Kiitoksia vaan taas psykedeellisestä tripistä sienimetsään. Hämärää tuotantoa sinulla. Toimivaakin.

ei ole minun genre joten paha mennä sanomaan mitään. saundit kohdallaan

Panoroinnit kuulostaa kuulokkeilla tosi häiriintyneiltä. :D Kun äänet on kokonaan eri laidoissa... vois olla parempi tollanen 60-70% panorointi. Vähän venytetyn olonen.

Kysymys kaikkien huulilla on varmasti sama: missä se rock on? Indiana Jones & Fate of Atlantis tuli lähinnä mieleen. Rentouttavaa.

Hämärää. Väritön äänimaailma ja epätarkka soitto tuo mielikuvia pikku-ukoista silmät lautasina jamittelemassa studiossa TV-shop -musiikin parissa. Hyppäys seuraavaan osuuteen hoituu kuin junaonnettomuus ja samat mielikuvat jatkuu, tosin nyt on tullut ilmoitus, että heidän palveluitaan ei enää tarvita, ja niinpä pikku ystäväisemme viettävät tiistai-aamupäivää brenkun, ja 5 minuutin kohdilla bluesin, parissa. 6 minuutin kohdalla koko porukka uinumassa lattialla; tästä tulee mieleen se Pikku kakkosen "varokaa heikkoja jäitä" -tiedote.

Ensin meinasin nukahtaa, 2 minuutin paikkeilla ärsyynnyin kun tuli herätys, sitten vain odottelin loppuajan tuleeko tästä enää yhtään mitään. No, ei tullut. -KK

Kyllähän tämä toimi. Aika psykedeelistä menoa, mutta niin varmaan tarkotuskin. En osaa sen tyhjentävämpää tästä sanoa.

Tälle voisi masterointi tehdä eetvarttia, nimittäin ainakin volyymitaso on todella alhainen. Itse biisistä en psyke-rockia löydä, mutta noilla lokeroilla ei nyt juurikaan ole väliä. Kivaa synasoundia, mutta ei mulle juuri muuta.

En tiedä mutta alkaa asennevamma iskeä tällaista projektia kohtaan kun en oikeasti osaa etsiä tästä mitään muuta arvostelevaa kuin joku äänenlaatu tai vastaavaa, jos piisinä tätä pitäs arvostella niin sanoisin että "vittu mitä paskaa" ei millään pahalla tietenkään projektia kohtaan mutta minä vaan en ymmärrä tällaista.

quite extreme mix to put the keyboards on the right, alone or almost.quite a crazy song i really felt like listening untill the end just to know what could happen.

No, omaperäisyyttähän tästä ei tietysti puutu. Sääli vain, että olen kuitenkin enemmän mainstreamimman musiikin perään. On hyvää omaperäisyyttä ja sitten sitä toista...paskaa. Tämä kuitenkin valitettavasti menee kevyesti sen toisen arvoasteikolle. Vinkki: ei kannata YRITTÄÄ olla liian taiteellinen. Jos vanhat hyvät ideat toimii vielä, miksi korvata ne väkisinväännetyillä.

Alussa mielenkiintoisestii toteutettu stereo =) Ois noi koskettimet kyl voitu soittaa tahtiin. En kyl tätä rokkiin laskis.. teknon puolel jonnekki sinne uppois.

No niin, mitähän tästä sanoisi... sekavaa psykoilua. Tulee mieleen paikoin Beatlesin A Day in the life -kappaleen kakofoniset osiot. Kakofonia on hyvä juttu tehokeinona, mutta kun se menee itsetarkoitukseksi (kuten tässäkin paikoin) se kadottaa merkityksensä. Minusta tämä on vain jotenkin sekoilevaa pimputusta vailla päämäärää. Jos sellaiseksi tarkoitettu, niin hyvä. Jos ei, niin vika lienee vastaanottajassa. Kun en ole huumeita eläissäni käyttänyt, en kai saa tästä mitään irti. :)

Haha. Todella letkeä meininki ja konerummut. Alkupuoli on elämänmyönteinen ja hyväntuulinen. Tosin äänimaailma voisi olla laadultaan parempi, se toisi myös biisin idean paremmin esille. Tämän jälkeen saapuu projektille tyypillistä reversoitua kamaa (kitara?) ja outo meno jatkuu kumman soinnuttelun kera. Kuulostaa jonkun 50-luvun eksperimentaalisen B-scifikauhuelokuvan äänimaailmalta. Kieroa.

