Sinä tarjosit teetä,
pyysit jäämään ja saitkin
minut koukkuun kun kerroit
ettet milloinkaan
voisi vertaistani sä löytää,
nauruani sä etkä
kasvojani sä koskaan unhoittaa-aa-aa.

Joo ja mä tiesin mihin johtaa tää
kun pyysit jäämään
ja mua pyysit lupaamaa-aan
etten mä pahalla sua muistelis
etten koskaan kuvittelis
mä sua loukannee eeen.

Kerto:
Niin on tää onhan viime yömme hani
viimeinen yöni onhan
viimeinen yöni sun kaa.
Tää, tää onhan viime yömme hani
viime yöni onhan
viime yöni sun kaa.
Tää tää on viimeinen –
siistein ja viilein
tää onhan –
tää onhan viilein ja –
viimeinen, viimeinen yö.

Sua kiinnosti tietää
mihin johtaa mun tie tää
minne lähden kun tiemme
käyvät erilleen.

Sua kiinnosti tietää
mitä mietin kun sietää
enää tarvitse sua ja sun
marinaa-aaa.

Joo ja mä tiesin mihin johtaa tää
kun pyysit jäämään ja kerroit
ettet sukkiasikaan löydä sä enää,
miten ikkunat auki jää,
on huoneenkin villakoirat vallanneeet.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu