta jotenkin löydän tästä jotain todella merkittävää. Ei ole mitenkään jokapäivästä löytää jostakin kappaleesta niin paljon tilaa kuin tästä. Rapiat neljä minuuttia kuuntelin monttu auki, että jopas. Mun täytyy kuunnella nuo muutkin biisit läpi. Onhan tässä siis pituutta kovasti, mutta mielestäni ei liikaa. Käräytän nämä biisit kyllä rompulle ja kuuntelen autossa, tämä on hyvinkin pitkälle sellaista musiikkia, mitä varten Mikserin kaltaiset palvelut ovat olemassa. Kanava sellaiselle musiikille, jota ei voi kuulla radiosta. Ei tätä biisiä oikein voi kategorioihin laittaa. Hieno. Kiitos.

Kuuntelin kappaleen kokonaan ja kunnollista kommenttia antaakseni täytyisi minun kuunnella se taas uudestaan. Ihan hienosti rakennetula ja sävelletyltä kokonaisuudelta tämä vaikuttaa. Se soundtrack taattaisi olla genreksi sopivampi, koska minulle tuli ainakin tästä mieleen nimenomaan soundtrack. Hienosti kasvatettu teos. On harmillista, ettei nykyään arvosteta tämänkaltaisia isoja kokonaisuuksia toisin kuin psykedeliarockin aikaan 60- ja 70-luvulla. Tämä on ehdottomasti mikseri.netin parasta antia. Sitä paitsi on vaan hyvä, jos joku tekee pitempiä biisjeä kuin sen kahden minuutin pituisia. Meitä rokinveivaajia on kyllä aina tarpeeksi, mutta rohkeasti erilaisen musiikin tekijät ovat vähissä. Ja tällä tarkoitan sellaista rohkeasti erilaista musiikkia kuten tämä kyseinen biisi, enkä sellaista kaameaa suhinaa ja sirinää, mistä ei saa edes kunnolla tolkkua eikä soinnuista selvää.

Olen nyt kuunnellu kaksi minuuttia stereosynaa ja kitaranäppäilyä. Sori nyt, mutta en minä jaksa tällaista fiilistelyä kuunnella. Eikä tarvitsekaan. Taisin nimittäin olla "se yksi palaute." Ei minulla mitään pidempiä biisejä vastaan ole, mutta rajansa kaikella. Voihan sitä jämähtää Essollekin bensaa jakamaan. Next.

biisi oli erinomainen ja tarjosi hienoa vaihtelua metalbiisien väliin. Pituus ei haitannut vaan ennätin mietiskelemään läpi päivän tapahtumat!

I like the bell-intro. I think that the guitar could use some reverb or something to match those bells. To me it almost sounds like fractal music. Very nice :-)

Tässä kai haetaan uutta näkemystä klassiseen musiikkiin. Ei herätä kyllä intohimoja. Tekninen toteutus ja saundit on hienoja. Onko tätä ajettu minkään masterointivermeen läpi? Toisaalta ei klassista kai "oikeaoppisesti" tarvitsekaan.

(siis muistetaan, että klassinen oli joskus kauan sitten aikansa viihdettä ja se tuli omillaan toimeen)