Alku oli ilmeisesti se hyvähetki ja loppu se maailman kaatama paska? No ainenkin joku draamallinen kaari biisissä oli. Jiposta huolimatta aika kylmäksi tämäkin jätti. Ja muutenkin maailma kaataa paskaa niskaan -ajattelu on melko energiaa vievää...

Ei ole minusta tällaista taidetta kommentoimaan.

Biisi on panoroitu aika jyrkästi vasemmalle ja oikealle, ja se häiritsee minua vähän.
Alku on maailman leppoisinta musiikkia, kunnes lähtee vähän synkeämpi, mietteliäs häröilyosio, joka onkin paljon mielenkiintoisempi. Loppu on hämmentävä.

äh, shamanni on laittanut "konerummut" tähän, tylsää. jaha sit yht´äkkiä kivoja takaperin-ääniä. kuuntelukokemus oli, mutta mukava? ehkä jossain määrin

Emmie kyllä ymmärrä tästä mittään. Miks pittää tehä tämmöstä? Tai no, olihan siellä tietysti hetkensä :), muutama aika hauska harmonia, mutta ainakaan nyt ei uppoo kokonaisuus.

Miksaus on todellakin psykedeelinen, itse biisi on hieman liian hajanainen.

Tästä puuttuu korvaani aivan täysin yllätyksellisyys. Joku sellainen kunnon kliimaksikohtaus, tai edes joku raivostuttava pauke, jotta tietäisi olevansa elossa. Nyt Tämä jää valitettavan kasvottomaksi, eikä pointtia oikein tahdo löytää. Kiva urkusoundi, joka tapauksessa. Valitettavasti sekin on vähän liian kova ja kylmä.

Vähän menee noi rytmit sekasin tossa alussa ku on puhdas kitara ja rumpukomppi. Aika hämmentävä.. urkusoolo!! Musiikki kuulostaa siltä että ois hyvin voinu sopia Lynchin Eraserheadin taustalle! Aika erikoista kieltämättä En mä nyt mitenkään haltioissani tästä oo mutta kyllä tän ainakin kerran kuunteli!!

Shamaanin uusin rinkibiisi on kestoltaan sentään inhimillisesti noin viidesosa siitä, mitä edellisellä kerralla. ;-) Tuttu ja tunnistettava linja on sentään tallella, ja mikäs siinä.

Alkupuolella oli iloista meininkiä, josta pystyi villillä mielikuvituksella saamaan esiin vähän Länsi-Intian tunnelmaa. Oliko se nyt sitten tuo biisiesittelyssä mainittu "hetki", jonka jotkut saivat elämälleen. Sopisi ainakin siihen, että sen jälkeen mentiin pitkään ja välistä kenties bluesahtavaan apeuteen. Tarina ei suoranaisesti kerro, mitä biisin sankareille tapahtui, mutta lopun oudoista äänistä ja hiljaisuudesta päätellen alkoi porukalla iso pyörä heittämään.

Mielenkiintoinen tuotantoratkaisu tässä, kuten muissakin shamaani-biiseissä oli. Eli kaiken panorointi rankasti molemmille laidoille. Onko tähän käytännön syy, vai onko kyseessä taiteellinen ratkaisu? Pikkasen tyhjältä kyllä tuntuu, kun keskellä ei ole mitään, mutta ehkä se on vain totuttelukysymys.

Ihan ensiksi pitää kommentoida nimeä: eikö sen pitäisi olla "falls", eikä "fall"? Noh, miten vain. Se on sitä suomalaisuutta. :-) Alussa on ihan ok introna toimivaa 'happy-happy-joy-joy' videopelimeininkiä. Tämä elämän karuus joka seuraa on kuitenkin paljon mielenkiintoisempaa kuunneltavaa. Ihan hyvä tunnelma, voin kuvitella kuinka Karkkimaan piparkakkupoika seisoo sillan reunalla tuijottaen alla velloviin vesiin (vai onko se Coca Colaa?). Hän tietää pian liittyvänsä karkkikalojen joukkoon, muuta hän ei tahdokaan. Poikkeuksellista, yksinkertaista ja hyvää settiä.

Aika vaimeat saundit. Tuohon samaan kitara- ja rumpukuvioon kyllästyy hyvin nopeasti, kun se jatkuu lähes pari minuuttia putkeen. Sitten mukaan tulee vähän häröilyä, joka toki lisää mielenkiintoa, mutta jää vähän epäselväksi. Biisissä oli psykedeeliselle rokille tyypillisiä elementtejä, mutta ehkä kokeellinen musa olisi sopinut genreksi paremmin. Hieman haparoiva kappale.