Tämä kappale, kuten toverinsa Mira, on toteutettu uusilla soundeilla vanhoihin nähden, joten kaikki hi-fistit saattavat kokea nämä uudemman sukupolven kappaleet suurempina nautintoina äänimaailmallisesti, kuin edeltäjänsä. Eli jos tämä projekti koskaan yhtään fania on saanut, ovat nämä kappaleet nyt uuden ajanjakson aloitus ja osoitus siitä, että proggis ei ollenkaan ole pystyyn kuollut, vaan vain kerännyt kaikessa hiljaisuudessa taka-alalla uusia voimia [mahdollisen maailmanlopun ja kaiken muunkin kivan varalle].

Vaikka me ihmiset kuinka pyrimme tuhoamaan elämän pois tältä planeetalta, syntyy sitä samaan aikaan jatkuvasti jossain toisaalla [enempi infoa kappaleen "päähenkilöstä" tämän linkin kautta: http://en.wikipedia.or... ].

Vaikka me ihmiset kuinka yrittäisimme ja haluaisimme, emme pysty tappamaan jokaista elämänmuotoa tältä planeetalla. Vaikka ihmiskunnan poismenon jälkeen kuluisi miljoonia vuosia, uudet elämänmuodot tulevat taas kävelemään merestä maalle ja kansoittamaan tämän rakkaan planeettamme, sillä niin kauan on elämää kuin olosuhteet ovat suotuisat sen olemassaololle [ja on osoitettu toteen, että ajan myötä Äiti Luonto on kyennyt parantamaan tämän planeetan syvimmätkin haavat, ainakin vielä tähän mennessä, ennen ihmisen ilmaantumista]. Vaikka ihminen on tekoineen vienyt...

Suuri doom metal -tribuuttikappale kaikille alan konkareille [Pentagram, St. Vitus, Witchfinder General, Cathedral, Evoken, ymsjne] . Jos vain yhden kappaleen jaksat aosreon tuotannosta ladata, niin tätä ehkä joutuisin suosittelemaan. Vaikka kyseinen kappale onkin jo vuosia vanha, niin se edustaa kattavasti kaikkia niitä tyylejä, joita säveltämistyössäni käytän.

Kaksiosaisen kappaleen ensimmäinen osa. Kappale, joka on omistettu syksyn riemuille, sen pimeydelle, sateille ja ylipäätänsä sille haikeankauniille tunteelle, joka syntyy elämän kuolemisen tai poissiirtymisen todistamisesta.

Kaksiosaisen kappaleen jälkimmäinen osa. Syksy on loppu nyt, ja talvi saapuu tappaen kaiken elollisen tieltään, jotta nääs perkeleet vain puissa humisevat.

Neitimäinen herkistely kaikille sellaisille ihmisille, jotka niitä tukevat. Kappale omaa minulle suuremman henkilökohtaisen merkityksen, ja siksi se kaiketi tännekin on päätynyt mädäntymään, mutta eipäs nyt kuitenkaan ruveta haavoja auki repimään tai tarinan tarkemmasta sisällöstä aukeutumaan.

Keskinkertainen tuotos, johon olen kuitenkin ajanmyötä jollain perverssillä tavalla tykästynyt. Edustaa sekä ambientimpaa puolta että metallisempaa rytkettä.