Ei yhteen sydämeen mahu kahta ämmää..Toi oli yllättävän hyvän kuulonen toi syke, piezolla sanoit äänittänees - ilmeisesti hieman käsitelty..Oli pakko mennä toiseen huoneeseen kuuntelee miten jytisee, ja eipä näillä volumeilla kuulunut kuin matalaa lutkutusta eristeitten läpi - eli alhaalla on tavaraa..Erittäin hienosti toteutettu, hieman aiheuttaa semmosta kaaottista ajatusten vaellusta. Painostavuus lievenee useampien kuuntelujen myötä ja pystyy eri tavalla kuuntelemaan tapahtumia. Oikein mukava.

Ihan kipeä ihmisääni tekee tästä lapsenomaisen ja kauniin. Jotain Aphex Twin-maisemaa toi mieleen ihan, vaikken osaa määrittää onko lokerointi juuri hyvästä- Tässä on jotain muutakin "vanhaa" kuten Skinny Puppy-kauteni musiikin säädeltyyn syöveriin tummaan.

Ihana sydämen ääni tuolla bassotaajuuksilla koko ajan kuuluu... Tällä voisin nähdä sellasta, että sydämettömän ihmisen sisälläkin sykkii sydän... Varmasti tälläsen ihmisen tarvitsee välillä levätä... Pahuus saa aina jostain alkunsa ei kukaan ole paha... Vaan tulee pahaksi... Tai mitä taas selitän...

Mut hei siistiä ääni muuten alkaa jossain neljänminuutin kohdalla... Mulla soi tollanen ääni päässä aina töissä ollessani! Loistavaa...

Oiskohan biisissä joku murha mies jonka tarvitsisi levätä? Voisi ehkä olla... Ton tosi mageen neljän minuutin äänen jälkeen voi kuulla näitä kuolleiden ihmisten ääniä... Ehkä myös murhaajan omaa pahaa oloaan... Taitaapi murhaaja olla nainen...? Meinaan toi köhinä kuulosti vähän naiselta... Mutta joo...

Siis olen ihan taas 100 % varma siitä, että taiteilija haki tuota samaa visiota kun teki tätä biisiä! Tai taideteosta...

kehon vireystila pysyttelee korkealla, mielen vireystila kaipaisi jo aitoa unta. nukkumaan voi mennä vasta kun on mahdollista unohtaa asiat edes siksi ajaksi. ehkä unohtaminen onkin vain harhaa, todellisuus piilee muistissa. siinä muistissa ja niissä muistoissa jotka on samalla vievä niin terveyden kuin mielenterveydenkin. sydänlihaksen veri-impulssit täyttävät rasittunutta pääkoppaa repivän puristuksen tunteen saattelemana. kyllä se uni sitten viimein koittaa.

Piti laittaa ikkuna kiinni ku ulkona taas ajetaan taas rallia. Kappaleen syke tarttuu ihmisen vireystilaan ja sydämen sykkeen tahtiin. Painostavaa mutta taustalla oleva näkymä on kaunis. Näen jonnekin. Jälleen jonnekin aikaan mihin en ollut vielä edes syntynyt. Aijai. olisin toivonut, että tunnelma olisi säilynyt samanlaisena, eikä tuota meteliä olisi tullut välissä. Tai ehkä olin, mutta imin vielä silloin äidinmaitoa. LOLled at nuo vokaalit, ja se loppu! :D

Tuo lopussa noisemaisuutta esiin tuova juttu ei jotenkin sopinut minusta tähän lainkaan, meni tunnelma vähän hajalle. Ilman sitä olisin viihtynyt tämän sisässä aivan loistavasti, joskin nytkin hyvin.

Kipeen kuulonen biisi. Ääntely kuulostaa joltain tukehtuvalta koiralta jolta on teipattu kuono kiinni.

Ajattelin vihdoin tulla tätä kommentoimaan kun on sieltä päin tullut aina kommentia heti kun on biisiä tänne laittanut. Sietämättömän vaikea kuunneltavuus on kyllä tämän biisin juttu. Ja tämä maaninen masennustunnelma, mielenterveyden rajatilalla kävely kyllä toimii. Kuulostaa musiikkillisia vertailukohtia hakien siltä, kuin Vangelis ja Brian Eno olisivat menneet mielisairaalaan nauhoittamaan. Toinen heistä olisi sairaalassa potilaana, ja toinen psykiatrina. Mutta en tiedä kumpi olisi kumpi.

