Kellot soivat kylmän kauniisti...

Hyistä ja loputonta, mutta se on vain mielemme silmänkääntötemppu, sillä hän joka ei ole keskuudessamme, ei tunne kylmää, ei kuumaa, ei mittaa aikaa, ei tarvitse mitään, on vain loputon kirkkaus...

Sureville lohduksi tämä...

Muistoksi vainajalle tämä...

Ja myös elämän merkiksi tämä kaunis biisisi...

Otan osaa suruunne,erittäin kaunis ja hidas biisi.