Kumpi syntyi ensin: biisi vai sen nimi? :-D Meininki on niin laid-back kuin olla ja voi. Arvelin ensimmäisten tahtien jälkeen rentoutta olevan liikaakin, mutta hienostihan biisi meni loppuun asti.

Mallikas kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Soolokitara soi jälleen kuin suoraan 60-luvulta kuin myös urkujen asianmukainen Farfisa-soundi. Kunnon rautalankahan ei laulua kaipaa; paitsi joskus. Nyt ei kaivannut.

Introsta ja outrosta tuli mieleeni Roy Orbisonin "You got it" (jostain muustakin biisistä tuli) mutta sehän ei ole ollenkaan huono asia. Huonoa olisi se jos biisi ei herättäisi minkäänlaisia mielikuvia tai mielleyhtymiä.

Näiden biisien mukana eläkeläinen siirtyy kovin helposti kultaiselle 60-luvulle. Siitä yhdeksän bojoa ja Hank Marvin plektra!