Tango: Onko näin?

Jyrkimmät Mahalaskut | 11.10.2021 | Tango
3:00

Säv. & sov. & MIDI: Antti J
San & Voc: Plastic Padding
Tuotanto: Jyrkimmät Mahalaskut Ky/Jyrki Mahalasku
Copyrights: AnttiJ & Plastic Padding & Jyrkimmät Mahalaskut Ky

Elettiin edelleen vuotta 2019. Silloin kun ”Alakulon Arkkitehti” AnttiJ sorvaili ”Inarin Yötä”, niin siitähän jäi materiaalia yli juuri sen verran, että toiseenkin tangoteokseen tuntui olevan eväitä. Nuo tangokeitoksen ainekset ovat siitä hankalia, että ne eivät raakoina säily kovalevyllä, jääkaapissa eivätkä pakastimessakaan yhtään kauempaa kuin toissavuotinen lanttulaatikko. Tango oli siis saatettava valmiiksi viimeistään nyt. Harmi, ettei Don Juanin syömän habaneran tilalle tilattu uusi satsi ollutkaan käytettävissä koska joku tullin huumekoirista oli merkannut habanera-paketin kusemalla. No tulli sitä kyllä pahoitteli ja lähetti hullunhauskan koiraheijastimen korvaukseksi.

”Melankolian Mestari”, kaihomielinen ja salaovela Plastic Padding sai totutusti vetovastuun biisin sanoitukseen. Kappaleen nimeksi ja aiheeksi otettiin erittäin vakava ikuisuuskysymys ”Onko näin?” johon koetettiin löytää koko universumin kattavaa vastausta. Yritettiin taas etsiä vokalistia ja soitettiin yhdelle Korisevallekin, mutta kun se kuuli biisin puhelimessa, niin se korisi luuriin että linja pätkii ja akku loppuu justiinsa. No, ei siinä mitään, Plastic sai vokalistinkin homman vastuulleen.

Siinä sitten varattiin oikein reilusti studioaikaa ja todettiin, että ”Bandoneonin bandiitti” Don Juan Bolerokin on pyydettävä taas mukaan kun muut soittajat kieltäytyivät kuka mistäkin syystä. Eräskin kertoi varanneensa avaruuslennon Teslalta juuri samaan ajankohtaan ja toinen kehtasi väittää, että viiden vuoden liksat olisivat maksamatta vaikka rästejä ei ollut J. Mahalaskun kirjanpidon mukaan kuin 4 vuoden ja 10 kuukauden ajalta.

Don Juan oli huhujen mukaan ehtinyt jo aiheuttaa pientä pahennusta kotipuolessaan kun oli mennyt neuvottelemaan asuinpaikkansa Jepuan seurakunnan kanssa tulevasta hautapaikastaan. Mies oli kuulemma vaatinut haudalleen hautakiven sijaan haitaristia ja kesti tovin ennen kuin selvisi, että Bolerohan tarkoitti hautaristiä. Joskus huhujakin kannattaisi kuunnella, mutta niistä huolimatta AnttiJ soitti Don Juanille ja kertoi, että nyt on tarkoitus tehdä tango Unto Monosen tyyliin ja että kannattaa hankkia oikean tatsin saamiseksi taustatietoja Monosesta ja pyysi tuomaan stringinkin koska sovitukseen oli tiettävästi tulossa jousitaustaakin.

Viikon päästä oli studiosessio, ja kaikki muut olivat jo paikalla kun Don Juan kolisteli sisään hemmetin pienissä narukalsareissa ja Isometsän hiihtokengissä. Voi Jumalan pyssyt! Tee siinä tangoa kun bandoneonisti kirmailee ympäri studiota pienissä stringeissä monot jalassaan. Studioteknikotkin nauroivat maskeista huolimatta sen verran kovaa, että ääni kuului studion mikkien ulottuviin ja pilasi noin 79 äänitettä.

Sittenhän siinä kävi vielä sekin, että kun bandoneonia soitetaan istualtaan, niin eikös Don Juan jättänyt latinotyyliset, hemmetin karvaiset vitjapallinsa soittimen palkeiden väliin ja palkeet ei kun karvojen takia jumiin saman tien. Ei muuta kuin studion toimistosta hakemaan saksia että saatiin mestari irti palkeista, jotka paikattiin somasti ja asiantuntevasti ilmaa pitävällä jeesusteipillä eli jesarilla, kuten me musiikkialan kovan ytimen muodostavat ammattilaiset tuota mainiota korjaussarjaa kutsumme. Todettiin siinä sekin, että harvalla bandoneonistilla on karvainen soitin kun niitä karvoja jäi vahingossa kiinni siihen jesariinkin. Samalla tuli saksituksi erehdyksessä Don Juanin stringien kuminauhakin, jota mies suuresti pahoitteli koska hänen mottonsa oli aina ollut: kahta en vaihda, bandoneonia ja kalsareita. No, nythän se voi pistää nykyisen hoitonsa kalsareitten tilalle sijaluvulle 2.

Saatiin viimein tangoteos valmiiksi kun AnttiJ pisti sovitushousut jalkaansa ja kaivoi niiden taskusta halonhakkuukompin ja ”Inarin yötä” vähän helpomman sovituksen kun ilmeni, etteivät ne kuusimiehiset bänditkään ymmärtäneet mollikutosten ja molliysien päälle yhtään sen enempää kuin se tangorahvaskaan. Sovittajalla oli tietysti vähän pettynyt olo kun edes Anjalankosken poliisien soittokunta (”Holistiseitsikko sekava, solistinaan Konsta Taapeli”) ei selviytynyt sekstetille tehdyn sovituksen kiemuroista yhden miehen ylivoimastaan huolimatta.

Äänityssession valmistuttua ei voitu tietenkään välttyä siltä, että Don Juan ryhtyi muistelemaan aiempia keikkamatkojamme studion henkilökunnalle samalla kun puhalteli muniinsa; pallit nimittäin muistuttivat äskeisen tapaturman jäljiltä lähinnä isoja kookospähkinöitä. Ja juttu sujui totutusti niin rehellisesti kuin vain argentiinalainen Jepuan mies osaa kertoa.

---------------------------------------------------

”Kuulkaas pojat! Meidät pyydettiin jokunen vuosi sitten keikalle Venäjälle Irkutskin kaupunkiin, Baikal-järven maisemiin. Kutsu tuli faksiin ihan kyselemättä ja pyytelemättä. Oli sekin reissu!

Koska yksi iso kiho, kutsutaan häntä vaikka salanimellä Herra P, haikailee menneiden perään melkein yhtä paljon kuin AnttiJ, niin se oli löytänyt iltalukemisinaan pitämistään FSB:n arkistoista lehtileikkeitä yhdestä Romanian keikastamme. Joku arkistonhoitaja oli kuulemma lätkinyt niihin sikäläisiä ”Top Secret” leimojakin, joten jännitystä elämäänsä hakeva Herra P tietysti luki ne kaikki.

Koska Herra P:llä oli juuri Siperian matka tulossa, niin sehän siitä sitten vielä soitti faksin jälkeen meille ja aneli meitä puhelimessakin mukaan viihdytysjoukoiksi kun sen mielestä Siperia ja tsuhna sopivat FSB:n (lue: KGB:n) arkistotietojenkin perusteella erittäin hyvin ja koetellusti yhteen.

Me siinä todettiin, että vaikka Plastic Paddingin kantana oli että sinne toki lähdetään, mutta ainoastaan raskaan tykistön tukemana, niin päätettiin kuitenkin lähettää matkaan tuttu hanuripartiomme Plasticin esittämän kaukopartion asemasta. Palkkioksi sovittiin kuution paali yhden ruplan merkkaamattomia seteleitä.

Heti kun ”Kilju Siin”-merkkinen suihkukone laskeutui Irkutskin lentokentälle, niin meidät ohjattiin ohi lentokenttämuodollisuuksien aitoon Volgan edustusautoon (painoa 6 tonnia, pituutta 6 metriä ja polttoaineen kulutus 160 litraa satasella) ja matka jatkui hulppeasti kohti Baikalin rantoja. Nimensähän Volga on saanut siitä, että sen alustan rakenne on sen verran avonainen, että kovalla sadekelillä takapenkin matkustajilta kastuvat jalat koska vesi tulvii sisään samalla tavalla kuin Volga-joki valtaa peltoja lumien sulaessa.

Päästiin siitä sitten perille ja matkan isäntä Herra P tuli käsi ojossa esittäytymään. Kun AnttiJ kohteliaana miehenä esitteli itsensä venäjäksi ”Strasduitze, AnttiJ. Eta Andrej parusski” niin Herra P vastasi selvällä suomella ”Terve, Vlad. Kjutsukaa minua kaikin mjokomin vaikka Puteksi niin kuin shiinä mjukavassa nimipaeivaeljaulussa”. Se perhana oli opetellut puhumaan suomea sen jälkeen kun keikasta oli sovittu ihan vaan meidän takia.

Sen se muisti kuitenkin sanoa, ettei kerrota tästä sille yhdelle Saulille mitään; eihän se nyt käy että ison maan korkea virkamies puhuu julkisesti jonkun lilliputtimaan, anteeksi vaan kunnioitettu tango-orkesteri, kieltä vai mitä? Sovittiin herrasmiehinä ettei kerrota, vaikka kyllähän me tiedettiin, että Plastic kuitenkin lärvii asian Saukille seuraavilla Linnan kemuilla jossa totutusti esiinnyttiin jokavuotisena housebändinä.

Putte oli leiriytynyt kera pienen taustatiiminsä, jota oli n. 231 henkeä kertaalleen laskettuna, ihan Baikalin rantaan hiekkarannalle. Me vähän ihmeteltiin kun siellä oli luonnollisen kokoisia pahvitiikereitä (painatus: Kolmas Painokolonna, malli Amurin Tiikeri) ja luontokulisseja (painatus: Kolmas painokolonna, malli Siperian Taiga), mutta sitten selvisi että siinähän tehdään Puten PR-toimiston suunnittelemaa vaalikampanjaa. Siellä Putte pullisteli yläruumis paljaana kulissien edessä ja oli olevinaan niin kuin niiden pahvitiikereiden johtajana. Joku siellä keksi, että saataisiin hyvää kuvaa jos Putte silittelisi niitä tiikereiden kuvia, mutta sehän meinasi pilata koko homman kun sitä tiikereiden painoväriä levisi Puten hikisistä sormista joka paikkaan. Me sitä siinä seurattiin, vähän naureskeltiin ja otettiin samalla pieniä siivuja Baikal-vodkaa, jonka tiesimme entuudestaan ihan ykkösluokan premium-tuotteeksi (kysykää vaikka Vodka-museon Sergeiltä).

Päätettiin liittyä Baikalin Työväen Uimaseuraan, jonka jäseneksi pääsee vain jos on uinut Baikalissa. Kun kyseltiin siinä ympäriinsä ”is the water cold” niin yksi juuri uimasta tullut alaston pienimunainen nuori mies vastasi että ”three centimeters”. Ajateltiin, ettei taida poika olla kielimiehiä, heitettiin vaatteet pois ja sukellettiin veteen joka oli ihan saamarin kylmää. Tultiin tietysti pikapikaa ylös niin se sama jannu veti rannalla huutonaurua, osoitti meitä navan seudulle ja kailotti ”three centimers”- tiedotustaan.

Tukijoukot grillasivat paikallisia saslik-vartaita (valmistus: Kushnetsovin Kolhoosi, malli Atria, sisältää pelkkää kamanaa) ja Puttekin siinä alkoi ottaa ruokailun ohessa tavallisuudesta poiketen kuppia oikein huolella. Avustajat rupesivat jossain kohtaa selittämään, että seuraavaksi pitäisi kuvata sitä kun Putte johtaa kurkiauraa lentäen pienellä lentokoneella niiden edessä. Aukion reunaan pystytettiin valtava valkokangas jolle alettiin heijastaa lentäviä kurkia. Putte pistettiin istumaan ajolasit päässä omituiseen putkista kyhättyyn, lentolaitetta markkeeraavaan härveliin taustakankaan eteen vilkuttelemaan kameralle isällisesti hymyillen (tehän kyllä tiedätte sen katseen juuri ennen kuin remmi alkaa heilua). Kymmenet tuulikoneet ja tuulettimet läpättivät melkein yhtä lujaa kuin Puten ajokypärän auki jätetyt korvaläpät, jotka läpsivät hänen poskiaan kiivaan ex-vaimon tavoin, ajoviiman kovuutta kuvaten.

Meitä touhu alkoi naurattaa ihan hitokseen ja AnttiJ alkoi huudella Putelle, että sillä taitaa olla lentopelko. Siitäkös Putte otti kimmokkeen ja alkoi vaatia kovaan ääneen vesitasoa paikalle ja että hän kyllä näyttää tango-tsuhnille miten lennetään. Paikalle saatiin metsäpalojen sammutukseen tarkoitettu turbiinikone ja Putte hyppäsi saman tien koneeseen ja alkoi suorittaa lähtökiihdytystä. Juuri kun kone oli nousemassa, niin Putellehan lensi siinä oikea kurki turbiiniin ja kurjen paska ajautui ohjaamon sisäilmatuulettimeen. Noissa naapurin koneissahan sisäilma otetaan turbiinista, niin saadaan tuuletukseen samalla kunnon puhtia, kuten me lentäjät hyvin tiedetään.

No Puttehan ei tietysti nähnyt mitään kun ajolasit olivat sen kuolleen linnun paskassa (kuolleen kurjen kosto on melkein yhtä kamala kuin homon kosto) joten matka katkesi koneella tehtyyn ohjausvirheeseen ja näyttävään syöksyyn Baikalin aaltoihin höystettynä piruetilla, kaksois-slutsilla ja taittaen tehdyllä alakierteisellä kolmois-salkovilla (selostus: YLE, Seppo Kannas).

Putte saatiin sentään pelastettua ja kuivateltua sen verran että tangokonsertti voitiin aloittaa. Soitettiin siinä pari tuntia mm. kaihoisia venäläisiä kansansävelmiä ja romansseja argentiinalaisittain, ja Putte itki liikutuksesta kun tsuhnat soittaa melkein yhtä hyvin kuin Moskovan lääninvankilan elinkautisvankien orkesteri ”Krimin Tataarien Balalaikka ja Hanuri-Soittokunta” jonka musisointia käytetään kuulusteluissa vangittujen ns. länsimaisten agenttien pehmentämiseen. Muille se toimii erittäin hyvin (duuri-kantri-jenkeille suorastaan erinomaisesti) paitsi että tsuhnat laulavat mukana kun ne imevät samat laulut jo äidinmaidosta.

Paluumatka päätettiin tehdä kustannussyistä junalla. Hoidettiin kuution ruplapaali junaan ja heiteltiin Irkutskin asemalla dasvidanjat. Putte siinä vähän vetisteli kun oli ollut niin mukavaa ja liikuttavaa yhdessä. Junakyyti tosin alkoi vähän arveluttaa meitä sen jälkeen kun paikalle komennettu Routivan Marraskuun Rautateiden Puhallinorkesteri soitti läksiäisiksi pelkkää Titanicin tunnusmelodiaa eri variaatioina. No matka meni kuitenkin hyvin … paitsi että.

