Jee, poppia. Tämän kappaleen hienoisesti rokkaavampi ote tuo mukavaa vaihtelua. Kertsin melodia saattaa olla ehkä hieman ennalta-arvattava, mutta sehän ei välttämättä ole popmusiikissa lainkaan huono asia. Soitto teillä kulkee kyllä varsin mainiosti, ja lauluharmoniat on aina parhautta. Tuo piano/jousi-staccato on eri hieno.

Piano soi jälleen upeasti biisin sydämenä.

Nyt solistikin reippaammin jo pistää itsensä likoon, hienoa.
Mielenkiintoinen kuvaus nuoren ihmisen maailmasta.

Ponnekasta, rytmikästä ja herkkyydellä käsiteltyä otetta biisissä.