Tällainen kotidemonomainen tuotehan tämä on. Konerummut ja hieman horjahteleva muu musisointi tuovat hieman oudon olon, jos turhantarkasti ryhtyy kuuntelemaan. Laulustemmat varsinkin on hutasemalla tehty. Kuullostaa kuitenkin siltä, että riittävän tuiman tuottajan kanssa porukka kykenisi hyväänkin jälkeen, koska lähtökohtaisesti sekä laulu-, että soittosoundit on ihan hyvänkuuloisia tämmöseen poppiin.

Kappalekin on enimmäkseen mukavankuuloinen. Jotkut sanoitukselliset ratkaisut tosin hieman kummastuttavat; noh, makuasioitahan ne. Lainauksiakin on otettu moneltakin suunnalta Vera Teleniuksesta Kollaa Kestää-yhtyeeseen.

Sovituspuoli toimii ihan ok. Kitararaidat voisivat ehkä poiketa toisistaan vähän radikaalimmin. Bassolinjat varsinkin ovat miellyttävänkuuloisia, vaikkeivät millintarkasti toteutettuja. Tavallaan tulee joissain kohdissa mieleen Hassisen koneen alkuajat, sekä bassosta, että muustakin meiningistä. Sanoista saa tosin paremmin selvää.

Tää ei nyt vaan sytytä. Teksti toimii, mutta musapuoli jättää tyhjäksi. Vähän liian vaikeaksi vedetty tuo kertosäkeen melodia korkeuksineen. Demoraakileen oloinen.

Joka hetjessä asuu ikuisuus on tuttu rivi.

Taas tätä eq-leikeltyä äänimaisemaa. Tää toimii saundimaailmaltaan paremmin kuin edellinen. Toi kitaramaisema on itse asiassa rakennettu nerokkaasti, aukesi vasta kolmanella kerralla. Nostaapi arvosanan.

Bläckiä popimin, toimii kyllä.

Soundimaailma miellyttää. Sanoitukseen on panostettu. Musassa kuuluu jopa hieman punk-vaikutteita, mutta positiivisella tavalla.