Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 95 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ehtaa jöpötystä on tämä. Kasariluvun loppupuolen soundimaailmoissa mennään rankasti. Tangerine Dreamin Optical Racen aikaisessa matskussa on tiettyä samanhenkistä jöpötystä, joskin tässä siihen keskitytään vielä enemmän. Homma etenee vääjäämättömästä, kuin katuhaukka ikään. Mainiota matskua. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Karua, vääjämätöntä kertomaa. Eksistoimisen kiivasta taistelua, minkä tuoksinassa tapahtumat ajoittain jäävät kasaamaat energiteettiään "pelastuksellisiin" suvantoihin. Hanuripäiväkirjassa arki kohtaa pyhyyden, mutta vain osoittaakseen koko kuvion ristiriitaisuuden ja loputtoman kyseenalaisuuden. Toisaalta sävelmosaiikista heijastuu myös raikkaan elämänilon ja jokapäiväisen selviytymiskamppailun kutkuttava ihanuus; ollako nuori vai vanha, ollako ikäisensä loppuikänsä? | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Uuuujeah!!!! Roknrolll! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onpa kyllä erinomaisen viihdyttävää syntsapoppia. Hmm... jotenkin tulee tästä mieleen Mark Shreeven tekeleet (jahka nimi sanoo jotakin); itse asiassa ajoittain paljonkin. Hyvin iskee tämä meininki kasarisuoneen. Tällaista häikäilemätöntä peruspoljentoa on ilo kuunnella, jalka vipattaa tehokkaasti mukana. Simppeleihin ja tehokkaisiin syntsariffeihin luotetaan uskaliaasti ja annetaan rytmimasiinan paukuttaa vääjäämätöntä poljentoa eteenpäin. Homma etenee myös kiinnostavalla tapaa juonellisesti, teemojen kehittelyssä on ripaus antoisaa progressiivisuutta mukana; esimerkiksi n. 5 minuutin kohdalla alkavat muunnelmat johdattelivat hienosti uusiin muunnelmiin aiheesta. Kyllä tällainen paukuttelu vaan on kivaa! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kiinnostavaa, eräänlaista musiikkitieteilyäkin. Tästä asetelmasta tulee mieleen jonkun ikäänkuin "suuremman" tekijän läsnäolo. Tämä vaikutelma liittynee aika paljon osittaiseen ennakoimattomuuteen ja arvaamattomaan virtaukseen ääninäytteen dynamiikassa. Toisella tapaa voisi hieman filosofoiden sanoa, että tässä kommunikoidaan rajattomammin ja objektiivisemmin itsensä todellisuuden kanssa, koska myös tekijästä riippumattomat vaikuttimet (joskin tekijän valitsemat) puhuttelevat. Osa mystisestä filiksestä tulee myös hyvin alkukantaisista (perustavanlaatuisista)harmonioista ja luonnollisesta elävyydestä. Jotain hyvin paljon samansuuntaista tunnelmaa tässä silti on kuin Docin ja Selyaninan yhteistyössä muutenkin, vaikka uusi kokeilu kyseessä onkin. Olisiko tuon kultaisen leikkauksen perusvire sitten ollut salakavalasti ja huomaamatta mukana jo aiemminkin... Toki syy voi olla muissa tuotantotavoissa. Innovatiivista meininkiä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Eteerinen ja kaunis päätös levykokonaisuudelle, valoisa kokemus. Tämä jättää myös eräänlaisen jatkuvuuden ja kaihon tunteen, kun musiikki on jo mennyt... vai onko? Kaikkeuden läpi jatkuu edelleenkin alati etenevä virta, josta saamme kuullaksemme katkelmia musiikin muodossa; näin syväluotaavan ambientin filosofiaa, kuten kokenut olen. Kappaleessa leijailevat hienosti erilaiset tekstuurit, jotka käyskentelevät yhdessä ja lomittain, laajassa avaruudessa. Samalla tuntuu, että oma mieli jäsentyy, kun tätä kuuntelee. Olen muuten jo kauan diggaillut Steve Roachin ja kumppaneitten yhteistuotosta Ambient Expanse (n. 90-luvun puolen pälin paikkeilta, muistelisin...). Tämä esitys tuntuu liikkuvan samansuuntaisissa sfääreissä, ja hienosti kyllä liikkuu. Mainio mieli tulee kuunnellessa. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä edetään melko intensiivisesti, viipyilevästi edelleenkin, mutta vahvemmilla äänillä ryyditettynä. Loppua kohden meininki käy jo toidella hypnoottiseksi... Mukana on rytmiikkaa, joka ei kuitenkaan dominoi liikaa, ennemminkin johdattelee vain jatkumoa eteenpäin. Näitä kappaleita kuunnellessa valottuu selvästi, kuinka levykokonaisuutta ("Herd Forming") on rakennettu, selvästikin ajatuksen kanssa; eräänlainen juonellisuus erottuu kyllä näiden kappaleiden yhteydestä. Kokonaisuus vaatii ajan kanssa syventymistä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Erittäin kuulas ja laaja maisema... Mahtavaa musisointia. Tässä on lievää surumielisyyttä, toiveikkailla häivähdyksillä ryyditettynä. Päivän kiireisyydet ja ahdistus väistyvät tämän myötä. Tyylillisistä vitteistä tuli mieleen Thom Brennan, joka tuotannossaan on myös luodannut avaran ja harmonisen ambientin taajuuksia. Mutta meneeköhän vain oman tulkintani piikkiin... No, samapa tuo. Kaunista musiikkia, jossa on kosolti ymmärrystä ja sielukkuutta mukana. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mainiota jumitusta! Pysähtynyttä, mutta dynaamista leijailua ja syvemmän tason kommunikaatiota itsensä todellisuuden kanssa. Äänimaisema hengittää kiireettömästi ja on herkästi rakenneltu. Tällaista viipyilevää meininkiä ei kuule liian usein, etenkään mikserissä; itse asiassa todella pysähtynyttä ambient-fiilistelyä on täällä aika harvassa. Vaikutteista tuli ensinnä mieleen 90-luvun Steve Roach. Epäilemättä myös Stars of the Lidin syväluotaavat jumitukset on koluttu tarkaan. Vaikutteet suodattuvat hienosti tähän maisemaan, kuten minäkin. Hienoa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vähäeleinen ja mietiskelevä teos, josta kyllä välittyy muinaisuus. Samalla tässä tunnelmoinnissa on eräänlaista itämaista kamarimusiikkihenkeä, jonka fiiliksen tekee läsnäolevaksi kosketeltava äänimaisema; ensemble-ote on toteutettu onnistuneesti. Huomasin muuten, kun kuuntelin tätä luupattuna ueampaan kertaan, että meininki tuntuu jatkuvan luontevasti yhä eteenpäin ja eteenpäin ilman luuppimaisuutta. Useamman kuuntelun ja syventymisen myötä tästä avautuivat varsin meditatiiviset sfäärit (hieno fiilis). Pianhan tähän saattaisi uppoutua ja unohtua... Voisi kuulua myös isompaan kokonaisuuteen tai teokseen yhtenä osana. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Toimii erinomaisen chillaavasti ja kauemminkin olisi tämän matkassa voinut viipyä. Tyylillisesti tästä tuli aluksi mieleen hiukkasen sellainen 'Thom Brennan kohtaa loungepoljennon' -fiilis. Tunnelma on sopivan häiritsemätön, mutta antoisasti viihteellinen, kun siihen uppoutuu. Ja kyllä tässä maisemassa myös satelee vettä hiljalleen, ikuisella vääjäämättömyydellä, kuten Blade Runnerin maailmassa ikään. Itse kun olen tällaisen uskaliaasti viihteellisten musajuttujen ystävä, niin enpä voi muuta lisätä, kuin hienolta kuulostaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Leppeästi rullaavaa kantrinrallatusta, jota sanoittelun aavistuksen tragikoominen perusjuonne ryydittää mukavasti. Tämän huomion tein muutamasta muustakin täällä olevasta biisistä ja oikein mukavasti homma toimii. Musan läpi suodattuu kevyen painokkaasti myös tekijän näkemykset ja perspektiivi. Eikä liikkeellä olla turhan vakavalla naamalla, vaikkakin asiasta lauletaan. Soitto toimii ja sen suhteen ollaan myös tyylitietoisia, reseptiä on kunnioitettu. Laulusoundi on puolestaan sen verran painokas, että se kuulostaa tässä meiningissä vakuuttavalta. Hyvältä saundaa muutenkin. Mainiota. