Vihdoinkin Funkkiluostaria nauhalla. Kappaleen mieltä laajentava vaikutus käy myös visuaalisesti selville kappaleelle omistetusta mielettömästä kuvasta. Tulin ihan varta vasten kuuntelemaan tuota Arin kitarasooloa, joka räjähtää käyntiin noin kahden ja puolen minuutin kohdalla tuhoten kaiken vastaantulevan. Tämän hävityksen jälkeen vain bongo bongot paukuttelevat muikeassa väliosassa, kunnes lopussa pääriffi jyrää ja täräyttää kappaleen pakettiin. Funkkiluostari on tullut jäädäkseen.