Tykkään ensinnäkin tämän kappaleen nimestä, sillä tuollaiset merkitykseltään erilaisiksi väännetyt sanat ovat aina hyvin mielenkiintoisia. Muuten en ehkä niin paljoa tälle biisille lämmennyt...

Niin, eihän tässäkään oikeastaan soundillisesti ole paljoa valittamista. Ainoa, mistä voisin hieman noottia antaa on tämä puhtaan laulun laulaja. Mielestäni se, mitä tuolla laululla ehkä haettiin, ei oikein onnistunut; tuo laulu on liian teennäisen kuuloinen. Tai voihan se olla tarkoituksellistakin, en tiedä.

Sanoituksissa on puettu vanha aihe uuteen kuosiin, ja melko hienolla tavalla, itse asiassa. Niin monesti on näistäkin ihmisen tuntemuksista laulettu, runoiltu ja väännetty vaikka mitä, mutta silti tämä antaa siihen vielä jotenkin raikkaan kosketuksen, mikä on aika hieno juttu.

Biisi on melko pitkä, mutta tarjoaa se vaihteluakin sen edestä. Ehkä silti tulee välillä sellaista pitkittämisen makua mukaan, kun joitain kohtia kuuntelee, ja sitä rupeaa miettimään, olisiko tästä voinut tehdä sittenkin hieman lyhyemmän version. Sanojakin on suhteessa melko vähän, ja suurin osa niistä tulee luriteltua jo ennen biisin puoliväliä, joten loppu on lähinnä vanhan kertailua. Ehkei tuo kertaus kuitenkaan näin kappaleiden kohdalla ole opintojen äiti...

Jos nyt punnitsen plussat ja miinukset, niin vaikuttaisi siltä, että tämä on lähinnä tyydyttävä kipale. Ensinnäkin hieman miinusta tulee tuosta laulusta, ja toiseksi biisin pituudesta ja siihen ympätyn tavaran suhteesta. Pitemmän päälle tämä alkaa hieman puuduttaa, kun loppua kohti nuo samat kohdat vain toistuvat, ja vaikka tästä aluksi hieman pidinkin, alkaa tämä näin useamman kuuntelun jälkeen jo maistua hieman lattealta.