Hei tää on niin nättiä äänen ja soundien hallintaa ja äänimaisema on hypnoottinen! laulu on aluksi yllättävä ja ei oikeen tiedä et pitääkö siitä vai ei mut kohta huomaa kun pari kaunista kertsiä on mennyt et laulu sopii kuin...et kyllä toimii!!!! ;)

Ei se taida olla... kuullostaa ihan siltä muute... ;)

Onks tässä toi alku semmosta "efektibiisistä" jossa tulis sit viel ton tömistelyn jälkeen T-Rexin huutoa.. kuullostaa ihan siltä.. Hyvä biisi muuten..

Sairaan hyvä biisi. Kertsi oli todella siisti, tuli mieleen kyllä intiaaniteemat ja pelit sekä paljon muutakin. Todella hyvin kasattu ja tuotettu veisu, mutta sitä sopi toki odottaakin näin staralta jätkältä :) mutta silti, hienoa kamaa.

Heti ekat soundit avasi tajunna ulottuvuudellaan : tulossa on jotain mielenkiintoista..

Eikä joutunut pettymään.. Eriskummallista mutta toimii..

Hienoja soundeja.. Olen itse Brian Tranceaun fani ja näissä soundeissa oli jotain yhtä hienoa.. Herkkyyttä, sykettä, syvällisyyttä, melodiaa..

Toteutukseltaan aivan upea..

Tää todellakin kasvaa loppua kohden, mikä on hyvä asia. Sillä se paranee loppua kohden. Mutta minä en oikein sytynyt rapille.

Siis mä en yleensä tykkää tän tapasesta musasta mutta tästä mä sain hullut wibat siis se piano kohta on NIIN koskettava ja tausta juttu muuttuu kauniiksi laulu ei paljoa hätkäyttänyt mutta se on kärpäsen pieru saharassa verrattun tohon biisin hienouteen.

Oikeesti tää on sairaan hyvän kuulone biisi...=)

jep jep

"Voi saatana!" Sano meiän jengi ku tän kuuli. Perkele vähä tää o huippu!!

Aivan loistava biisi. Mahtava salaperäinen tunnelma alusta loppuun.

Räppigenree kun on, odotin et olis liian yksitoikkoista mun makuuni, mut heti pianon tullessa kehiin tunnelma vaihtui täysin ja piti koukussa loppuun asti.

Loistavat saundit ja räpäytys- ja tuotantosuoritukset muutenkin. Perfect

Tämä on kyllä mielestäni todella hyvä biisi alusta asti ei tule itellä kyllä mitään negatiivista kommentoitavaa että niin hyvin on tää tehty eniten pidin siitä pianosta se oli jotenki vaan erittäin hyvän kuulone!
No... kyllä mä tälle ehdottomasti annan 10 pistettä.

hiukan liian abstrakti mulle..110% laatu ja tuottaminen, mut ei iske ollenkaa.

Todella "instrumentaalista", jos niin sopii sanoa. Alku oli ehkä hieman tylsähkö, mutta käyntiin lähdettyään biisi kuulosti todella hyvältä. Kfied:llä on kyllä todella pätevä flow!

Hyvin erikoinen veto, mutta mielestäni toimiva. Oli mukava kuunnella biisiä kun ei tiennyt yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu tai kuuluu =) Tuotantopuoli on aivan käsittämättömän laadukasta ja Kfieldin räbät sopii ku nyrkki silmään. Erinlaista mut me like, Hyvä äijät!

Mahtavat äänimaisemat ja leijuvaa tunnelmaa. Tuotanto taas itkettävän hyvää :(

Sävellyksestä pidin myös, pianosoundista taas en. Akustinen skittailu oli ihanan primitiivisen inkkaria.

Onnea kisaan, vaikka ette sitä tarvitse :)

Tuotanto on niin hyvää että en keksi pahaa sanaa siitä, joten kerron vähän fiiliksistä mitä biisi herätti.

biisin loputtua vasta sai otettua happea. biisi ei jätä paljon tilaa kuuntelijalle. kumman kaunista. itelle tuli sellanen olo tästä että on jossain viidakossa eksyneenä, vaikka maisema on kaunis, pakokauhu ajaa takaa. kuntin ääni ku joku poppamies joka tahtoo ajaa kulkiaa pois. kertsi luo hidastuneen tunnelman ja antaa hieman tilaa, mutta kun säkeistö taas alkaa pakokauhu valtaa.. loppujen lopuksi biisin loputtua jää vain haukkomaan henkeä, ja katselemaan ympärille missä sitä oikein on.

Aloin jo käydä ihan kuumana alun äänimaisemasta ja Kfiedin yllättävän kiihkeästä päräytyksestä, kunnes kammottava trancepiano tuli ja pilasi kaiken! Yää!.
Muuten kaikki scifisoundit ja orgaanisemmat elementit ovat oikein ah niin mukavasti sulassa sovussa että pientä tyttöä ihan ihmetyttää.
Kertsin hienoisen riitaisa sointumaaila on kammottavuudessaan lähes miellyttävä. ;) Sanoituksessa jäin kaipaamaan vielä intiaanipoika Hiawathaa, mutta muutenhan tämä oli oikein kunnon pläjäys. Varsinkin, jos onnistuu virittäytymään tunnelmaan niin, että voi kuvitella arvon herrat pelkissä nahkaesiliinoissa sulat päässä.
Tämä mielikuva vähintäänkin kumoaa kuvottavan pianon epämieluisat vibat, joten kymppihän pojille räpsähtää.

Mainiota, just oikeella tavalla erilaista. Kfiedin verset on todella huiput ja saundi vokaaleis muutenkin. Täs on meininkiä ja tunneta. Instrumentaalipätkä on hienon massiivinen ja melodia on loistava. Piano saundi vois olla parempikin, mut melodia on niin hyvä, ettei tunnu missään. :) Perkussiorytmiikat ja biitti on myös todella hieno.

Niinkuin olin pitkään herkutellut ajatuksella tehdä inkkarihoppia, niin eikös Kiili tule ja tee tämän kappaleen. Kuten Kiililtä on totuttu odottamaan, on tuotanto jälleen kerran huippuluokkaa, ja kappale on myös rautaisen laadukas. Kertosäe maalailee mainioita maisemakuvia Pohjois-Amerikasta ajalta ennen kalpeanaamojen saapumista, ja säkeistöjen hienon klaustrofobinen tunnelma lyö hyvän kontrastin mahdottoman isolle kertosäkeelle.

Kfiedin räpit toimivat erinomaisella sulavuudella, ja kappaleen muista osioista ei tonkimallakaan löydy huomautettavaa. Ja mikä tärkeintä, biisissä on ideaa, yllätyksellisyyttä ja ennen kaikkea persoonallisuutta. Eipä ole Kiili suotta mikserissä tuotantogurun mainettaan hankkinut. 10 pistettä ja valkopäämerikotkamerkki (papukaijat olivat loppuneet).

Jees,jees.. hyvähän tää on..

vihdoin ehdin kuuntelemaan tän tarkemmin.. ei kyllä tällästä tunnelmaa oo mahdollista saavuttaa.. yhdyn aikalailla tohon pölyn kuvailuun tästä biisistä ku ei tällä hetkellä tosiaan pysty muuhun ku haukkomaan epätoivosesti henkeään. tää on kyllä todellakin yks niistä teoksista minkä luomisessa mitataan true musicloverizzmi ja kyky tuottaa sairaanloisia aistiharhoja pahaa aavistamattomille pikku tytöille, mulle ainaki.. jotain niin henkeäsalpaavan pysäyttävää =O