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rouheaa ja jouhevasti rullaavaa rokettirollia on tämä. Ja vahvalla retronäkemyksellä vedetty. Vahva osaaminen soitantapuolella kuuluu svengissä joka jatkuu vääjäämättömänä biisin halki. Soitosta ei sopimattomuuksia löydä hakemallakaan. Tyylikästä tyylilleen vihkiytynyttä musiikkia. Mainiota rokettirollia! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Monenmoisen tyylin fuusioitumaa. Soundtrackmaisemista tulee mieleen Vangelisin Blade Runner -visioinnit ja 70-luvun lopun tekeleensä. Eteerisistä jousisoinnutteluista voi halutessaan löytää viitteitä Pat Metheny Groupin viihteellisempiin tekeleisiin. Mutta se tyylijaarittelusta. Musassa on hallitun viipyilevää ja maltillisen sateista tunnelmointia, jossa taidokkuus on kiinnitetty luontevasti näennäisen vaivattomaan leijailuun. Ei sinällään uutta auringon alla, mutta mainiota ja onnistuneen tunnelmallista fiilistelyä. Samalla myös kivasti jumittelevaa ja avaruudellista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tyylikästä jumitusta, jonka näennäisen pysähtyneisyyden sydämessä piilee kokonaisia eläviä maailmoja. Syväluotaava katkelma kaikkeuden läpi johtavasta äänivirrasta, erittäin totuudellista musiikkia. Samaan tapaan kuten Solariksessakin, ympäristö kääntyy tarkjastelemaan katsojaansa, joka voi itsekin aistia totuuden häivähdyksiä, itsessään ja mielessään... Nerokasta ja parhautta. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Huikeaa visiointia, nerokasta maalailua äänillä. Musiikki pistää myös kiinnostumaan lähtökohdistaan, elikkä Ravelin valsseista, jotka ovat olleet ilmeisen inspiroiva voima tekijälle. Erittäin herkkää ja tiedostavaa leijuntaa, tässä liikutaan vyöhykkeen syövereissä, kuten Tarkovskyn Stalkerissa ikään. Olennaista musiikkia, jossa voi melkeinpä asua. Sikäli kun kyseessä on duetto, musiikissa on kyetty säilyttämään yhteisen musisoinninkin tuoksinassa tasapaino itse perusjuonteen suhteen. Musisoijat tuntuvat olevan hyvin samoilla taajuuksilla soitossaan. Perinteiset taidemusiikkivovahteet suodattuvat tähän vyöhykemaisemaan mainiosti. No, pitemmät puheet eivät tässä auta, parempi siirtyä vyöhykkeen totuuskysymysten äärelle... |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Haa! Mainiota viihdettä, ilman turhan syvällisiä kikkailuja. 80-lukufuusion perintteestä ammennettaan tyylikkäästi ja tuntuu keiton seassa olevan myös "uutta ikää" ja nykyjazzipoljentoakin hämmennettynä. Ja en muuten pöllinyt näitä määritelmiä artistin kuvauksesta, vaikka ne sielläkin taitavat olla esillä. Hallittu kokonaisuus, joka nappaa vihdejatsisuoneen. Vai olisiko tämä peräti maailmanparannusjatsia..? | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Avaruusfiilistelysi ovat perin mainioita ja tunteikkaita. Varmastikin pitkälti improlähtöisiä, minkä johdosta musiikissa ei ole turhan muotopainotteisia rakenteita; musiikki vain etenee, ilman häiritsevää tematiikkaa. Reilusti tematisoitu musiikki on asia erikseen, ja tuntuu sitäkin meininkiä biiseistäsi löytyvän. Tämä puhuttelee ennen muuta avaruudellisuudellaan ja olisin voinut leijailla tässä maisemassa kauemminkin... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Muzakit täällä sen kun vaan paranevat! Avaruusviihdettä sitten tällä kertaa, ripauksella ysäri-Frankea. Äärimmäisen kaunista fuusiomusiikkia, lievällä bluesotteella ryyditettynä. Eikä tuo bluesviritys pelkästään kitaran mukanaolosta johdu... Diggailen kovasti tällaisesta häpeilemättömästi viihteelisten elementtien yhdistelystä perinteisiin elektronisiin aineksiin. Kyllä nuo spacesynth-osastosta napatut perkussiot ryydittävät tätä soppaa kivasti ja viimeistelevät kasarikkaan tunnelman. Eri osiot ja teemat vaihtelevat sulavasti ja hallitusti, soundimaailma kuulostaa hyvin tarkkaan punnitulta, kutakin ainesta on grammalleen oikea määrä. Tarkkuus kuuluukin tällaiseen pehmosyntsailuun olennaisesti; tunnelman säilyminen on erittäin herkän kontrastin varassa. Tematiikka kappaleessa on melko viihteellistä, eikä liian häiritsevää. Mukana on myös aavistus samansorttista jännitettä, kuin erinäisten ranskalaisten elokuvien musiikeissa. Ja tämä on nimenomaan positiivinen piirre. Mainiota musiikkia! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Komeaa paukuttelua ja hienoja syntsaorkestraatioita. Tästä muzakista tulee kyllä Star Control vivahdus mieleen aina kuunnellessa, osin tietysti siksi, kun siitä on erinäisiä viitteitä täällä sivulla ja nimessä. Mutta muutenkin, sitä henkeä tässä virtaa. Kappale ei mitenkään erityisesti häiritse temaattisuudellaan, vaan perus avaruusmatkustusta on tämä. Mutta matka etenee, ja hyvin eteneekin. Arpeggiot, melodiat ja soundit ovat kohdallaan. Ajoittain keitokseen sijoitellut efektit toimivat hyvin ja matkan edetessä tulee vastaan monenmoisia kohtaamisia. Ja tyylille uskollisesti oktaavibassot piiskaavat avaruushepoa eteenpäin. Sävellyksenä ei ehkäpä artistin mieleenjäävintä matskua, mutta hyvää menoa kokonaisuutena. Hyvin osuvaa soitantaa hyperavaruusmatkailun kylkiäiseksi... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hallittua ja hyvän kuuloista bluesintynkää. Aikas tutuissa jazzrock-fuusiotunnelmissa likutaan antaumuksella. Hyvää vääntöä, ilo kuunnella. Soundit ja soitto ovat siinä määrin balanssissa ja kohdallaan, ettei tässä auta muuta kuin kuunnella. Kivaa on tämä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onnistuinempia Her Wickedness -viisuja, mitä on vastaan tullut. Tuttua tunnelmaahan tässä on, laulu on vanhaan tapaan kuiskuttelevaa ja oikeinkin kieron kuuloista, tässä vetäisyssä kyllä erityisen hyvin toimivaa. Persoonallista matskua, ja tunnistettavaa. Ja tämä potkii myös, kuten taiteen tuleekin tehdä. Taustalalla leijailevat efektit ja biisin äänikerrostumat ovat hyvän nyanssitajun ja näkemyksen kera totetutettuja. Melkoista otatusta! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tuuttaus toimii eritoten erinomaisen jyrkkien kitarasoundiensa ansiosta, ja kyllä siellä bassokin vahvasti paukuttelee mukana. Saisi bassosoundi välillä ehkä erottua vielä enemmänkin sieltä edukseen... hienot näppäilykuviot tuntuu basistilla olevan. Hyvin soitettua ja tehtyä, perusasioita vaalivaa vääntöä on tämä. Karjumisessa on hyvä soundi ja vakuuttava ote. Toimivaa jyrkistelyä! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Eipä voi muuta sanoa, kuin että verraton meininki teillä on jälleen. Laulukin kuulostaa hienosti Monty Pythonin ja Udon risteytykseltä ja meno on kosteankarvaista. Tässä ei selittelyt auta... Rök! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mielenkiintoista rap-tulkintaa, joka toimii ihan jännästi, yhidstyen perinteisempään rokkiin/leulelmaan. Ja livevetona vieläpä, oikein hyvä... Ja kappaleen teemasta voinen olla samaa mieltä. Välillä räppäys kuulostaa aavistuksen hätäiseltä/hengästyttävältä. Muuten homma toimii, kuinkahan sitten studionauhoituksissa. Sähköpianot ja hieman postrokilliset sovitukset toimivat kyllä hyvin ja tummanpuhuvasti. Ei erityisti kolahda biisinä tähän setään, mutta hyvästä matskusta on silti kyse. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Genren perusteella odotin hieman toisenlaista otatusta, tässä kun tunnutaan rokkaavan hieman Pantera-soundisin metallielkein. Mutta tyylilajit nyt onkin tarkoitettu sekoitettavksi, ei vaalittaviksi tai vaanittaviksi (etenkään...), joten hyvä näin. Oikein rujosti tässä tuutataan, ei mitenkään erityisen kekseliäästi, mutta energisesti ja tyyliin sopivasti. Laulu kuulostaa hyvältä ja uskottavalta, mikä on näinä aikoina erityisbonuksen paikka. Teos on pelkistetty ja konstailematon; itse olisin ehkäpä 2:02 -> bassosoolon jälkeen kaivannut biisin loppuosaan jotain variaatiota tuohon riffiinvääntöön, vaikkapa vaan ihan lievää muuntelua. Pelkistettyisyys, kun tuntuisi olevan myös paikallaan tässä kappaleessa. Ja ehkä juuri silläkin tavoin tässä on sitä punk-otetta mukana. Lisää vaan! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vakuuttavaa ja vähäeleistä soittoa, hienoja soinnutuksia. Ja laulukin kuulostaa hyvältä, ehkä hieman Radiohead-henkiseltä. Hyvä, että olette malttaneet pitää tämän näin vähäeleisenä. Mitä tuleviin versiointeihin tulee, niin älkää ainakaan ylimääräisellä viilaamisella tätä pilatko. Tässä on oleellista kauneutta jo nyt. Pajautanpa itseni kerhon jäseneksi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alun efektit tempaisivat heti mukaansa intensiivisesti. Äänimaisema ja stereokuva on todella hienosti avaruudellinen ja jokaisella soundilla on maisemassa oma räätälöity paikkansa. Efektit loivat esityksen seesteisemmille elementeille hyvää kontrastia. Tästä tulee hiukkasen brittiläis-berliiniläinen koulukunta mieleen, sellaisia fuusiosävyjä tässä on vahvasti mukana. Hienosti tähän muuten kasariluvulle kallistuvaan meininkiin tulee mukaan ripauksittain myös perinteikkäämpää analogiaa, esim n. 5:36 -> alkavan osion hienot yksityiskohdat. Kappaleessa on mukavasti viihteellistä pehmeyttä mukana, mikä kolahtaa tähän setään mainiosti. Tällaisesta musasta ei vaan sitten saa tarpeekseen, hemmottelee korvia ja sielua. Hienoa musiikkia, myöskin kosmisesti koskettavaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienoa äänikerrontaa, mutkattomasti eteenpäin rullaava flowta. Ehtaa soundtrack-tunnelmointia, joka luo kuvallisia visioita ilmaisullaan. Toimii näin myös ilman kuvallisia ärsykkeitä. Mieleen tulee tästä meiningistä aavistuksen verran myös C. Franken soundtrackit ja erinäiset soolojutut. Mukana paljon myös mainiota orkestraalista ymmärrystä ja osaamista, tyylitajua ja kykyä "pukea" sävellys orkesterin ylle. Divinity-projekti olikin jo lähemmin tuttu hienoine jumitteluineen. Tässä mennään eteenpäin polveilevammin ja enemmän elokuvallisessa hengessä, vaan yhtä lailla mainiosti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Biisissä on sellaista klassista heavy-tyylistä otetta, minkä tyylilajin alkujuurilta poimittakoon tähän yhteyteen esimerkiksi Black Sabbath -niminen soitinyhtye. Tässä nämä vaikutteet on otettu uudelleen hämmennettäviksi ja uuden ajan mausteet sekoittuvat muun muassa biisin alun tarjoilemiin vuosisataisiin kirkkomusiikkilisukkeisiin. Esityksessä on myöskin kutkuttavalla tavalla hämmennetty postmodernia henkeä kietomalla se ajattomaan kansankulttuuriin ja -tanssiin. Samalla hetkellä tässä kuuluu perinne, mutta sykkivässä rytmissä on myös jotain aavistusta tästä hetkestä ja tulevasta. Ajatonta musiikkia, hyvä! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Parahin Janoinen Kala -otatus, joka on ringissä tullut vastaan. Ja kyllä olen pitävä noista sooloiluista. Sopivan junnaava, mutta samalla elävä sävelrintama leijailee läpi biisiin, aika hypnoottisestikin jopa. Bongot ja pizzicato-jouset ovat hyviä mausteita, tässä on ymmärretty hyvin noiden mausteiden päälle. Oleb vähitellen päässyt tämän bändiin meininkiin sisälle, jutut ovat avautuneet enemmän. Tuo laulusoundikin ehkä aluksi vaati hieman suhtautumista, itse asiassa se toimii kyllä oikein hyvin. Tässä oli hyvin ainekset paikallaan, hienoa! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienoa, että näitä biisejä on laitettu kuultaviksi, vaikka bändi telakalla onkin. Tämäpä kolahtaakin paljon paremmin, kuin edellinen kuulemani JK:n kappale, jossa muistaakseni sanoituspuoli häiritsi jotenkin. Lyriikkapuolet toimivat tässä oikein hyvin, joskin pariin otteeseen hieman töksähtävästi, mutta sepä ei juuri haittaa. Soundit eivät kuulosta digitaalistudiolla pilatuilta/turboahdetuilta, vaan miellyttävää analogisuutta on sillä osastolla kautta linjan. Tyyliillisenä viitteenä tuli mieleen Miljoonasade, ehkä eritoten laulupuolen takia. Ja rrumpalille vielä bonusta letkeästi irtonaisesta paukuttelusta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jo aikaisemmassa yhteydessä tuli mieleen, että tässä meiningissä on hieman samansuuntaista otatusta kuin eräällä Molokon vanhalla levytyksellä. No, nytpähän tuli sanottua... Hänen Kieroutuneisuutensa jatkaa edelleen hyvin omaleimaisin elkein. Aiemmin kuulemani kappaleet ja tämä uusin tuotos liikkuvat liikkuvat experimentaalisuusasteesta riippumatta aika lailla samanlaisissa maisemissa. Soundipolitiikka ja tulkinta on varsin tunniistettavaa meininkiä, artistia itseään. Laulupuolella eritoten särötetyt laulut olivat mieleen tällä kertaa. Aikas raflaavaa poljentoa on tämä, eikä päästä kuulijaansa ihan helpolla. Mutta se on vaan hyvä se. Ja muuten, outoilu kannataa nimenomaan päästääkin valloilleen, kun se haluaa kirmata kedoilla... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tällainen jumitusmeininki uppoaa kyllä tähän setään. Jos ihmiset viettäisivät useamminkin aikaansa tällaisten kosmisten totuudellisuuksien äärellä, maailma olisi parempi paikka; No joo... olihan tuo nyt aika kornisti lausuttu, mutta totuus on, että aika paljon hätäistä ja yltiöpakattua musaa tunkee nykyään joka tuutista. Mutta takaisin biisiin... Meininki eteni ja kehittyi hienosti, yllättävän mahtipontisiinkin sfääreihin ollakseen kuitenkin varsin viipyilevää menoa. Tyylillisistä viitteistä tuli ainakin tuo Godspeed You! Black Emperor mieleen. Myös aavistus soundracktunnelmointia oli havaittavissa ajoittain. Kokonaisuus on onnistuneesti pehmeä, mutta joiltakin osin soundit ovat ehkä liiankin pehmeiksi säädetyt. Mutta näin yön hämärissä tuo pehmeys toimii leppeästi, joten täytyy kyllä kerhoonkin liittyä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Electrosävytteistä matkustusmusiikkia ja boogie-otetta kera. Vaikka keitoksen ainesosat on mielikuvituksekkaasti valittu periaatteessa hyvinkin erilaisista yhteyksistä on kokonaisuus silti yhtenäinen ja rullaa letkeästi. Taustaefektit, huojuvat synasaundit yms. osuvat hyvin paikalleen. Tuo 1:28 -> tranceotatus on kyllä aika leimaava, mutta tässäpä on muutenkin kosolti mailmanmenoa eri suunnilta yhdistelevää meininkiä. Pörinäbasso aiheuttaa myös ehdottomasti bonuksen, se tuo hyvää särmää muuten ehkä hieman pehmeämpään otatukseen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hyvä, että ilmaisu on pidetty näin vähäeleisenä ja viipyilevästi kehittyvänä koko piisin ajan. Samaan tapaan, kuin edellisessäkin ringissä vastaan tulleessa biisissänne toiminta on hyvinkin kurinalaista ja röynsyilemätöntä. Tätä olisi erittäin hienoa kuunnella paikallisessa jatsikuppilassa (jossa siis bluusiakin voidaan soitella); Meininki vaan jatkuisi, enemmän tai vähemmän temaattisesti, ajoittain täysin intuitiopohjalta ja improvsoiden. Tilaisin lasillisen hyvää viskiä ja nauttisin sitä viipyilevästi, kuten musiikkiakin. Niin tämä toimisi mainiosti, ja kyllä tämä iltahämärissä kotinojatuolissakin sopisi fiilistelyihin. Välillä pohdin, oliko tuo soitanta jo melkein liiankin staattista, mutta se on kyllä sen verran selkeä linjaveto tässä, etten yritä puuttua siihen. Laulussa oli ajoittaista häiritsevyyttä, ääntämisessä ja artikulaatiossa. Mutta meininki on kaikkiaan hyvä, ja soittajat meiningin tasalla. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Soundeja myöten mainiota sähköbluusia, joka varmaankin livenä kuultuna puhkeaisi täyteen kukkaansa. Soitto pelaa juuri eikä melkein niinkuin pitääkin ja laulaja kuulostaa olevan tulkintansa takana, eikä ainoastaan yrittävänsä jotain sen suuntaista. Hmm... Vähemmälle jäänytkin tämän meiningin kuunteleminen; Bluesinvääntöä pitääkin ottaa hetimiten kuuntelulistalle. Perinteistä ja konstailematonta, mutta kivaa ja rullaavaa, livenä varmaan vieläkin mainiompaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aika hauskat jyrkistelysoundit. Basari sai kyllä melkein rytmihäiriöitä aikaan ;) Ihan hyvä itse asiassa, että soundit on kunnolla vedetty överiksi. Itselle tulee tästä sellainen träkkerinostalgia mieleen, soundit ovat juuri sitä osastoa. Vähän on jotain kuusnepatikitysefektiäkin tossa välillä. Jytyä on juu, ei mitään elämää suurempaa, ihan lystikästä menoa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Hyvä kasariveto! Bonusta hienosta urkusoundista, josta tuli mieleen 80-luvun alkupuolen Gary Numan, Ultravox yms. syntsarokki. Paras tähän mennessä kuulemani Dirty Club -kappale. Barbara Blonde -osasto toimii edelleenkin eksoottisen kuuloisesti ja kiinnostavasti. Ajoittain soundipuolella (kertosäkeessä lähinnä) on sekavuutta, minkä vuoksi eri soittimet meinaavat sekoittua keskenään. Ehkäpä niitä voisi erotella miksauksessa, tai jotain... Bassoa voisi myös nostaa, se kun tuntuu tuolla varsin linjakkaasti paukuttelevan; nyt jää jotenkin liikaa muun soiton välitilaan. Mutta takaisin olennaisuuksiin... Hyvinhän tämä tipahtaa. Ei muuta kun rökkenröl!! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Enpä ole genreasiantuntija, enkä puutu siihen puoleen. Musiikki toimii, leijailu ja rytmimeininki liittyvät hyvin yhteen. Tausta-avaruus on hienon kuuloinen ja tyylillisistä viitteistä (mieleeni juolahtaneista...) päällimäisenä mainittakoon The Future Sound of London. Periaatteessa hyvinkin omaa elämäänsä elävä avaruudellisuus yhdistettynä mekaaniseen komppiosastoon on hyvä efekti. Omaan makuuni rytmiikka on aavistuksen liian "aajee-soundaava " (lähinnä 3:19 ->), vaikkakin rytmivalinnat sinällään ovat sopivasti staattiset ja minimalistiset. Bassoarpeggion (2:05 ->) sävelkorkeus oli hiukkasen epäsuhdassa taustaan, mielestäni; kokonaisuudessa oli sillä kohtaa lievää epävireisyyttä, mikä oli lähinnä häiritsevä tekijä esityksessä. Hyvää matskua tämä kuitenkin oli, vaikkakin voisi jatkua vielä pidemmälle ja uusiin sfääreihin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tanakastihan tässä edetään! Komppikitaran harmoniat ja hieman polveilevampi rytmiosasto kuulostavat hyviltä. Rummutkin on saatu mainiosti talteen ja rytmiikkamuunnelmat tuovat lisäeloa tykitykseen. Melodinen soolo-osio 2:34 -> sointukulkuineen ja tapping-sooloiluineen on jotensakin valmiiksi pureskellun kuuloinen; Muilta osin kiintoisasti soitettuun otatukseen nähden se ei oikein ota toimiakseen. Kuiskailuista tulee kyllä bonus, ehdottomasti. Kuiskailut voisivat kuulua vielä kovemmin, ovat ehtaa synkistelyä ne. Siinä sooloväliosassakin voisivat kuulua jopa todella "läheltä", melkeinpä korvan juurelta. Mutta hyvinpä soitatte ja tykitätte, toivottavasti pukkaa keikkaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hyvää soittoa, hyvät soundit ja biisikin on kokonaisuutena oikein hyvä. Ja on tässä myös sellaista "radiosoittosoundia", josta aina välillä puhutaan. Kyllä tämä ennemmin kuulostaa uudemmanpuoleiselta suomirokilta kuin discomeiningiltä. 70-lukuisuutta on kuultavissa tremolokitarassa ja tuossa kertosäkeen hienossa urkukuviossa; olisin suonut sen kuuluvan vielä kovemmin. Tuo syntsapörinä/bassoarpeggio on kivan kuuloinen, etenkin alussa, mutta välilä se jää hieman turhan häilyväiseksi ja omaan korvaan häiritseväksi napsutukseksi. Sanoituksessa pyöritellään leipää jo tuhanteen kertaan käytetystä hapanjuuresta; allekirjoittanut onkin saanut yliannostuksen nykysuomirokin syvällispyrkimyksellisestä ihmissuhderuikutuksesta. Kappale toimii kuitenkin viihdyttävästi ja pompottelee leppeästi eteenpäin, kyllä tässä jalka napsui kovasti mukana. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mukavaa rokkia, leppeätä kuunneltava, kauttaaltaan myös oikein hyvin soitettua. Sounditkin ovat kohdallaan ja muuten aika simmpeliin ja perinteiseen sävellysrakenteeseen on saatu henkeä piristävillä kitara ym. filleillä ja stemmalauluilla. Bonusta myös urun käytöstä! (joka on liian unhoitettu soitin nykyjään...) Lajissaan parhaimmasta päästä suomirokkiosastoa, mitä ringissä tullut vastaan. ...ja alan muutenkin myös päästä bändin meininkiin hieman paremmin sisälle. Jep. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jokseenkin tutun kuuloista kitaratuuttausrokkia, aikas trendikkäässä hengessä. Kitaravalliin luotetaan lujasti, se menee monen muun elementin edelle ihan 6-0. Ja tämä toki kuuluu tyyliin. Tämä on siis ehtaa meininkirokkia, jonka peruselementteinä ovat armoton kitaravallin vyöryttäminen ja sen päällä maalaileva leijaileva laulu. Ja kyllä tämä toimii, etenkin kohdasta 2:13 -> eteenpäin pieniä soundiyllätyksiä sisältäen. Mukavaa on, ettei soundeja ole turboahdettu kuulostamaan muovistudiolta, vaikka varsin tuuttaavasti edetäänkin. Taustalauluja saisi kyllä tuoda enemmän vielä esiin, nyt ne kuuluvat, muttä lähinnä taustalla väijyvinä. Jep, rokkenrol! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aika perinteikkään kuuloista tuuttausta ja ihan menevällä otteella; Kyllä sen kovan meiningin tällaisestakin simppelistä nauhoituksesta aistii, jos sitä on ollakseen. Räkäinen nauhoitus kuulostaa itsessään jollain tapaa nostalgisen kuuloiselta, mistä diggailen. Studiotyöskentely onkin usein se pirulainen, joka syö energiat meiningistä. Viilaamista, viilaamista jne... Vähemmälle on kyllä jäänyt punk-vetoisen rokettirollin kuuntelu; ehkäpä tätäkin osastoa sitten keväämmällä tulee lisää kuulolle... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tunnistettavaa Faroa. Tässä vetäisyssä on entistä enemmän dynaamisia vaihteluita ja tyylillisiä kikkailuja, mikä on hyvä juttu. Soundit ovat aikas diskanttiset ajoittain, lähinnä kitaraosastossa. Pianolinjat luovat rypistelyn ohelle hienoa leijailufiilistä, mikä tuo hyvää kontrastia kappaleeseen; Ja pehmeydellään myös erottelua karheisiin kitarasoundeihin. Tämä esitys suorastaan vaati tulla kuulluksi livenä esimerkiksi paikallisessa jazzkuppilassa. Tätä livenä kuunnellessa viihtyisin oikein mainiosti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Edelleenkin tämä orkesteri kuulostaa meiningiltään mainiolta livebändiltä, joka varmasti saa funkahtavalla otteellaan kansan rivit nyökyttelemään mukana. Itsekin hengailisin varmasti kosolti mukana. Soitto ja laulu pelaavat, vaan musiikki jää turhan värittömäksi ja varman päälle musisoimiseksi. Sävellyksellisesti ollaan ajoittaisia progesävyjä lukuunottamatta aika turvallisilla vesillä. Kaikki tässä kyllä kuulostaa hyvältä, mutta omaan makuuni tylsähköltä ja jotenkin muodolliselta. Ei ole tämän bändin parhaita otatuksia tämä, sanoisin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jep. Lattarihenkistä funk-otatusta, sitähän tämä on. Soinnuttelutkin viittavat aikas perinteiseen lattarivääntöön, vaikkakin kertosäkeessä mennään enemmän uuden rokin suuntaan. Hyvältä soundaa, joskin pianosoundi kuulostaa ajoittain ohuehkolta, ehkä siinä on liikaa kaikua tai jotain... Keikalla kyllä ketkuttelisin kovasti mukana, mutta tässä nojatuolissa ei oikein iske tämä. Sävellyskin on sen verran perinteisen kuuloinen, ettei tästä oikein mitään uutta jää mieleen. Lattariperkussiot saattaisivat tuoda tähän myös ajoittain hyviä lisämausteita, sanoisin... Mutta groove rullaa, ja se on bonuksen paikka. Vauhdikkaita keikkaotatuksia teille! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tunnistettavaa menoa, etenkin vokaalit. Vokaalisaundit toimivat ja niitä kannattaa kyllä jatkossakin vaalia. Tässä on hieman pehmennettyä elektro-otetta, jota padisaundit ja kaiutukset laajentavat. Kohdasta 2:42 alkava meno piisin loppuosassa jäi mieleen eräänlaisena avaruusdiscomeininkinä, jota olisi kuunnellut mielellään enemmänkin. Lyriikan selkeyttä sopii ehkä miettiä, joskin itse keskityin pääosin laulun toimintaan instrumenttina. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Miellyttävä kappale, jonka olennaisimmat visiot herättelee tarinoiva laulu. Vokaalit ja tulkinta ovat kiintoisaa kuultavaa ja kantavin voima esityksessä. Kitarasooloon oli ladattu osuvasti ampiaispesää, mikä toi hyvää kontrastia muuten aika pehmeään äänimaisemaan. Soitanta kaipaisi lisää varmuuutta, ehkä juuri sitä groovea otetta, jota tohtorilla nimensä puolesta on. Nyt meiningissä on hieman sellaista epämääräisesti haahuilevaa, ehkäpä laiskahkoakin kuljentaa. No, hyvän meiningin tallentaminen nauhalle on tietysti aina haasteellinen juttu, vaikka livetulkinta toimisikin hyvin... Sävellyksellisesti ollaan perusasioiden äärellä, mikä sinällään on ok. Potkua vaan lisää, niin... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hieman Jarreaa tunnelmaakin on tässä kuultavissa, lähinnä harmonioissa ja niiden rytmittelyssä jne. Tässä projektissa toimii soundien ja poljennon vääjäämättömyys ja poljennollisuus. Jollain tapaa homma etenee myös mielikuvituksellista tajunnanvirtaa ruokkien. Musiikilliset perusvalinnat ovat simppelit ja tyylitajuiset. Kasari sen kun paukkuu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Mainiosti eteenpäin rullaavaa rokkia, joskaan ei ihan omalla kohdallani kolahtanut. Eksoottinnen värisevä laulusaundi ja mainiosti tulkitut melodiat tekevät biisistä erityisen. Varsinaiset säkeistöt toimivat herkästi ja ovat kappaleen kiinnostavinta meininkiä. Siihen nähden kertosäe kuitataan mielestäni vähän liian perusmeiningillä, antaumuksella kylläkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Sanattomaksi vetää tämä totuudellinen otatus. Mut joo, antaa kavereitten sanoa ne sanat; niin ne kommentit menee eteenpäin... |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Muhkeata jytyä, sopivasti persoonallisin maustein ryyditettynä. Lievää psykedeliaakin (hienoa!) tähän on sekoitettu, eikä homma etene ihan perinteisen komppihevin elkein. Soundimaailmassa runsaasti viljelty kaiku ja hienot koskettimet ovat myös omiaan kasvattamaan kappaleen eeppisiä mittasuihteita. Ensikuulemalta kyllä epäilin kuulemaani, soundivyörytys ja ampiaispesäkitarat tuuttasivat sen verran voimallisesti, että ajattelin tämän jo ylitse jyräävän... Toisella kuulemalla homma aukeni paremmin. Soundipuolella ei lopulta oikeastaan muu häirinnyt, kuin laulun säröytyminen ihan alussa (n. 0:30 ->). Ehkä koskettimet jäävät myös toisinaan hieman paitsioon, lähinnä pianoa tarkoitan. Mutta pikkujuttujahan nuo. Paljon kiinnostavammalta kuulostaa, kuin monet täällä vastaan tulleet genretoverinsa. Oikein viihdyttävältäkin, psykedeliamausteineen! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienoa vääntöä! ...joskaan kitarariffivetoinen rokki ei ole itseäni viime aikoina oikein sytyttänyt. Esikuvia on tässä hyvin hämmennelty ja mausteita on ripoteltu mukaan sieltä täältä; synakuviot toivat ainakin omassa kuulotajunnassani hivenen Dream Theater-filosofiaa esiin. Laulupuolella tuntui taasen olevan kosolti Layne Staley -narinaa mukana. Tämähän on erinomaisen toimivaa rokkia, sounditkin on saatu aiheeseen sopien kohdalleen ja soittelette hyvin. Varmaa on, että tämän suhteen ei teidän tarvitse työttömiä olla. Omasta mielestäni tämä kuulostaa kuitenkin hiukkasen tylsältä peruskaahaukselta, ihan laadukkaalta kylläkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jämerä naulapyssyn tavoin tykittävä kitarointi ja melko etualalle säädetyt perkussiot ovat tässä läsnä, ajan hengen mukaisesti. Mutta mukana on paljon dynaamista ymmärrystä, saundillisesti ja soitannollisesti; meininki etenee jouhevasti, eikä turhan totisesti tulkiten. Jostain kantautui myös etäinen Calactic Cowboys -viite, ehkäpä vain omista aivoituksistani, mutta kantautui kuitenkin... Mainioita keikkaotatuksia teille! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Noh, henkilöiden kanssakäymistähän tässkin ruoditaan... Mutta tällä kertaa ei liian raskaasti tai syvällispyrkimyksellisesti; niitä pyrkimyksiä kuulee kyllä päntiönään. Sanoituksessa on hieman J. Karjalaisen tapaan sellaista kevytmielistä tuumailua, jonka voi antaa soljua eteenpäin, tai sitten voi halutessaan tarttua johonkin kohtaan tarkemmin. Soundien takia tuli aluksi mukava Tom Petty & Heartbeakers -fillis, ja ehkäpä biisissä on muutenkin sitä vivahdetta... hmm. Perinteikäs ja hyvä biisi! Taideteosten numeroarviointi kouluarvosanoin on oikeastaan mahdotonta (ehkäpä väärin myös), mutta... |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hyvin toimivaa illanistujaisrokkia, baarimeininkiä ja erityisesti livenä nappaavaa menoa.Yhteissoitantataito/livekokemus kuuluu kyllä kepeästi etenevässä poljennossa. Soundeihin on jätety mukavan röpelöistä ja elävää rokkisoundia, eikä niitä ole nykytrendikkäästi turboahdettu. Perinteisemmältä rokilta tämä senkin suhteen kuulostaa, verrattuna moneen muuhun suomirokkiin, jota täällä ringissäkin ajoittain vastaan tulee. Tasapainoista, ei mitenkään yllättävää tahi erityisen kekseliästä, mutta rokkia paikallaan. Ja hyvä niin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienoa melodianrakentelua, keskiaikaista maustetta mukana. Kylläpä tässä sellaista Ultimallista aromia hyvinkin on. Tämän musiikin äänillä kuvaileva kieli on omiaan aiheuttamaan visuaalisia mielikuvia, henkilöitä kävelemässä laajassa erämaassa, taittamassa matkaansa linnakkeesta toiseen. Temaattisuutensa ansiosta toimii näin erilläänkin. Kaunis ja hallittu kappale. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Raju stoori... Kerskivertopolulta oivallisesti syrjässä vaeltelevaa rokettirollia, vaikka tuuttauspolitiikka kitaran suhteen (soundit lähinnä) onkin aika trendikästä. Mutta monet yksityiskohdat, kuten hieno sähköurku, loppupuolen taustasekoilut ja rytmivalinnat kautta linjan antavat omintakeisen leiman tälle rokille. Eikä tuo tarinakaan sorru henkilöiden välistä kanssakäymistä kuvatessaan suomirokissa yleiseen hapanjuuri-sanoitteluun. Asiat on kunnossa, sävellystä ja soittoa myöten. Oikein mukavaa leppeysrokkia! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kommentti edelliseen: Taustalla kuuluva helisevä ääni on muuten ihan oikeasti soitettu ja nauhoitettu (akustinen) ääni ;) | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässäpä tahtomattanikin, tiettyjen ennakko-odotusten takia, lähdin kuulostelemaan musiikin mahdollisia yhtymäkohtia oletettaviin visuaalisiin ärsykkeisiin. Tällä kohtaa tuli visiona lähinnä baletti/tanssiesitysmeinki, lava-asetelma melko intiimin ja pehmeän akustiikan kera, tansijat ja koreografiat tykö. Kappale on kaunis, kellopelisoundi on autenttinen ja hieman uhkaava, josta homma sitten etenee laajemmaksi... Sävellys on simppeli ja konstailematon, mikä tukee myös yhdistymistä visuaaliseen osastoon. Soundit ovat toimivat, ammattitaitoisen kuuloiset ja virtuaaliorkesteriympäristö kuulostaa mukavan aidolta. Musiikillisesti tästä jää kuitenkin hieman kolkko vaikutelma, vaikka huilumelodiat orkesterin kanssa kauniita ovatkin. Kuitenkin, hyvin genretietoista otatusta ja lajissaan mainiosti rokkaavaa! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensinnäkin, tuo rumputausta rullaa eteenpäin mainion letkeyden kera. Soundipuolella ollaan perusfuusiomeiningin äärellä ja kitaraosasto kuulostaa varsin autenttisesti Mike Stern -viritteiseltä (ehkäpä myös Robben Fordia mietitty tässä). Soitanta on oikein leppeää ja näppärästi improvisoitua, instrumentit ja tulkinta ovat ihan hyvin hallussa. Tässä on kivaa viihteellistä ja aavistuksen huuruista tunnelmointia, jota miellään kuulisi vaikkapa jossain jazz-clubilla. Sävellyspuolella voisi ehkäpä improvisaation lisäksi viljellä joitakin teemoja, jotka toimisivat lähtökohtana improlle. Taustafiilistelyjazzia, leijailevaa ja melko häiritsemätöntä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
On ehtaa jumitusta tämä... Melkeinpä stalkerillisessa hengessä. Näin uskaliaaseen pysähtyneisyyteen törmää harvemmin näillä kulmilla. Tämän matkassa olisi voinut jumittaa vielä pitkän aikaa. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Paitsi, että tunnelma on syvästikin ambientillinen, tulee vahvasti myös Christopher Franken viipyilevämmät soundtrackmaisenat tästä mieleen. Hienoa pysähtyneisyyttä... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olennaisuuksien äärillä oltiin. Viipyileviä äänikatsauksia kaikkeuden läpi johtavasta, jatkuvasti etenevästä "kosmisesta virtauksesta". Kuulokuvista juolahti mieleen viitteitä esimerkiksi Vangelisin varhaisempaan tuotantoon (eritoten" L' Apocalypse des Animaux") ja Brian Enon tilaviin äänimaisemiin ja installaatioihin. Nämä tällaisina "pakollisina" lähtökohta-arvailuina... Olennaista musiikkia, jossa on ymmärretty myös rauhoittua sinne asioiden äärelle. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Muutos on tässä erittäin säväyttävä elementti, alun eteeristen kuoroilujen jälkeen lähdettiin aika yllättäviin suuntiin. Oikein etsiessään tästä voisi löytyä lievää 'TD - Livemiles' -aikaista viitettä. Mike Oldfieldin Songs of Distant Earth käväisi myös mielessä tyylillisenä viritelmänä. Dramattista ja kaunista, myöskin erittäin tyylikkäästi toteutettua. Erityisbonus lisäksi noista mainioista kuoroista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tällaiset soundiyhdistelmät ovat kovasti mieleen. Kuulakkuutta, hieman muovisia kasarihenkisiä syntikoita ja ripaus analogisuutta siihen kylkiäiseksi. Ja meininki malttaa pysyä ruodussa, eikä lähde polveilemaan mitenkään levottomasti. Maistuu mainiosti tämä! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienosti kehittyvä kokonaisuus, osittain elokuvatunnelmallinen. Rauhallista mielenmaisemaa, mutta samalla jotenkin vääjäämätöntä... Niin. vähän kuten lumentulokin. Hienosti hallittua minimalistista dynamiikkaa, pysyväisyyttä, jossa elää jatkuva muuttuminen. Hieno kappale! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienosti hallittu viipyilevä meininki! Vaatii näkemystä ja rakkautta tähän touhuun, että tällaisen pelkistetyn eteeriseikkailun saa näin mainiosti rullaamaan. Tämä toimii! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Experimentaalia, mutta varsin tsillailevaa myös, etenkin näinä aamuyön tunteina. Jonkin sortin aamutunnelmissahan tässä mentiin myös nimestä päätellen... Tällainen muzakki hemmottelee korvia ja sisintä. Taiteellinen näkemys on tässä biisin kanssa hyvin tasapainossa, joten sen suhteen ei ole mitään "lisättävää" tai muuta säätöajatusta. Taiteilija kuuloistaisi olevan teoksen takana, varmuutta löytyy ja nyanssitajua, soundivalikoimakin on kiinnostava ja lämmin. Tämä vaatii kuuntelua, ei enempiä jorinoita. Hyvä! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Originaalista en osaa sanoa, mutta tämäpä toimii. Ja ehdottomasti bonukset mellotron-kuoron käytöstä! Tästähän muotoutui mielenkiintoinen yhdistelmä breakbeat-kuvioita ja historiallisia syntsamusaelementtejä. Omaleimaista ja luovasti etenevää musiikkia. Kauemminkin olisi tätä voinut kuunnella. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Oikein leppeää progeilua olette saaneet sessioitua. Sounditkin ovat mukavasti analogisen kuuloiset ja pehmeät. Kyllä siellä nuo esikuviksikin mainitut orkesterit kuuluvat, mutta ihan oman kuuloista jälkeä tämä silti on. Sävellys etenee vaiheittain ja jouhevasti, eri teemat nivoutuvat hyvin yhteen. Kitarafillit ovat kekseliäitä ja kitarasoundit vaihtelevat dynaamisesti biisin aikana. Sanoituspuoli on väliinsä aika tönkköä (musiikkin nähden siis...); elikkä ei ihan istu soitantaan. Vokaalitkin ovat perin epämääräiset, mistä lie laulajakin ongittu ;) Mutta meininki toimii, oikein mukavaa progefilosofointia. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienot urut - Ehdottomasti kekseliästä, ja bonuksen paikka tällaisessa musassa. Lajissaan tässä tuntuisi olevan ihan perimmäistä otatusta ja kyllä tästä yhteinen soittohistoria ja soittotaitio kuuluvat. Sounditkin on väännetty ihan onnistuneesti överiksi, ja niillä pelataan ihan pieteetillä. Kohdasta 2:02 -> alkava kitarariffi on perin juurin loistava, tuplabasarituksen sijaan (jota biisissä muuten kosolti kuullaan) siinä toimisi paremmin ihan yksinkertainen komppi, ainakin sen kohdan alkuun. Kekseliäitä juttuja tässä on, ja taitavaa soitantaa. Onnistunutta tuhkaluukutusta! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Taattua tohtoria jälleen. Biisi on yksinkertainen, sävellyksellisesti simppeli ja konstailematon, mutta biisi paikallaan. Esityksessä, sanoituksessa ja soitannassa on mukana rehellistä omakohtaisuutta ja elämän makua,. Lyriikka toimii, hienoa että joku käsittelee tätä koohotusta sanoituksissaan. Kaiun käyttö on varsin reilua, mutta kyllä se tässä toimii. Ehkä kuitenkin aavistus liikaa hallia laulun kaiussa... Sähköurkuhenkisessä rytmiosastossa on myös asennetta mukana. Tämä kuulostaa Dr.Groovelta ja hyvä niin! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vangitsevia äänimaisemia, myös hienoa dramaattista näkemystä. Ehtaa pelottelujumitusta, ymmärryksellä ja näkemyksekkäästi tehtyä. Kyllä tätä silti yölläkin kuuntelisin... ;) | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jo pelkän "hanuripoppi"-määritteen vuoksi kerhoudun välittömästi ;) Biisissä on aika paljon tuttuja suomipoppielementtejä ja kertosäelaulantaa, mutta silti tässä on ihan oma soundinsa. Ja bonusta hienoista elämää suuremmista modulaatioista ja laulustemmoista! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mitäköhän siinä sähkötettiin... Lämpimistä kitarasoundeista tuli ensimmäinen bonus; hieman sellainen 70-luvun Sabbath-soundi oli tuossa kitarassa, ainakin aluksi. Kertosäkeessä lähdettiin pompottelemaan siihen tapaan, että mukana tuli nyökyteltyä ahkerasti. Kertsissä mukana olevat korkealta soitetut skitat voisivat kuulua vielä paremmin, toimivia juttuja nimittäin soitettiin siellä. Kitarasoolokin saisi päästää ampiaispesän oikein tosissaan valloilleen, saisi tulla lujempaa ja ehkä vielä aavistuksen rajummin sieltä. 2:39 -> alkava lyhykäinen laulupätkä jää hieman turhan kuulumattomiin myös, voisi aavistuksen nostaa sitä. Sävellys on mukavasti polveileva ja fiilistelevä, laulu toimii hyvin ja soitto rullaa kaikkiaan leppoisasti. Hyvää rokettirollia! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mikähän siinä on, että tämän päivän rokkimeininki kuulostaa kovin usein aika raskaalta (tällä en tarkoita soundeja) ja jotenkin muodolliselta. Ja ainakin omassa mielessäni rokkilyriikoiden syvällisyyspyrkimykset ovat alkaneet syödä pohjaa itseltään. Hieman on sellainen yliannostus itselleni ehkä tullut em. seikkoihin liittyen. Mutta ymmärryskysymyksiähän nämä lopulta ovat. No, se tästä jorinasta... Biisi on oikein hyvin soitettu, etenkin kohdasta 2:09 lähtevä lyhykäinen psykedeelisempi vääntö kolahti varsin tarttuvasti. Kohdasta 1:46 alkava lievästi särötetty meininki toimii mielestäni paljon paremmin ja dynaamisemmin, kuin raskaampi vääntö, joka on jotenkin liian tutun kuuloinen sävelkulkuineen. Laulusoundi on mielestäni sopivan karhea; rohkeutta voisi laulantaan saada lisää ja heittää turhat varomiset pois. Hyvinhän tämä bändi rokkaa, omat ambitioni eivät vain ihan kohtaa tällä kohtaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Elementit ovat varsin trendikkäät; luotetaan voimakkaaseen kitaravalliin, rumputykitykseen ja sanoituspuolella ruoditaan henkilöiden kanssakäymistä, jotensakin viikonloppuisessa huurussa. Sovituspuolella on tuuttauksen lomaan muistettu luoda nyanssivaihteluita, suvantokohdat leilailevat varsin mukavasti. Rokkaus toimii lajissaan ja ehkä livenä vielä varmemmin kuin tässä, ilman varomisia. Jotakin omaleimaisuutta kaipaisin kyllä, jotta tipahtaisi itselleni tämä rokki. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Biisi, joka vaatii uppoutumista ja rauhoittumista äärelleen. Peroonallista, jopa hieman klassishenkistäkin soitantaa, ehkä vähemmän sambaa... Soundit, soitanta ja tulkinta kohdillaan. Ehkä nuo alussa sykäyksittäin tulevat särökitarat kuulostavat aluksi jotenkin turhan trendikkäiltä omaan korvaani; Mutta pitemmän päälle, kun niiden sävelkorkeus vaihtuu suihteessa harmoniakokonaisuuteen, nekin ovat paikallaan. Kokonaisuus kuulostaa vangitsevalta ja oivallisesti kerronnalliselta, ei tässä mitkään pikkudetaljit häiritse. Mainiota musisointia! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tällaisen lempeän tunnelmoinnin myötä unhoittuu mukavasti ajatuksiinsa... Itselleni yleensäkin kappaleen kokonaisvaltainen tunnelma ja tulkinta on "Se" joka avautuu jos on avautuakseen. Niinpä tässäkin biisi toimii valloittavasti, eikä miksaus yms. detaljit tai sävellyskysymykset paljoa paina. Miksauksen kanssa voisi ehkä vielä työskennellä, mutta... Tämä on mainio kappale ja tällaistesta herkkyydestä ammentaa mielellään. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Erityisesti itseeni kolahti tohtorin suomeksi laulettu meininki. Viittaan nyt kappaleeseen "Silta eteenpäin". Mutta sama juttu tässäkin, perspektiiviä ja elämältä saundaavaa soitantaa piisaa. Laulusoundi on sopivasti karhea ja elämämakuinen jo sinällään. Joitakin kohtia soitannossa voisi vielä rassailla; junan tavoin etenevä flow jatkuu biisin halki mainiosti, paria kohtaa lukuunottamatta. Mutta eivätpä ne meininkiin ja nostalgiafiilikseen liity; tänä musiikillisen ylituotteistettuisuuden aikakautena on hienoa kuulla musiikkia, jossa kuuluu muutakin kuin äärilleen viritetty digitaalistudioääni. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pelkistetty humpappaa-meininki on aina bonuksen paikka! Casiourku-valssimeininki on varsin autenttinen tässä otatuksessa. Traagista on muikkuloiden elämä... Ja kaislikko niin tiheä. Tällaiselle rennolle otatukselle on näinä päivinä paikkansa, kun turhan tiukkapipoisiksi ovat monet musisoijat muuttuneet. Lyriikat voisivat kuulua selkeämmin, tarina kun on tässä perin keskeisessä roolissa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Mainiota jumitusta! Meiningistä tulee varsin vahvasti mieleen Wolfgang Voigtin projekti nimeltä Gas. Ja oikein hyvällä tavalla. Tällaiseen jumitukseen voisin uppoutua loppuiäkseni, ehkä pitempäänkin... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Juup, kylläpähän tuo genre kuvaa tätä hyvin. Vaikakaan en sen alan tuntija juuri olekaan. Jumittavaa metallointia tässä on kosolti ja jumituksellisuudesta heltiää kyllä bonus. Särökitaroissa on myös miellyttävästi ampiaispesää. Laulut sujuvat meininkiin sopivasti, mutta hieman turhaa varomista on välillä kuultavissa. Ketosäkeessä ja raakassa revittelyssä vokaalit toimivat parhaiten; syytä ei todellakaan ole varoa, kun otatus tuntuu kuitenkin toimivan. Omaan makuuni tämä jää kyllä jotensakin yllätyksettömäksi viihdyttääkseen ja potkiakseen. Perusasioiden äärellä ollaan ihan hyvin silti tässä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Aivan loistavaa jumitusta! Tässä ollaan taas ymmärretty olennaisia seikkoja jumituksen ytimestä, ja vaalittu niitä hienosti. Uppoaa tähän setään mainiosti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Asianmukaista rokkiahan tämä. Pieteetillä tehtyä patsastelua ja karvaista menoa riittää. Laulaja muistuttaa äänellään yhtäaikaa Udoa ja Monty Python -mummohahmoa. Kylläpä tähän on sellainen hikinen tunnelma saatu; varmaankin livenä hiki virtaa sitten valtoimenaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hieno avaruustunnelmallinen kappale. Tällaisessa hitaammassa spacesynthjutussa pääsee rauhassa mutustelemaan melodioita ja soundeja, ja tietysti niiden taakse kätkeytyvää avaruutta. Dynaaminen ja kiinnostava biisi, jossa kuuluu onnistuneesti myös kosmoksen ääni. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Viipeyilevästi rullaamalla etenevää kosmista discomusiikkia, johon on ihan mielenkiintoista uppoutua. Pieniä detaljeja on upotettu keitokseen, kuten esimerkiksi yhdessä vaiheessa käväissyt vocoderlaulu. Rokkikitaran käytöstä myös erityisbonus, sitä kuulee liian harvoin tällaisessa avaruusväännössä. Tuollaisesta vapaamielisestä kitararevittelystä saisivat monet niin tylsähköksi jäävät rokkiyrittelijät ottaa oppia. Kokonaisuudessa ehkä ripaus ylimääräistä staattisuutta. Mutta sehän ei tätä nojatuolimatkailua häiritse, ja useammin kuunneltuna tästä tuntuisi löytyvän aina lisää kiinnostavia yksityiskohtia. Hyvää menoa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hienoa Pickford-otetta arpeggioissa. Tiedä sitten kun ei ollut äijää idolilistalla mainittu, mutta kuitekin... Tämä on mainiota, ehtaa Berlin School -retroilua, mutta ei pelkkää ylikyllästettyä vanhojen aikojen vaalimista, vaan ihan uutta ja omanlaista musiikkia. Vähäsen tuli myös 80-luvun Software tästä mieleen ja oli siellä ripaus setä-Vangelistakin mukana. Tähän voisi vaikka yötä myöten uppoutua... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Äskettäin tuli juuri katsottua Katuhaukkaa videolta, ja aika hurjaa oli meno ;) Ja musiikki myös, erityisesti musiikki... Niin, TD:tä ei voi tässä kohtaa olla mainitsematta, sen verran paljon tässä mentiin TD:n kasarisoundtrack-fiiliksissä, joskin laajennetulla otteella. Ja kyllä tämä meininki mahtavasti kolahtaa; välittömästi lähtee Jesse Mach pyöränsä kanssa liikeelle. Näitä syntsariffeistä ja synakitarasooloista kelpaa nautiskella. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Täytyypä itsekin liittyä kymppikerhoon. Ei tässä pitemmät puheet auta... Loistavaa matskua! |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Edelleenkään ei henkilöiden välisen suhteellisuuden ruotiminen toimi kovin monessa biisissä omaan makuuni. Tällä kertaa lyriikoissa on kyllä ihan virkistäviä ajatelmia aiheesta ja puolivallatonta riimittelyä tykö. Etenkin kertosäkeessä nuo pehmeät sanailut kuulostavat oikein hyviltä eeppisen soinnuttelun kera. Ja tuo "selkään ottaminen" on kyllä elon tiellä ihan tärkeää, jopa välttämätöntä... Soitanta on perusrokittelua, kitaravallituuttausta radiosoittohenkisine kompressointeineen. Laulussa ajoittaista epävireisyyttä, mikä kyllä kaipaisi virittelyä; Näin pelkistetyssä ja muuten hiotussa soundimaisemassa tuollaisetkin "pikkuasiat" tuntuvat ja kuuluvat paremmin. Peruslaadukasta suomirokkia tämä on, vaan eipä kolise tälle sedälle. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rokkenrol! Hienoa Moroder-otatusta... | ||