Kun jo (!) kolmen viikon päästä oltiin Vainikkalassa, niin Suomen tulli kiinnitti huomionsa ruplapaaliimme, johon ei mukamas löytynyt aikuisten oikeita, tuontilupaa koskevia asiakirjoja. Takavarikkoonhan se paali meni ja tulli ilmoitti, että sen saa noutaa Vainikkalan tullista jos maksaa sakkona 150 €. Samalla ne kertoivat, että tuskin kannattaa noutaa koska paalin arvo on tämän päivän kurssilla 14,93 €. No, se keikkapalkkiopaali sitten jäi sinne tullin vastuksiksi, mikä oli niille niuhoille nillittäjille ja nipottajille ihan oikein.

-------------------------

Studion pojat siinä katselivat silmät ymmyrkäisinä ja haavit auki kun Don Juan poistui juttutuokion päätteeksi studiosta munasillaan monot jalassa kantaen naruhousujen retaleita ja karvaista bandoneonia käsissään. Huuteli mennessään, että rehelliselle Lapin miehelle Jari Isometsälle pitää sanoa terveisiä: Lahden mäkimontun baarissa tavataan, otetaan taas parit Hemohesit ja jutellaan kuten aseveljet vaikka Lahden dopingista ja Irkutskin keikasta.

Ja sitten kun ne Plasticin sydämeen, maksaan sekä etenkin pernaan osuvat sanat valmistuivat, niin Don Juan vähän pahastui tuosta ”se kanssaan kun suo tuokion”-lainista. Syynä oli kuulemma se, että sen kolmanneksi paras kaveri Jepualla on turvetuottaja, joka ei voi sietää suotuokioita vaan tykkää ainoastaan aidosta, höyryävästä turveaumasta. Kun kaikkia ei voi miellyttää, niin se laini sitten kuitenkin jäi lopulliseen versioonkin.

Sitten ei muuta kuin nupit koilliseen ja ladattu revolveri (ei sitä piitleksien älppäriä, pöljä) ohimolle, hopi-hopi!

0.00   54 plays

Lyrics

Onko näin?

1. Toukokuu ja lehdet puihin jälleen puhkeaa,
lämpee maa jo tanssilavatkin taas aukeaa.
Kun ilta saa, niin lähden lavalle mä tanssimaan,
ja siellä nään ihanat neidot kesämekoissaan.

Onko näin että kun yhden heistä tanssiin hain
et yhteyden kanssaan silloin sain.
Onko näin et tanssin taikavoima siinä on,
se kanssaan kun suo tuokion.

2. Heinäkuu on aikaa loman sekä auringon,
ruskettuu helposti liikaa pinta vartalon.
Kun tango soi, kutsuen lavalle mua tanssimaan,
niin lähden taas kun oottaa neidot kesämekoissaan.

Onko näin, että kun yhden heistä tanssiin hain
et yhteyden kanssaan silloin sain.
Onko näin, et tanssin taikavoimaa siinä on,
se kanssaan kun suo tuokion.

3. Syksy saa, taas lehdet puistakin jo putoaa,
musta maa on kylmä, kukatkin jo katoaa.
Nyt tuuli soi ja kertoo haikein tummin sävelin,
et mennyt on, niin kesä kuin nuo lavatanssitkin.

Comments

Would you like to comment? Create an account or

J. Hifish 29.10.2021
No johan on tangomarkkinat täällä käynnissä. Nuoruudessa tuli jonkun verran hiihdeltyä tanssilavoilla myös tangoa. En toki koskaan oppinut tangon hienoa tekniikkaa vaan vetelin suoraviivaisesti vaihtoaskelilla. Mutta siis se pointti on (ei mulla mitään pointtia oikeesti ole, kunhan höpöttelen ajankulukseni), että antakaa mennä kun on alamäki. Vieläkös muutes siellä tangomarkkinoilla on se sävellyskilpailu oheisohjelmana? Sinne vaan osallistumaan. Ja lisää tangoa!
0   +1 +2
 
BullHill mja 13.10.2021
Mainio tango ja teksti. Hyvin tehty soundtrack parkettihiihtämiselle. Mukava oli myös tuo selvitys studiosessiosta ja kertomus keikkareissusta.
0   +1 +2