En enää ikinä spiikkaa yhtään mitään. Jos ylipäätänsä lavalle enää joudun, en tasan avaa suutani. Varsinkaan häissä. Olen vain kiltisti hiljaa ja soitan kitaraa. Ei. Enää. Ikinä. Mitään. Ääntä. Pääse. Suustani. Lavalla. Vannon. Ennemmin myyn vaikka oman äitini. No joo, ei siitä sen enempää.



Soitan kitaraa, suht huonosti. Soittoharrastuksen aloittaminen Nirvanalla korruptoi tatsini ikiajoiksi. Siispä voitte heittää minua kivillä. Mielellään päähän.