Aika pullan olet laittanut kommenttirinkiin pureskeltavaksi, tämä biisi varmaan skipataan jo heti pituutensa ja n. 10 minuuttia kestävän alkutylsyyden takia. Noh, progressiivisen musiikin jonkinlaisena ystävänä kuuntelin tietty koko biisin, ja yritin etsiä sieltä jotain itseä koukuttavaa. Alkua en todellakaan ymmärrä, vähän tuntuu että on vain isketty ideaa toisen perään välittämättä tippaakaan siitä, miten ne toimii yhdessä. Progen nimissä on tehty aikojen saatossa erittäin hienoja juttuja, mutta sen varjolla on myös tehty paljon ei niin hyviä juttuja. Tästähän voisi käydä pitkät keskustelut, mitä proge on ja mitä ei. Biisissä itsessään on aivan liikaa suvantokohtia, mielenkiinto ei mitenkään riitä koko biisin ajaksi. Menee enemmänkin jopa jonkun ambientin(jos olen musiikkigenren oikein ymmärtänyt) piiriin kuin progessiivisen rockin, mielestäni tämä ei ole progea. Progea ei pidä koskaan tehdä tekotaiteelliset syyt mielessä(niin kuin mielestäni tässä on tehty) eikä kikkailua kikkailun takia. Proge on sitä mikä tulee biiseihin luonnostaan, nyt tämä jäi vain kokonaisuudeksi monia eri osia, jotka eivät yhteen sovi. Mutta tsemppiä, olen sinulta kuullut joitain ihan kehityskelpoisiakin ideoita, jatka vain tekemistä niin totta kai taidot siinä kehittyy!

ou jee. 20 minsaa! alhainen miksaus??? kuuntelijan pitää nostaa volaa??? ei hyvänenaika. no mutta toisessa kitarassa on kyllä ihan saakutin maukas soundi! en jaksa loppuun, sori.

Taidetta kotiin... Ei tässä valitettavasti ole mitään tartuntapintaa. Oi miksi...

kummallist ja outoo ja viel hirveen hiljaa.. Välil menee vähä sössöks ja tuntuu ettei aina soittotaito riitä.

Artisti on tainnut erehtyä genrestä. TÄmä taitaa kallistua enemmän freejazzin puolelle. Paikoin kuitenkin on viitteitä progeen päin.

Kelpo biisiä pukkaa, mutta liian pitkä biisi ja ei jaksa fiilis kantaa loppuun asti...20.16!

Erikoinen on oikea sana kuvaamaan tätä teosta. Mielenkiintoista "orkesterin" virittämistä. Sopisi hyvin johonkin elokuvaan, jossa päähenkilö etsiskelee kuumeisesti jotain LSD:n vaikutuksen alaisena.

Joo-o. Vähän vaikea tähän on mitään sanoa, olisi tämän voinut kyllä ehkä hiukan kovemmallekin miksata kun kuullakseen kappaleesta mitään joutuu vaffarista vääntämään nuppia siihen malliin kaakkoon, että linjahurinakin alkaa jo kuulumaan. :) Sen mitä kuuntelin niin ihan hauskaa psykedelia-vääntöä, ihan kokonaan en kappaletta kuitenkaan jaksanut kuunnella joten en voi oikein arvosanaakaan antaa.

Lasse synty, eli tylsän elämän ja koki kipuliaan kuoleman.

Progessa kuuluu mielestäni olla jotain aidosti kiinnostavaa, jopa innovatiivisia muotoja, jotta biisi soisi olemassaololleen oikeutuksen. Varianssi tietyssä määrin olisi myös mielestäni oikeutettua.

Näin ei ikävä kyllä kappaleessasi käy. Biisissä turvaudutaan turhan yksinkertaisiin ja auttamatta tylsiin kuvioihin, joita toistetaan aivan liian pitkiä pätkiä. Oikeasti mielenkiintoiset soitin- ja sävelkuviot sotketaan ja pilataan itseään tylsyttävällä masturbaatiolla, johon olisi kaivannut edes vähäistä rytminmuutosta.

07.45 alkava vaihe pelastaa tosin jo paljon, mutta pohjaväreen pysyessä samana, minun on vain pahoiteltava pettymystäni. Ehkä jo seuraavalla kerralla.

No kyllä on taiteellista. Tarina on kuviteltavissa. Mut ei tässä oikein mitään tolkkua kuuntelijalla ole. Mut proge on progee eikä sitä oikein voi kritisoida joten oivallinen genrevalinta sikäli.

Oi oi, shamaani on taas pistämässä poloista rinkikommentoijaa ahtaalle parikymmenminuuttisella eepoksella. Alun hissuttelu ei kuulostanut tutulta, mutta kun naukuva wah tunki mukaan kuulokuvaan, iski välitön tunnistusreaktio. Shamaaniahan tämä, niin hyvässä kuin pahassakin.

