Kun arvostelee tarpeeksi monta biisiä, niin alkaa väkisinkin toistaa itseään. Seurauksena ei nykyään meinaa saada kommentteja aloitettua ollenkaan. Kipaleessa on tapailtu kiintoisia sfäärejä. Alun raketinlaukaisun jälkeen lähdetään matkaan. Onhan siellä taustalla se vanha kunnon blues-kaava kuultavissa. Siitä on hyvä lähteä. Biitti päälle ja koko homma kuorrutetaan ES:lle tyypillisellä kitarasooloilulla. Loppupäästä vaihdetaan entistä kiintoisampiin maisemiin, silti perinteitä kunnioittaen. Näin se homma etenee.