sielu paviaanin lapsen...
takana kaltereiden...
syvän kuilun reunalle istumaan käy kärsien!

sieltä katsojilleen...
vihaisen katseen luoden...
pianon säestyksellä viskaa ulosteen

eläintarhassa vankina tuo herkkä olento
...pimeän puolensa esiin tuo

ei enää nauru kanna...
ei ilkeät sormet osoita....
kun saastaiset ihmiset itkien pakenevat!

ei enää kakarat ilku...
ei salamavalot vilku...
peloissaan leijonakin eestaas häkissään liikkuu!

vapiskaa edessä paviaanin!
koskee kaikkia, sinuakin!
uusi kuningas viidakon näin kruunattiin

"tässä vaiheessa aina herään"

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu