Tarinan on aika piristykseks päivän huonon:
se voimainkoitoksesta kertoo kolmen sarvikuonon.
Johtajana troikan oli jätti hirmuinen,
toinen keskikokoa, ja kolmas aivan pikkuinen.

Kulkiessaan näkivät puunrungon menneen nurin,
ja keskimmäinen sarvikuono hylkäs ryhmäkurin.
Sanoi: ”Katsokaa, kuinka puun mä ilmaan saan,
ehkä luontodokkariinkin joku käy sen filmaamaan!”

Elikko niin hurjaa itseluottamusta uhkui,
rynni kohti runkoa ja puhisi ja puhkui.
Tunnin yritti, vaan joutui viimein luopumaan:
runko maassa pysyi, liikkumatta laisinkaan.

Ei pidätellyt kookkain eläin nauruansa roimaa,
totesi vain: ”Massaa tuohon tarvitaan :D ja voimaa :D”
Niin väkevänä asteli tuo hurjimus puun luo
että leijonaakin pelottanut olis näky tuo.

Urakkaansa helppona kai piti otus suuri,
riittänyt ei silti voima, taito eikä tuuri.
Parin tunnin jälkeen joutui sen se myöntämään,
ettei pysty puuta nostamaan tai edes työntämään.

Nöyryytetty duo tahtoi kotia jo kohti,
vaan halun koettaa pienimmäinen ilmaista nyt tohti.
Huvittuivat toiset, mutta määrätietoinen
oli ilme sarvipään tuon aivan pikkuisen.

Arvioi se painopisteen kohteen, suunnan tuulen,
kaltevuuden pinnan, tiheydenkin puun, niin luulen.
Päässään tarkan kohdan laski, mistä kammetaan…

- vaan vittu sitä tietenkään se saanut liikkumaan.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu