Kieron mielen omaava basistinretku, jonka elämä soljuu nykyään lähes kokonaan musiikin parissa. Nelikielisen varressa heilumisen lisäksi suht' sujuvasti taittuu myös kitarointi, urkurointi ja melodicointi. Aika joka yli jää, kuluu kirjoihin ja elämän ihmeellisyyksien pohdiskeluun.



Nykyisenä poppoona pyörii nyrjähtänyt viiksirokkretkue Electric Monk, jonka ulkomusiikilliset oheistoiminnot ovat yhtyeen karvaisimpana jäsenenä jääneet vastuulleni. Ja jos koko stoori kiinnostaa, niin tämän lisäksi kannattaa tsekata myös ko. orkesterin autonominen esiaste Needles Hate People, jota rullaavampaa garagerokkia ei vuosituhannen vaihteessa tässä maassa kuultukaan.



Saa mulle projekteja mainostaa, mutta jos ei palautetta kuulu niin turha ottaa nokkiinsa: sen verran paljon rokkia on tullut jo kuunneltua ettei uusista jutuista sillä saralla ole jaksanut innostua pitkiin aikoihin. Hevi, rap ja psy-trance johdannaisineen eivät myöskään uppoa. Sen sijaan 50-luvun jazziin, vanhaan souliin, afrobeatiin, tai muuten vaan akustisiin instrumentteihin nojaava kama on tervetullutta! Ni, ja vanha tracker-musa on kans ihan parasta.