Lafkois (Raakile)

LYRIIKAT:

Arvon kuuntelijat istukaa nyt alas,
ku ilman angstihommii palas tämä joni takas.
Joo oon ollu hiljaiselos pari vuotta,
menneit hommii hävenny nii et vois kuolla.
Ku ei ne vanhat stoorit ole sitä meitsii,
eikä helvetissä tule mitään tyyliin mainstream.
Lepposat biitit ja laiska flow,
simppelit riimit, silti korvissas soi.
Mul ei oo tasoi täs jutus, niinku ämgeel,
enkä settei ärräpärinällä rupee änkee,
En oo ankara, tai nopee niinku nikke,
enkä haudanvakavana ala ruoskii ittee.
Enkä mä todellakaa flouaa niinku pyhis,
ku emmä ala kopioimaa muiden omaa tyylii.
Eikä mun keikoil ole mitään mauton jassoi,
ku ilman plehoi mä estraadille paskoin.

Oha se nii hienoo, nii saatanan hienoo,
ku räppijäbät levylafkois massei hieroo.
Kai tässä pitää kampaa naama uuteen uskoon,
ja merkkikuteet päälle, timanttei rustoon.
Lentolippu nykiin, kultahampaat suuhun,
vaik mitä helvettii, mihin sä siit muutut?
Ja aiva sama houmboi vaikka sä täst suutut,
sä voit yhtä hyvi hiilaa ahterisi kuuhun.
Mul ei oo kultalevyi, ei edes kultahelyi,
kirppiksen kuteis ahmin mäkkärin menyy.
Ja tää ei oo todellakaa mikää biiffin alku,
joten turhaa luuranko rupeet sä siel parkuu.
Tää on yleistys mihin tää on menossa,
ku musaskenes missikisan voitol pysyt elossa.
Turha kuvitella täällä nousee pinnalle,
eikä mul oo tarve, kuha huvikseni rimmailen.