Kuten aiemmissakin kommenteissa on mainittu, on tekijällä selkeä ote tekemiseensä, joten kappaleitten analysointi saattaa olla turhaa touhua, varsinkaan jos kyseeseen tulee rakentava kritiikki tai parannusehdotukset. Valmista materiaaliahan tämän projektin kaikki tuotokset ovat, eivätkä vähiten tuotantoarvoiltaan. Syy siihen, miksi aion tätä kommentoida on siis varsin henkilökohtainen ja johtuu lähinnä siitä, että mielestäni tämän tyylisuunnan edustajat (puhutaanpa sitten yksittäisistä kappaleista, kokonaisista levyistä jne.) ovat keskenään yhtä lähellä toisiaan kuin mitkä tahansa purkkapoppipiisit joita kuulee nykyisessä yhteiskunnassa jopa puhelimen soidessa.

On siis hirvittävän vaikeaa sanoa, onko jokin kappale erinomainen ja tarkka taiteellinen mielikuva vai tekotaiteellista paskaa, jossa on tehty vähän sitä sun tätä ja pistetty hirveä kasa kaikua päälle. Oli metodi kumpi hyvänsä, tuotoksena on jonkinlainen äänikuvamaisema, joka voidaan siis määritellä hyväksi tai huonoksi oikeastaan vain sillä perusteella että minkälainen fiilis tänään nyt sattuu olemaan. Meikäläistä harvemmin harmittaa, mutta tänä aamuna tapahtui taas kaikenlaista ja rupesi siis vähän vituttamaan. Sen takia "Antakaa sydämettömänkin levätä" on minun mielestäni Haava-projektin paras tuotos tähän asti. Ja oikeastaan ei siis suoranaisesti sen takia että minua vituttaa, vaan sen takia että muista projektin kappaleista en ole löytänyt mitään mikä olisi ollut epäsopivaa, makuuni liian oudosti sommiteltua jne. Tässä sen sijaan oli parikin asiaa jotka ärsyttivät ja joista tuli mieleen nimenomaan "helpolla tehdyn kuuloista". Ja hyvä niin, koska ne menivät sitten liiallisuuksiin ja toivat kappaleen paremmin esille muusta hienosti tuotetusta ja tehdystä materiaalista.

Tämä kommentti tietenkin on itseään vastaan, sekavia tunteita sano Salatut Elämät. Esim. "Paholaisen parjattu piano" tai "Jäähyväiset kuolleelle kivelle" ja jopa "Taantuma takaisin todellisuuteen" (jota harvoin uskallan yksin itseasiassa edes kuunnella :) ) ovat mielestäni oikeasti parempia kappaleita kuin tämä, mutta niitten ongelmaksi muodostunee nimenomaan arvostelun fokuksen summittaisuus (joopajoo), kun taas tässä kappaleessa on yleisesti "massaystävällisempi" tausta, johon päälle on sitten tungettu niin epäkelpoja kollaasinpalasia, että valinnanvaraa ei oikeastaan jää, kun pitää valita onko kyseessä hyvä vai huono teos. Eli: teos itsessään ei minua miellyttänyt (eniten, paljoa, kovin, eihän tämä sentään mitään hirveää ryönää ole), sen sijaan verrattuna jo pelkän projektin muuhun tuotantoon tämä aiheutti kommentointipakon. Tehtävä suoritettu, projekti on ollut mielenkiintoinen kuuntelukokemus, jatkakaa.

Tämä on oikeasti loistava kappale, mutta samalla sietämätön, niinkuin sen osuvasti ilmaisitkin. Päätin jossain vaiheessa laittaa luurit korville, mutta ne eivät kyenneet kunnolla toistamaan tuota sydäntäsi. Kaiuttimet (ja jykevä bassosubbari) tykkäsivät tästä.

Mutta tämän kappaleen erinomaisuus piilee siinä, että tämä saa jotenkin oudosti tuntemaan outoja ja synkkiä asioita henkisesti, ja vaikuttaa tämä sitä kautta myös fyysisesti.. jostain syystä tämä saa minut hieman värähtelemään ja tuntemaan outoa oloa vatsassa. Vokaalit ovat melko oudot, yskintääkin siellä seassa.

Alkoi kauniina mutta nyt alkaa ahdistamaan. Tuo sydämen kiihtyvä syke saa minut voimaan pahoin. Saanko sydänkohtauksen? Perkeleen ahdistava, en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin tuohon sykkeeseen.

