Tämä on yksi niistä harvoista kerroista, kun mikseriläiskappaleen kuvaukseen kirjoitettu tarina kaappaa mielenkiinnon sen verran tehokkaasti, että sitä unohtuu lukemaan jopa kappaletta kuunnellessaan. Kieli on kaivautunut niin syvälle poskeen, että se kuultaa siitä jo läpi, eikä juoni meinaa pysyä aloillaan kappalettakaan. Toisin sanoen, poikkeuksellisen ilahduttava ja levoton taustatarina kappaleella!

Itse biisi ei nyt varsinaisesti huou kuvauksessa mainittua jatsia, mutta hanuri kyllä puhkuu senkin edestä! Osaltaan juuri siksi, osaltaan korostetun apaattis-lakonisen laulutyylin ansiosta kokonaisuus tuntuu alusta loppuun jonkinlaiselta Eläkeläiset-pastissilta aimo kourallisella M.A. Nummista, joka irvailee leuka vääränä sekä kolmanteen persoonaan etäytetylle päähenkilölleen että 2000-luvun monille, köh, /poliittisille vaikuttajille/.

Sanoituksia on "ja sitten" -henkisestä rakenteestaan huolimatta melko helppo seurata. Sen kielikuvat ovat hersyviä, ja etenkin hanurin vilauttelu ja potkiminen onnistuvat kaikessa absurdiuudessaan viihdyttämään. Jos jotain, muslimeista usein käytetty haukkumasana ja jotkin rasistiset stereotypiat eivät välttämättä ole erityisen onnistuneita tai tuoreen tuntuisia ratkaisuja edes huumorikappaleen sanoituksissa. Asioita voi ilmaista niin moni eri tavoin, ettei vastaavanlaiselle ole itsessään tarvetta, ja useampi kuulija saattaa kiusaantua siitä.

Eteenpäin! Jatkuu matka näin! Kappale kulkee kuin kuumehoureinen matkakertomus, maailmankolkasta toiseen väsymättä humppaava sekava orkesteri, joka on sulloutunut risaan rättisitikkaan, josta puuttuu niin pohja kuin moottorikin; jalat viuhuvat yli vuorten ja halki notkelmien, ja meno on kaikessa älyttömyydessään valloittava.

Sävellyspuolella kappale on, omaksi hämmennyksekseni, jokseenkin mestarillinen. Erinäiset melodiat, vastamelodiat, soolot, säestykset ja rytmityksetkin tuntuvat kaikki niin luontevilta, että vain "orkesterin" kokemus sen selittää. Kokonaisuuden sekavuus tuntuu alati hallitulta, eikä kertaakaan tuntunut tulvivan yli siitä huolimatta, että kiehumispisteessä pysyteltiin alusta loppuun.

En odottanut sekavan kokonaisuuden minuun juurikaan iskevän; se ei ole tyyliltään sellainen, että päätyisin herkästi sen kaltaisia kuuntelemaan, mutta huomaan muutamalla kuuntelulla sen kasvaneen mielessäni odotuksiani suuremmaksi. Enkä voi kiistää, etteikö kappaleen päättäminen Donaldin hanurin potkimiseen olisi monellakin tapaa hyvin tyydyttävä ratkaisu.

Läpikotaisen eriskummallinen biisi joka paahtaa menemään ivalla, innolla ja sellaisella pidättelemättömyydellä, että herkempää välillä hirvittää, mutta jonka persoonallista ja varmaa otetta ei voi kiistääkään.

Kesäbiisikisassa oli jotakuinkin kaksi aikansa maailmanpolitiikan inspiroimaa kappaletta, ja tästä tunnistanee poliittisen luonteen helpommin kuin siitä toisesta.

Asiayhteyteen nähden (Mikserin kisa) tästä kuuluu että töitä on tehty ja kunnolla. Sävellys on monipuolinen ja viihdyttävä, nousten kisan tuotoksista esille virkistävällä tavalla.

Kappaleen sanallinen sisältö on tämän kommentoijan korviin paradoksaalisella tavalla sekä liian törkeä että tarinan kohteelle liian armollinen. Toisaalta likaiseen tulkintaan ajautuu ehkä liian helposti; toisaalta taas, tämän kuuntelijan mielikuvitus yrittää ajaa päähenkilöä kohti nykyistä shokeeraavampaa loppua, muistaen mm. Gaddafin kohtalon.

Yhteenvetona olkoon, että vaikka kappale ei ehkä ole "kesäbiisi" tavalla jota useimmat odottaisi, on se sopivan erikoislaatuinen tuotos tänä kesänä politiikkaa seuraaville, ja omanlaisensa esimerkki sananvapauden ilosta.

Diktatuurien, diktaattoreiden ja heidän myötäilijöidensä naurunalaiseksi tekeminen on tunnetusti usein käytetty keino vastustaa kyseisiä tahoja. Tavallinen tallaaja ei oikein muuhun pysty raha-avustusten lisäksi. Irvailuni kohteiden pitäisi kyllä aueta tekstistä hyvinkin helposti ja he kaikki ovat ihan itse ansainneet pääsynsä kappaleeseeni. Sinänsä on tietysti kovin ikävää, että tilanne on viisun arvoinen vielä tälläkin vuosikymmenellä.

Olen liian vanha itkemään, ja lienee väärä vuosikymmen tälle nauraakaan, siispä vaimo ja vuohi tavaravaunuun ja ekaan luokkaan teelle mars

:D :D Pakko asettaa tarkentava kysymys. Oliko soitossa liikaa hanuria vai tekstissä liikaa "hanuria"?

Öööö... no tässä varmaan saavutettiin se mitä haluttiin... suomen kesäbiisikisaan.. voi olla vähän vaikea samaistua... jollain tasolla.... Ihan hervoton veto, nostan hattua, mutta eiiiih... mitä täällä tapahtuu???? Liikaa hanuria mää vaan sanon! Meen ostaa mansikoita