Dynaamiikkaa oli biisissä yritetty hyödyntää komeasti, kun mukana oli niin hiljaisia kohtia että piti kääntää kunnolla lisää volyymia, ja sitten hyökättiin päälle jollain riffillä. Ei silti, kyllä ne riffit olisivat voineet hyökätä päälle vielä kovemmalla volalla. Soundi oli totuttuun tapaan melkoisen lofi ja kotikutoinen, mutta näistä syistä suorastaan sympaattinen - hillitöntä hifisoundia ei oltu edes yritetty viilata, vaan jätetty homma raa'aksi. Se piristää aina. Mielestäni tässä oli enemmän tavaraa soimassa yhtaikaa kuin aiemmin kuulemissani shamaani-biiseissä, mutta saatan olla väärässäkin

Sen verran usvaista oli kyllä meno, että yhden kuuntelun jälkeen ei päässä erityisen selviä muistikuvia biisin etenemisestä ole. Wahia poljettiin, jossain taisi olla jotain urkua ja muita koskettimia, välillä varovasti näppäiltiin riffejä, välillä vähän rämpyteltiinkin ja ilmaa oli teoksessa paljon. Soitto oli sangen mallikasta ja kitarasoundit hienoja (jossain kohdassa oli tosi mahtava kaikusoundi), mutta pakko sanoa että itse osaisin arvostaa ehkä pikkaisen... miten sen nyt sanoisi... päämäärätietoisempaa menoa. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Kyllä tämäkin jonkinlaisen tarinan kertoi, mutta osasinko minä kuunnella.

Huu, 20 minuuttinen ambient-psykedelia-reggae-kitarointieepos. Mahtaa olla rinkiläisille vaikeaa kuunneltavaa. :D

Kieltämättä liian pitkä rinkiin, mutta toisaalta kitarointi oli kivan kuuloista vaikkakin volyymia olisi saanut olla mielestäni lisää...tietty hajanaisuus vaivaa, ja tuntuu lähinnä siltä että monia kappaleita on yhdistetty yhteen. Yhedeksän ja puolen minuutin paikkeilla oli erityisen hieno kohta. Hmmm, tämä on aika lailla paremman kuuloinen kuin aikaisemmat teokset, hienoa.

Hm, mulle ainakin kuuluu 20 minuuttia pelkkää hiljaisuutta. Tekninen häiriö, vai onkohan tämä vain liian suurta taidetta, jotta sitä ymmärtäisin? ;) Hiljaisuus on toki parempaa kuin huono musiikki, mutta täytyypä siis jättää tämä kommentoimatta.

Ei nyt auennut; pitääpä ottaa pari sientä mukaan seuraavalle kuuntelukerralle.
Kitarasoundi on kyllä hieno.

Psykedeliaa ja progea kerrakseen, aikamoisella tripillä tässä ollaan ja välillä tuli mieleen soittimiana virittävä 60-luvun kukkaisrakkausbändi jossain nurkissa savun keskellä... Omaan makuun ehkä parikymmentä minuuttia vaan on hitusen liikaa (pop-musiikki on pilannut sietokykyni), mutta tähän tyylilajiinhan pituus kuuluu vain asiaan.

Heti pisteet annan pituudesta ja nimestä, mutta ääni kyllä nyt kuului tosi vaimeasti. Aika psykedeelistä settiä, niinku kunno progen kuuluukin, mutta pakko sanoa vaikka progesta tykkäänkin nii tää liika psykoilu ei oo ollu mun juttu koskaan. Tällä kappaleella on kyllä ne hetkensä kieltämättä. Mukavasti soi alussa vähä jonkinlainen ukulele vaimeasti ja täs aikaajoin kitaralla fiilistelyy yms. urkusoundeilla. Jotkut kohdat jäivät auttamatta kyllä silti kaipaamaan pientä hiomista, mutta laitettakoon se nyt sitten vaikka psykedelian piikkiin.

oli miksattu niin perkeleen alas ettei meinannut mitään kuulua. ainoa plussa mun kohdalta taitaa tulla nimestä. muuten turhan sekalaista meininkiä..

Ja kappaleiden pituus pysyy edelleen yhtä pitkänä kuin tavallisesti :D Pakko myöntää että wahwahittelu toimii, alun suht pitkän hiljaisuuden tuodaan esille vonkuva skitta, joka on kuin Lassen ensimielleyhtymät Ihmemaasta! Sitten seuraa taas lyhyttä hiljaisuutta/vaimeaa ääntä, joka kuvastaa Lassen mietiskelyä maailmasta: Kuinka jouduin tänne, mitä teen täällä? Lisää psykedeelistä riffistelyä, joka on kuin tuulimyllyt taivaassa, pyörii ja pyörii. Sitten seuraa pientä discomeininkiä lyhyen ajan, jolloin hän tanssii Ihmemaan pienten asukkien kanssa. Pian he katoavat ja Lasse jää yksin tanssimaan metsän keskellä.

Psykedeelistä matskua, joka on taattua Sähköshamaania!

Aika mahtipontiselta tripiltä vaikuttaa Lassen matkustaminen ihmemaassa. Voisi sopia lyhyen äänikirjan taustamusiikiksi. Intensiiviseen kuunteluun turhan vaikeasti tarttuvaa, mutta taustalla tällainen psykedeellinen sienimeininki toimii kuin itiöt kuunaan.