Jos ajattelen liikaa sydämeni sykettä, pystynkö vahingossa/tarkoituksella pysäyttämään sen, ja jos voin, pystynkö käynnistämään sen uudelleen vai kuolenko, ja jos kuolen, onko kuolemani kivuton kuolema?

Oletko ollut joskus ahdistunut? saattaisin tämän perusteella luulla jotain niinkin absurdia. Minkäänlainen mielenterveyden rajatila ei kyllä ole lähelläkään, missään nimessä.

Aikasen zeniä vaativa hetken vanginta pulloon. Mahtimies olet. Intesiivisyys on sitä luokkaa ku pitääkin.

Tämä on ärsyttävää sössöttelyä ja häröilyä. Sydän on hyvä. Jopa niin nopee et voisit siirtyy tekee Hard NRG:tä. Annan sun levätä. Tällästä nimenomaan ylitaiteellisuutta ei tarvita. Olet onnistunut tavoitteissasi varmaan hyvin, mutta minä en jaksa tätä kuunnella ja tuo 4:01 alkava rätinä pilaa sen mitä on vielä pilattavissa. Metalliset kahinat taustalla ovat kivoja.

Transsimainen kaava. Tämä voisi herättää eksyksissä olevan dementoituneen vanhuksen. Toivoa on aina.

Haha... Taustalla kuulunut "yninä" kuulosti aivan realistiselta mielipuolen kommunikoinnilta tuonpuoleisen asukkien kanssa.

biisi alkaa hienosti mutta parista minsasta eteenpäin on jotenkin pakkopullaa, homma jotenkin leviää. isompia fiiliksiä ja vähän isompia soundeja jäin kaipaamaan, kuin kuuntelisi mustavalkofilmiä.

ahdistava että rauhoittava pala, aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. sopii silti jotenkin niin mainiosti tällaiseen tilaan missä yö on tullut valvottua ja univajetta alkaa.

ei mikään huono pala ja ennen kaikkea piristävä kuunnella mutta jotenkin tämä ampuu itseään jalkaan parin sekunnin välein tuosta parista kolmesta minuutista eteepäin.

Tämä on nätti, tuo sydän taustalla on mahtava.
HELVETIN ÄRSYTTÄVÄÄ ynähtelyä!!
Taidan alkaa faniksi ;)

Jumpe! Kyllä osaat asiasi! Se feedback-nosto biisin keskivaiheilla oli ihan pirun hieno! Muuten ehkä, kuten tuon P.P.P -kappaleenkin kohdalla, biisin pituus hipoi sietokyvyn rajaa... Kylläpä tämän silti läpi jaksoi kuunnella. Biisin lopetus oli sopivan ironinen. (Vai sarkastinen? Hitto kun niiden eroa ei tiedä.) Tunnelma kyllä 'lätsähti', mutta minusta se sopi hyvin. Liian vakavaksi vetäminen olisi laskenut biisin arvoa minun silmässä.

Täytyy sanoa että helpotti kun biisi loppui. Vaikka se oli hyvä biisi. Silloinhan tämän täytyy olla aika penteleen hyvä!

Jumpe! Kyllä osaat asiasi! Se feedback-nosto biisin keskivaiheilla oli ihan pirun hieno! Muuten ehkä, kuten tuon P.P.P -kappaleenkin kohdalla, biisin pituus hipoi sietokyvyn rajaa... Kylläpä tämän silti läpi jaksoi kuunnella. Biisin lopetus oli sopivan ironinen. (Vai sarkastinen? Hitto kun niiden eroa ei tiedä.) Tunnelma kyllä 'lätsähti', mutta minusta se sopi hyvin. Liian vakavaksi vetäminen olisi laskenut biisin arvoa minun silmässä.

Täytyy sanoa että helpotti kun biisi loppui. Vaikka se oli hyvä biisi. Silloinhan tämän täytyy olla aika penteleen hyvä!

Noniin, nyt olen kyllä kuullut mikserin tunnelmapitoisimman biisin tähän mennessä.

Täysin insane... Ihan kummallisia fiiliksiä virtaa mielessä. Oikein pahaa tekee kuunnella tuon sydämesi takomista. Äänien muodostama koknaisuus on kerrassaan loistava.

4:01 alkava feedback... hmm.. sähkökitara(?) tuntui yhteensopimattomalta fiiliksen kanssa, mutta ehkä en ymmärtänyt biisiä oikein. Pidän tunnelmaa melkeimpä tärkeimpänä asiana musiikissa ja tässä se välittyy erinomaisesti. Lopetus kruunaa muutenkin teoksen.

Jeps... 10.

Tämä ei ole pelottavaa vaan pikeminkin kuin avautuvaa so esim. ovea joka avautuu taikka sitten ei. Vokaaliosuudet ovat mielenkiintoiset , ikäänkuin suulla olisi ollut esteitä tms. Taustoissa olin huomaavinani jopa Gangsta soundeja. Musta se viimeinen hymähdys oli se tärkein.

Ensin pistin soimaan samalla kun touhusin muuta ohessa ja tuumin että tätähän haluaisin soittaa samalla kun maalaan. Ambienssia harmoniaa, joka myötäilee tunnemaailman koukerointia ja rauhoittaa. Nyt kirjoittaessani kuuntelen biisin uudestaan luureilla ja huomaan rauhan ja unimaisen maiseman kärsivän sydämen (öh, huolestuttavan) vauhdikkaasta tykytyksestä, joka oli varmasti tarkoituskin. Se luo tarkoittamasi kiireän(?) häiriintyneen tunnelman... Tosiaan onnistunut sessio! Bon appetit. Nio points.

Tää on taitavaa.. Ahdistavaahan se on kyllä, jaksaa pystyy kuuntelemaa siltikin.. heh. Vaikea kuvailla, mutta tulee "jännä fiilis" kuunnellessa. Harmittaa, kun omalla koneella sydämen lyönnit ei kuulu kovin hyvin :(

Pidän tästä. Aika kaunis biisi loppujen lopuksi. 9½

Se viimeinen hymähdys on koko biisin olennaisin osa. Ainakin minusta. Se kiteyttää niin paljon tuon biisin ideaa. Tosin ajttelin kyllä olla vähemmän kongnitiivinen ja jättää sen pois, mutta se ajatus ei kestänyt kuin hetken.

Melkein jätin kommentoimatta koska en tuntenut itseäni kykeneväksi moiseen mutta jätänpä pari sanaa.

Leffamusiikkia. Siihen tätä voisi käyttää, johonkin psykotrilleriin tai kauhuun. Joka tapauksessa mukavaa vaihtelua kuunneltuani 10 erilaista hollandikiksuleadi-pätkää ;)

Voin kuvitella jonkun (Haavan?) istuvan tyhjässä huoneessa nurkassa, nytkyen ja pitäen käsiä korvillaan peittäen ympäröivät äänet, yrittäen antee sydämettömän levätä. Aivan loistavasti tuo tunnelma välittyy. 4:00 oleva, no, ihme surinaääni, ei oikein toiminut, ja feidaoutti varmisti sen sopimattomuuden.

Loppupuolella minua taas alkoi melkein huvittamaan tuo hymähtely, joka kuitenkin sopi todella hyvin teemaan. AINOA pienenpieni mutta minua häiritsevä kohta oli aivan viimeinen hymähdys 6:39, se olisi pitänyt ehdottomasti jättää pois :)

Mitäköhän tästä sanoisi.. Mielenkiintoinen voisi olla sopiva adjektiivi kuvaamaan tätä biisiä.. Vähän säikähdin tuossa 4 minuutin kohdalla kun alkoi hirveä meteli, se oli kyl kauheeta! Pilasi tunnelman! Numeroa en uskalla antaa koska tälläistä "musiikkia" en ole koskaan aikaisemmin kuullut..

Hyvin nämä kaikki toimivat tunnelmanluonnissa. Fani olen nyt.

Kait tää jossain elokuvan taustalla menis. Ei tätä voi jorata, ei voi. Tee jotain tolle yskälle ;)

erittäin mielenkiintoista... apinaa muistuttavaa ähkimistä (johon tosin se yskiminen sopi hyvin) ja reilun puolen välin kohdalla ollutta särösoundia lukuunottamatta kaunista. sydämen syke oli minusta häiritsevän korkea, se eniten häiritsi omia fiiliksiäni. se teki biisistä toisaalta rauhattoman mutta se varmaan kuului asiaan.

tämä teos herätti rakkaita muistoja (ja mielenkiintoisia/häiriintyneitä mielikuvia päässäni) ja muistuttaa mua teinivuosilta jolloin harrastin aktiivisesti teatteria. silloin tuli myös jonkin verran harrastettua taiteellista ja experimentaalia matskua, enää ei niinkään.

mä en nyt osaa täysin kertoa näppiksen välityksellä mitä kaikkea ajatuksia tää herätti, mutta kokonaisuutena, pidin tästä.

