Alkaa aika tavallisella sointukululla. Sähkökitarasoundi pikkasen häiritsee, mutta melodia on hyvä, joskin tutulta kuulostaa sekin. Juoksutukset sujuu ihan hyvin! Soundeja vaan hiomaan - soitto kyllä toimii! Biisissä on hieman liikaa tylsähköä toistoa.

Meinasin jo sanoa, että tykkään tosta Nostalgia#18:sta enemmän kuin tästä, mutta tulihan sieltä sen tasoista sooloilua, että vähintänkin yhtä hyvä on.

Pitää vielä kuunnella joku rutistuskipale, että uskaltaa sen faniutumisen tehdä.

biisin alussa kitaran teema muistutti jotain melodiaa..ei millään saa päähän mikä. oiskohan joku menneitten aikojen telkkarisarjan tunnari.
Rumpupuolen soundeista en täysin pidä tässä mutta varsinki wahwah kitara sopii tosi hyvin ton teeman kanssa ja on aika kekseliäs. Hienoa kitaransoittoa, ennenakikkea. Hyvä ja persoonallinenkin biisi.

Aivan mahtavan makee melodia!Soolossa ehkä pientä hötkyilyä,mutta muuten varsin mallikas kappale

Kitaramusiikkiahan tämä on, kirkkaat saundit ja sooloja, ei oikein minun hommani, mutta menee omassa sarjassaan, vähän erillaisuutta verrattuna muihin kitara biiseihin olisi voinut olla.

Aika jees skittarointii! Ite skittaroin ylensä sillai en hirveest ajattele mitää sääntöjä et soinnut saattaa soolos vaihella mite sattuu... Tota laitteistoo vois kyl raiskata kuulostamaa viel rokimmalt. Näistä sainkin idean alkaa julkaissa omia outoja kitarabiisejä mikserissä! Cool.

Idolit/vaikutteet... ei hyvältä näytä. Mutta kuunnellaan kuitenkin. Sävellyksenä menettelee, keskiverto. Liidi on kyllä aivan kauhea, paremmilla saundeilla sitä voisi jotenkin kuunnella mutta nyt ei uppoa yhtään. Tilut voisi jättää pois, ainakin lyhentää. Biisi - 6, instrumentalismi - 9.. Seiskapuoli. Tilut ynnä soundit kuitenkin raastavat korviani ja häiritsevät suuria ajatuksiani niin 7 on viimeinen sana.

Tässä on ihan hyvää melodian ja rakenteen tajua mukana. Jos tähän kasaisi bändin ympärille, niin saattaisipa tulla ihan varteenotettava poprockkia. Kitaransoitto tuntuu sujuvan hyvin ja omaperäisyys tulee paremmin esiin ehkä siinä vaiheessa jos/kun tässä olisi vielä vokaalit ja bändi. Sävellyksenä tykkään kyllä paljonkin, vaikka saundit onkin tavallaan aika perus meininkiä. Toisaalta hyvä niin, koska niihin on siksi tavallaan helpompi samaistua. Tässä on ihan kelvollinen tuo biittiosuuskin, se tuo sopivasti meininkiä biisin loppua kohden.

OK rento kitarabiisi tämäkin. Peltinen virvelisoundi ja hirmuinen tilutus pilasi fiilikset 1:30min kohdalla. Sen olis voinut jättää pois. Loppua kohti paranee.

Tosi hieno, kaunis ja hyvin tehty (mun mielest joka ei sellasist paljon ymmärrä), mut joka tapaukses nättiä

Vähän elokuvamaista äänimaalailua. Aika tavalla tulevat herra Vain tekeleet mieleen, mutta onneksi tässä on persoonallisuuttakin, joskin skittasaundiin toivoisin sitä lisää aika tavalla. Nyt on suunnilleen sama, kuin Vain levyillään paljon käyttämä ja henkilökohtaisesti toivoisin siihen persoonallista särmää ja kirkkautta...Zappa, jonka bändissä Vai aikoinaan esiintyi, oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja luovempi soittajana.

Biisi lähtee kauniin alun jälkeen hienosti liikkeelle ja teknisesti tässä on varsin hyvää kitarointia käsillä, vaikka meneekin välillä vähän tekniikan esittelyksi, mikä kostautuu sävellyksen jäämisellä taka-alalle ja myös soolojen tyylitajun hetkittäisenä katoamisena. Esimerkiksi Stevie Vain "For the Love of God" kappaleessa näin ei tapahdu vaan soolot palvelevat itse pääasiaa eli kappaletta.

Omana mielipiteenäni sanon, että teknisesti hyvin tai loistavasti soittavia kitaristeja on varmaan miljoona, mutta tyylitajuisesti soittavia huomattavasti vähemmän. Siihen suuntaan toivoisin sinunkin pyrkivän. Kuuntele vaikka sitä Al Di Meolan sähkiksen soittoa ja huomaat paitsi että Vait, Satrianit ja Malmsteenit ovat sittenkin vasta oppipoikia tekniikassakin todelliseen mestariin verrattuna, myös sen että mitä tyylitaju ja kameleonttimainen muuntautuminen kappaleen mukaan voi merkitä.

lisää tälläistä!

Täytyy heti alkuun mainita, että sain näppyjä jo idolit/vaikutteet listaasi katsoessa, eli sen sortin kannalta tätä kuuntelen.

Joo, näin se vaan on että en lämpene tämän tyyliseen musiikkiin ollenkaan. En saa tästä kitarakikkailusta minkäänlaisia tunteita irti, enkä pysty eläytymään musiikkiin. Minuun ei tee vaikutusta kuinka monta nuottia sekunnissa osaa soittaa, joten kitaristinkaan kannalta en osaa tätä tutkiskella. Tämä on siis vaan henkilökohtaisista mauista kiinni, ja minä en vaan pysty Vain tai Satrianen tyylisestä musiikista nauttimaan, en vain saa siitä mitään irti.

Soundillisesti biisi on varsin ok, joskin särösoundi olisi voinut mielestäni olla kirkkaampi. Mutta jälleen makuasioita. Melodiallisuutta on ja vaihtelua riittämiin, ja jonkinlaista maailmaa on jopa taustaan onnistuttu saamaan. Genrestä diggailevat varmasti pitävät.

Hyvin kuuntelijaystävällinen kitarasooloilu. Hyvät vaikutteet.

aivan mahtava kipale! ;)