en edes sano taas mutta... sanon kuitenkin, sanoitus on taas mielenkiintoinen ja tarinan haluaa kuulla loppuun. Musiikki toimi erinomaisesti ei siitä moittimisia. Jossakin vaiheessa omassa päässä ois voinu lähteä vaikka rummutkin mukaan ja jotenkin kuulin että kohta pärähtää ja biisi lähtee toiselle tasolle kokonaan, muttei pärähtänytkään ja se kai olikin biisin tarkotus. Eikä se pakko ois ollutkaan lähteä.

Mun mielikuvassani tarinan vanha sielu brandy-lasi kädessä johdattaa jatsahtavan yökerhon flyygelin luokse, tämä uusi sovitus taas vie jonnekin lähiökapakan peränurkkaan, jossa on kyllä lämmin tunnelma, tarinankertoja on hyvien ystävien ympäröimänä ja vaipoista keskustellaan keskioluen kera. Alkuperäinen sovitus oli lähempänä tuota lyriikan mielikuvaa. Mutta sovituskaan ei estä kumoamasta lasia, jossa lyriikka on väkevää ja laulusuoritus päihdyttävää.