Mahtavaa melankolista huumoria muutamassa kohtaa. Surullisesta tunnelmasta huolimatta minua nauratti kertsin alussa kohta: "Joskus työnnän haarukan paahtimeen" :) Tunnelma välittyy kuitenkin ainakin minulle todella hyvin, ehkäpä johtuen siitä että vastaavista kokemuksista ei ole omalla kohdalla kovin kauan.

Loppu on myös todella hyvä. Kahteen viimeiseen riiviin tiivistyy jotenki hienosti se, että kaikesta huolimatta elämä kuitenki jatkuu. Ja vaikak tuollaisina hetkinä ehkä tuntuu, että mitään entisestä ei ole enää jäljellä, alkaa kuitenkin pikkuhiljaa taas muistaa ne omat jutut, jotka on ehkä päässeet unohtumaan joksikin aikaa.