No joo. Oli se vähän "ylipitkä" kun ehdin saamaan tuossa ajassa ihmeitä aikaan.
Mut erittäin piristävää kamaa. Tykkäsin tuosta natsimaisesta rytmintarkkuudesta.

Kuuntelen tässä samalla toista kappaletta, joka myöskin on ehdottomasti uudelleen kuunneltavan arvoista.

Ihan "kohtalaista" kitaransoittoa, eli huh huh! Pitää ihmetellä tota ilmasun voimaa.. Ei paljon tullut soundeja mietittyä kun kuunteli vaan sitä soiton intensiteettiä...

Nimenomaan, "I don't screw up!", kuvastaa hyvin tätä biisiä itse asiassa. Tosi komeeta, staattista ja helvetin groovaavaa meininkiä. Okei, ei pitäis verrata Al di Meolaan tai Paco de Luciaan, mut on vähän pakko ja tietenkin erittäin ylistävässä mielessä, sillä sen tämä kipale kyllä ehdottomasti ansaitsee. On meinaan kokonaisuudessaan järjettömän komea biisi!