En taaskaan tuosta genrestä tiedä. Taitaa taas olla sellaista "vittuilaan genreille" meininkiä näissä, jonka minä katson synonyymiksi vitttuillaan kuuntelijalle. Noh... Ei olla genrepoliiseja.

Söröinen ja eloisa rumpuraita mölinöineen luo tässä kyllä tunnelmaa. Eloisa äänikenttä pyörii ja hyörii nostattavine, leijuivine ja möyrivine tunnelmineen. Aavistuksen mutapippuria tai anjovista tämä olisi kaivannut. Vaan ei silti. Se tässä biisissä jaksaa miellyttää, että juuri kun joku satunnainen tunnelma ja hetki on iskenyt päälle, niin iskeekin joku ihana rötinä rutina ja saumattomasti pläjäyttää täysin erilaisen olon taas päälle. Pitää ihailla taitoa sen suhteen.

Kokonaisuudessan eloisa ja monitahoinen teos, josta jäi sellainen visioton olo. Hyvällä tavalla visioton siis. Elämää. Post-modernia-elektroa. Hienoa. Kiva biisi.