Samaa mieltä kibstorin kanssa! Loppuratkaisu kohottaa biisin niin korkealle, että vähemmästäkin tajunta hajoaa ektoplasmaksi ja haihtuu ties minne maailman stratosfääreihin, tuoden sieltä takaisin palatessaan mukanaan suuren valaistuksen keskelle tietämättömän kuulijan otsalohkoa "ehkä juuri sinä olet hän" -lauseen muodossa. Ai että, näistä biiseistä irtoaa yleensä hyvät naurut, mutta nyt irtosi kyllä aikamoinen viisauskin. Faniudun! :P

Täähän on ihan täydellinen!!!

Tämä on vielä parempi kuin toisiksi ainut arvostelemani biisi (Takametsän Sekakuoro - Pena pakenee intiaaneja autiomaahan ja kohtaa salaperäisen groovaavan alku-hirven), joten annan tällekin kympin todistaakseni numeroarvostelun käytännöllisyyden. Teoksessa on kuultavissa selkeä kaari, joka alkaa biisin alusta ja päättyy kitaran alkuun. Teos kuvastaa siis elämää; siihenkin kuuluu kitara, ainakin joillakuilla. Häkelyttävintä teoksessa on jatkuva psykologinen crescendo, joka tästä on pelottomasti uskallettu jättää pois. Loppuhuipennus kyseenalaistaa kuuntelijan tietoisuuden omasta elämästään ja kääntää ulottuvuudet ympäri ja viskaa ne pelkistettyyn sateenkaaren spektriin, joka onkin tarkemmin tutkailtuna häntä pyrstötähden, joka on juuri syöksymässä mustaan aukkoon, joka onkin persikan siemen nenässä.

"Ja työntää jutkun peräaukkoon mauserin" :P
Täytyy myöntää, että nauratti mukavasti.