Bändi vetää jälleen hyvin, bassokuviot ovat muhkeita, piano on bastusectioniin verrattuna aika simppeliä, mutta silti se pitää kappaleen täydellisesti hallussaan. Rummut yltyvät biitistä mäiskeeksi lopussa luoden oivan kliimaksin. Jacquesilla on jälleen sana hallussa. Saundit ovat hyvät treeninauhotteeksi, kertsissä laulu jää vähän taustalle. Mutta hyvää, eiku lissää.