Ensimmäisenä tulee mieleen CaveStoryn se ennen viimeistä pomoa oleva ylöskiipeämisosuus. Tämä sopisi hyvin johonkin sellaiseen ennen-viimeistä-pomoa -tasoon. Tai peräti viimeiseen pomoon, mutta vain jos se viimeinen pomo olisi sellainen, jota ei edes voisi voittaa, vaan kävisi vain pitkää ja epätoivoista kamppailua. Tai sitten kolmantena vaihtoehtona siihen, kun sankarit ovat kuolleet ja universumi menetetty.

Tiukkuuspisteitä tämä biisi saa hyvin kun taas omintakeisuuspisteistä lienee huutava pula. Mutta ei se haittaa, koska tiukimmat biisit (etenkin tiukimmat pelimusat) ovatkin aina varustettuja kliseisillä melodioilla. Alku basson ja basarin kanssa on mukavan tuomiota ennakoiva. Päämelodia liidin kera on tietysti tosi tiukka. Tuo 1:20 breikki ei miulle toimi. Basari on siinä liikaa.

Biisi on miusta liian lyhyt. Jotenkin tulee sellainen olo, että tuo biisin loppu olisi vasta pieni tauko ja sitten tapahtuisi jotain (ja sitten jatkuisi taas). Ei kai pelimusa tarkoita automaattisesti, että biisi ei saa missään nimessä mennä yli kolmen minuutin. Ehkä se ei kuitenkaan toimisi sitten ja on paras tyytyä vaan tähän.

Erittäin nätti alku. Ja pidempiä empimättä tulevat rummut ja melodiat mukaan. Tämä tuo yhden oman kappaleen mieleen, hienoa löytää hieman samantyylistä musiikkia! Ai että, mutta tämä onkin ihan riipivän haikea kappale. Hyvät soitinvalinnat, nimenomaan tähän sopivan "pehmeät". Rumpu + snare-kombo menee tarttuvasti. Pad saisi ihan vähän lujemmalla olla. Huh, hyvä kohta tuo jossa meno hetkeksi rauhoittuu. Mutta sitten kun se lähtee siitä vielä kertaalleen = Totaalisen mahtava. =) Kaunista, melodista, elektronista.. toimii mulle joka kerta. Upea kappale.

Erittäin kaunista, hienoa ääntä. Vähän paikallaan junnaavaa, mutta pelimusiikki saakin vähän olla.