Äsh... Ei tässä mitään bassokitaraa ollut... Se olikin tuo "Turhautuneiden tunteiden tehdas"-biisi. Äsh... Näin sitä käy kun kirjoittelee näitää miettimättä kiireessä. Hyvä kun tuli luettua uudestaan, niin hokasin, että eihän se tässä ollut :)

Juuh.. Jänö oli oikeassa, eli mitään tyhmiä sequensereja ei tietenkään ollut käytetty, vaan siinä oli tuo ylipsevuotava "delay" efekti käytössä. Hmm... Päätin olla editoimatta "vokaalej", koska ne kuullostavat nyt juuri niin ärsyttävältä kuin oli tarkoituskin.

Loppupuolen bassokitra oli 4-kielinen "Warwic Streamer Standard" (kaksi mikkinen versio). Siinä oli tosiaan 2 eri analogi phaseria käytössä, joista toinen on rikki, niin että se on käytännössä myös miltei tremolo.

Pitkästä aikaa kirjaudun sisään mikseriin (n. 3kk kirjautumatta) ja tämä ekana kuuntelussa. Tämä on intensiivistä ja levotonta. -Tylsistynyttä ja kaunista. -Viihdyttävää ja pelottavan henkilökohtaista ja välitöntä. -Mukava tulla takaisin pariinne, hyvät kollegat.

Hmmm... Kaunis rytinä kyllä... Tuo sydän kuullostaa todella hurjalta vaikka toistolaitteistoni ei kaikkea siitä irti saakkaan. Tuo jossain 2:10 tienoilla alkava suulla tehty ääni häiritsi minuakin hieman. Olisin toivonut sille lisää jotain käsittelyä, että se olisi vaikeammin tunnistettavissa.

Noista kielisoittimista jotka alussa on pinnassa tuli jostain syystä mieleen NIN. Kuullostaa muuten poikkeuksellisen "tasaiselta" haavaksi se. Melkein epäilin sinua sekvensserin käytöstä, mutta tuo tasainen rytmitys taitaa muodostua ennemminkin delay efektin käytöstä. Loppupuolella taustalla oli jotain (samat kielisoittimet taisi olla) joka toi mieleen jonku Aphex Twinin ambient jutun.

Ohos... Tulipas liikaa referenssejä muuhun musiikkiin.

Siis sydän on mikitetty piezolla rintakehästä. Tuo "hymistely" on mikitetty 60-luvun telefunkken mikrofonilla 60-luvun magnetofoniin, niin kovaa, että nauhasäröllä on merkittävä osuus saundiin.

kyllä se sydän kuuluu ihan hyvin.. autz! tämä ON sietämätön biisi, todella inhottava! VITTUUNTUNUT! aaaaaaargh! tekee mieli huutaa.. naama kouristelee.. vittu! sanon minä!
tunnelma täys kymppi! tämä biisi on vaikuttanut minuun kaikkein eniten.. todella onnistunut

Hermot olivat meneet kyllä... Tuo ääni läninnä kontrastoi (kaunis sana) sitä fiilistä joka tuossa on olevinaan. Kaikkea suulla tehtyä hymistelyä ei mielestäni voi kutsua lauluksi, vaikka se vaatekaapista tulisikin. :)

Niin no minustakin kuullstaa että siinä laulaa joku, vai laulaako meidän vaatehuoneessa joku aina kun kuuntelen tätä biisiä. Vai mikä tuo soundi on tuossa, se vähän korkeampi laulumainen? :) kun se ihme pörinä alkaa niin kuullostaa siltä kun olis menny hermot tän biisinteon kanssa ja tehny jonkun kauheen oikosulun johonkin. :) kerrassaan leppoisa ralli.

Laulu? Mikä ihmeen laulu?

menee jo ylitaiteelliseksi.

Tässä itseasiassa oli sellainen pikku melodian pätkäkin, mutta jotenkin se söi sitä oleellista tunnelmaa, jota halusin tällä biisillä välittää... ja jonka hiomiseen meni niin paljon energiaa. Kompromissi jäi tälläkertaa tekemättä.

Lisää kun oisi jotain pientä melodiaa... :)

Upea, lukuun ottamatta suulla tehtyä ääntä + n. 4min alkava "pörinä". Lisää jotain pientä melodiaa (esim. harppu) kun oisi tähän saanu niin tämä olisi ollut helvetin kaunista kuunneltavaa. :)