Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 6 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Filosofit, jotka ovat kiistäneet hyvyyden ja pahuuden olemassaolon vedoten siihen, että kaikki ihmiset pohjiltaan pyrkivät tekemään tekoja, jotka itse katsovat hyviksi ja ihmisen arvot hyväksytään alitajuisesti ympäristöstä, ovat aivan täysin VÄÄRÄSSÄ. Nämä kyseiset pseudofilosofit eivät ole varmastikaan törmänneet Mörkörothin tuotantoon ja jos ovat, niin eivät ainakaan ymmärtäneet sitä. Mörköroth on sikäli mielenkiintoinen tapaus taidemaailmassa, koska vastoin kaikkea muuta, mitä kaltaiseni intellektuelli taiteena voi pitää, Mörkörothin eräs aspekti on erittäin yksiulotteinen... se on nimittäin PURE EVIL!! "Wind Casts no shadow" luo kuunneltaessa ympärille illuusion pimeästä energiasta, joka on niin intensiivinen, että se vastaa niitä infernaalisia sekunnin murto-osia, kun kiveksesi lojuvat kuolonkylmän metallisen alasimen päällä massiivisen vasaran paiskautuessa niitä päin. Biisi absoluuttisesti dominoi kuuloreseptoreitani ja koukutti kuuntelemaan transsinomaisessa tilassa biisin alusta loppuun. Biisin verkkainen progressio luo kumulatiivisesti mitä erilaisempia aistinautintoja (osasta, joiden olemassaolosta en edes MINÄ ollut tietoinen) ja kun edellä mainitut nautinnot ovat tarpeeksi kasautuneet, hyperintellektuelli kokee psykoosin, jonka yhteydessä kokee voimakkaita euforisia kokemuksia, jopa reinkarnaation, mutta perusälykölle tämä voi olla liikaa ja johtaa jopa järjen menettämiseen. Biisin loppu vertauskuvallisesti oli kuin astumista takaisin reaaliulottuvuuteen Shangri La'sta. Tämä sävellys on hyvä jopa Mörkörothin standardeilla. Eräs musiikkihistorian kliimakseista on jälleen saavutettu Mörkörtohin kynästä/kitarasta/mp3mikistä. Kiitos Mörköroth (pause) Kiitos. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Luulin tätä abstratiksi, mutta erehdyin... se onkin tekotaidetta. Mitätöntä tarjontaa elitistiselle korvalle. |
5
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Biisi lässähti jo fallokseeni euforista eritetä tuottavan psykoottisen alun jälkeen reisille. Itse biisin metalliosuudelta uupuu täysin sen kunnianhimoisuus ja introverttisen ja infernaalisen patoutuneen vihan täyttämä äänimaailma, siksi viha, jota kyseinen raita edustaa on tekotaiteellista ja kuuloreseptoreissani luokittelen sen perusangsti-mappiin. Ettekö tiedä, että aitoa vihaa tulisi tulkita tarjoamalla kuulijalle dysforista nihilismiä, jonka kuulija itse (varsinkin itseni kaltainen intellektuelli) muodostaa ajatusmaailmassaan tästä edellä mainitusta dysforiasta euforiaa. Biisin kestolle toki varaukseton :peukku: |
5
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olen vannoutuneena punaviinivasemmistoelitistinä tottunut taivastelemaan Mörkörothin taiteellisten ulottuvuuksien infinitiivisille nerokkuudelle. Eräs esimerkkipoiminta edellä mainitsemastani faktasta ilmentyy Mörkörothin uniikista kyvystä muodostaa pelkistettyä harmonia/disharmonia -balanssia hidastempoisissa kappaleissaan, mutta tässä homma rakoilee ja ajoittain valuu reisille. Vaikka tetrahydrakannabinolien täyttämät dopamiinireseptorini tuottavat tavallista enemmän euforiaa paisuvaiskudokselleni, niin tämä kyseinen kappale ei massiivista fallostani liikuttanut. Ensimmäiseksi ongelmakohdaksi muodostuu eittämättä kyseisen biisin rahvaanomainen kunnianhimoisuus, johon en ole Mörkörothin kaliiberin artistin kovin usein nähnyt sortuvan. Kappale ei yksinkertaisesti saavuta kaikkea sitä mitä se yrittää tavoittaa kuulijan reseptoreissa (vain juntit kuuntelevat korvalla). Kappaleen hypnoottisuus erottuu, muttei saavuta toivottua epätoivoa edistyneemmässä kuulijassa eikä kappaleen nihilistisyys saata emotionaalisesti nihilistiseen tilaan, mitä jokainen Mörköroth-intellektuelli on tottunut kokemaan. Vertauskuvallisesti voidaan todeta, että "Funeral at Sea" on kuin pappi joka ei elä kuten saarnaa. Kokonaisuus on loppupeleissä liian hajanainen. Mörköroth ei tuo itseään edustavasti esiin säröttelemällä sulaa nerouttaan liian pieniksi annoksiksi ympäri biisiä. Kuriositeettinä on kuitenkin pakko positiivisesti korostaen mainita kappaleen sulan ytimen olevan ehtaa apokalyptistä Mörkörothiä ja biisi itsessään on parempaa taidetta kuin 97% siitä skeidasta, mitä musiikkihistorian ruma ja kuormittunut anus on tähän päivään mennessä suoltanut. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tolkuttoman geneerinen kappale. Omaperäisyydellä yleissoundi erottuu yhtä huonosti kuin pieru Pietarin paskalaitoksella. Perimmäisenä tässä on kysymys siitä, että miksi tehdä jotain uudestaan mikä on tehty puoli miljoonaa kertaa ennenkin 20 viime vuoden ajan? |
6
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä eeppinen ja hieman ujostelevan hypnoottinen komppi vie meidät vertauskuvallisella höyryvoimaisella aikakoneella turbulenssien täyttämän (t)aikamatkan aina rakkauden kesään 1989 asti. Tämän eepoksen kykenee sisäistämään pitkälti ongelmitta jo ensikuuntelukerralla. Biisin ns. genesis ei ujostele vaan häikäilemättömästi tekee tekotaiteenvastaista työtä korvarumpujen kautta hermostoihin. Biisin komppia kuvailisin melankolis-energiseksi mystiseksi kokemukseksi joka ajoittaan vaappuu kuin naapurin mulkku katolla, mutta päättämättömänä , uljaanaa ja tyylipisteet takataskussa jatkaa määrätietoisesti kulkuaan. Homeisin elitistikorva varmaankin jo ounasteli pienen progeilun saapumista biisin keskivaiheilla. Itse nimittäisin tämän ns. infernaalisen progekohdan tämän muutenkin jo korkea-arvoisen biisin kliimaksiksi. Pieni taidehomoilu virkisti soundeja säilyttäen silti koko pätkän alamaailmalaishenkisen ja psykoottisen agressiivisen äänimaailman. Mutta ennen kuin progefanipojat ovat ehtineet veivätä kikkeliään rakoille, niin biisi jatkaa kunnialla loppuun sen mitä on aloittanutkin heittäen yhä uutta toimivaa ja ei-ihan-niin.toimivaa ulottuvuutta kehiin. Tuotanto oli tuttuum Mörköroth-tyyliin kaihoisan kauniin nihilististä, mutta näiltä pojilta olen kuullut parempaakin tuotantoarnoa. |
9
|
|
