diggeridoosta diggaan.
soundi on niin persoonallinen että voi mummon munat.
missä tätä on käytetty ?
vai onko jäänyt mikserin kätköihin...

Allright... Erittäin mahtavaa täytyy sanoa... Kuuntelin tämän oikein ajatuksella ja pitelin silmiä kiinni ja nautin pelkästään, elikkä jätän rakentavan kommentin joillekkin muille, toisaalta biisi on suurimmilta osin aikas abstrakti jotenka turha kait sitä rakentavaa kommenttia on etsiä ja kituuttaa... Biisi on siis suurimmilta osin abstrakti, mutta muutamissa kohdissa biisi nousee jopa uhkaavaksi ja itseni mielestä tämä biisi tietyllä tavalla muistuttaa shamanistisia rituaaleja ja transsi tiloja... Aika pitkälle austraaliaan tämän biisin kanssa lentää keskellä diggeridoita tekemään jotain rituaalia... Kaunista....

Sepä siinä ku vermeet ei oikein siihen neljäänkymppiin yllä.Menee ehkä vähän senkin takia tää taidenautinto ohi.Muuten kyllä pidän kappaleen aaltoilevista alataajuuksista.Ja joku munninharppu tai vastaavaa vielä seassa tuo lisärauhallisuutta biisiin.Tätä pitäs kuunnella tilassa jossa vaan makaa jossain ja haluu rauhottuu.12 minuuttiin on tällä tavalla ringin kautta aika haaste kuunneltavaks.Hieno teos kuitenkin.

Suorastaan loistava biisi rentoutumiseen!! Matalat väreilyt saavat jokaisen lihaksen irtautumaan jännitystiloista. Tätä biisiä täytyy kuunnella myös lihaksilla ei pelkästään korvilla. Suorastaan mahtava teos joka lennähtää suoraan minun arvomaailmassani mikserin parhaiden biisien joukkoon. Biisin pehmeä aaltomaisuus saa mielen levolliseksi ja hyvänolon tunne valtaa koko kehon!! Loistavaa!!

Olihan siinä tunnelmaa kerrakseen joo. Kyl ainaki meittin vehkeillä luulis kaikki oleellinen kuuluvan ja mukavasti tuolta alapäästä kutkuttaakin. Joo leffamussiikkiahan tämä vähä niinkujoo. jatkakaa...

Nyt ei kyl pääse kaiuttimet noin alhaalle. Sori en kuule juuri mitään!

Mun vermeet ei vissiin päässyt sitten, aika hiljasta on alkupuolella biisiä:). Itseasiassa läppärin kajareista ei kuulunut juuri mitään koko biisin ajan. Onhan tauot tärkeä osa musaa, mutta onko hiljaisuus musiikkia. Ehkä tämä on lähempänä filosofiaa kuin musaa. Lennonilla oli muistaakseni kappale "kahden minuutin hiljaisuus" ja klassissa musiikissa on teos joku koostuu vain yleisen hälinästä kun orkesteri on hiljaa.

No oikei eihän tämä nyt aivan hiljaisuutta ollut, kyllä sieltä jotain pihinää kuului:).

Melko matalia passoja, perkule. Naapurit tykkää, kun amalgaamit pyrkivät suusta ulos poskien läpi. Eihän siinä sen kummempia.

Alku lupaa kyllä paljon. Nouseeko tämä elämää suuremmakn dronen myötä joksikin maailman alapuoliseksi äänitaideteokseksi vai mennäänkö ihan maan pinnan tunnelmilla. Tässä on vahva pohja ikäänkuin minkä päällä äänellisesti liikutaan. Täytyy kyllä mainita, että vaikka ääni onkin hienoa kununeltavaa, niin vähäsen pitkältä jotkut osat tuntuu. Toisaalta varmaan juuri siksi jokainen muutos onkin loistavaa ääni-draamaa. Tykkään tuosta, kun basso hieman nousee. Se saa kuulokkeet resonoimaan ja tekee sellaisen kalloa poraavan saundin ja tunteen, kiva. Seitsemän minuutin jälkeen tuleva juttu on ovela. Lennettiinkö ytässä nyt ikäänkuin teoksen ulkopuolelle tuijottamaan kutistuvaa jotain. Vaan sitten se nousee taas takaisin sisältä päin, joten oliko se teos itsensä sisällä kutistuneena välillä?

Oho, se loppu jo, olipas hypnoottinen tuo loppuosio. mutta mihin mihin ihmeeseen tultiin,?

Joo, kyllä minä tästä ääimatkasta pidin.

Kommenttiringistä löytyy teoksia, jotka laittavat kuulijansa koetukselle. Ensimmäinen mielleyhtymä kirkonkelloista ja harakan rääkymisestä oli Pink Floyd. Pitkä kahdentoista minuutin erilaisten äänien ja tunnelmien maailma vaatii tiettyä fiilistä jossa siihen voi uppoutua. Erikoinen, haastava teos.