Päästän irti

Mä valehtelen itelleni ja muille/
en mä oo niin vahva kun väitän/
en ois halunnut tätäkään sulle/
tekisin mitä vain ollakseni onnellinen/
edes yhden päivän mutta oon nytten yksin/
nukahdan oman sydämmen tykytyksiin/
ei kai me sitten oltu niin kypsii/
kun kaikki me tiedettiin ettei tää kestä/
mä oon paskana ja se näkyy päällepäin/
kaikki tää katos just vast äskettäin/
vaikka äsken näin tän jo mun silmis/
mä tiesin et mun pitää päästää vaan irti/
ja olla vaan, mutta kun sattuu/
otan kaikki takas mitä on tullu luvattuu/
päästän sust irti sit kun niin haluut/
just nyt mut on vaan niin lyöty katuun asti/

mä tuun katuun tät, ja mä pelkään/
että ehkä tän jälkeen mul ei ol tunteit/
tuntei venannu oon taas/
mä en jaksa näit ikuisii murheit/

Enkä mä usko enää et musta välitetään/
Jotenki turtunu olemiseen välikätenä/
ei kukaan soittele, ei muist kuulu/
ja kummallisesti mä itelleni suutun/
sattuu kun kuuluu, et varmaan on ystävii/
jättää mut yksin taas, no niin kyl mäki/
mut mitä vittua mun pitäs tehdä/
kukaan ei auta, eikä oo neuvomas/
Mä oon sulle pettynyt ja vihanen/
ja tekis mieli heittää sun kamas pihalle/
mut mä en tee niin, mä oon siihen liian hyvä/
onneks mul on sentään paperii ja kynä/
terapiaa, edes pientä helpotust/
maailmankuva väärästä ja hyväst erottunu/
tai sit mun pääs vaan sekoo ajatukseni/
kaikkeen tähän syynä on mun kasvatukseni/

ja kaiken paskan mä kestän/
hauku sä vaan, en mä sitä estä/
mun avunhuudoille vaan kaikuu metsä/
ja mähän se paska oon kaikes, et sä/
kukaan kuuntele, mun hiljaist huutooni/
mikään ei auta mun ahdinkooni/
kyl mä tein paskat myös vaik just erottiin/
kun ainoo ihminen joka tuntu välittän, mut erotti/
vielä näinä aikoina, kun kaikki kaatuu päälle/
vois jo alkaa tulla se sivunkäänne taas/
mä vihaan mun oloo kun masentaa/
ja mä tiedän ettei se muillekkaan oo hauskaa/
mä lupaan silti et mä en oo tuhottu/
vaikka meidän suhde onkin nyt loppu/
mä tän kans taistelen vielä/
ja sori vaan jos loukkaan sua jos oon tätä mieltä/