Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 752 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tästä ei voi sanoa muuta kuin että ei toimi. Laulu oli tosi karaoke. Varsin huono ratkaisu, tuli sellainen "ei me olla tosissamme"-fiilis mikä musan suhteen on aina huono juttu. Tausta oli niin darude että ihan hirvitti. Siis niinku että olihan se sandstorm ihan kiva silloin aikanaan mutta maailmassa on miljoona muutakin ideaa joita voisi käyttää ihan vapaasti. Lopetus oli varsin töksähtävä, tuli sellainen tunne että keskittymiskyky oli loppunut ajassa kolme minuuttia tasan. Tästä ei jäänyt mieleen mitään muuta kuin tuo em. sandstorm-synakuvio. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jipii, taas trancea. Ajassa 3.30 käytettiin maailman kamalinta samplea. Tee meille kaikille palvelus ja hankkiudu siitä eroon. Ainakin minä henkilökohtaisesti saan kuunnella kaikenlaisia remontointiääniä (joita myös tuo käyttämäsi porakone-sample edusti) siinä määrin runsaasti että jos niitä alkaa tulla vastaan mikseritrancessa (jota inhoan tavattomasti) alkaa napsua nelosia. Psykedeliaa tästä löytyi aika tavalla runsaasti. Se oli hyvä juttu sillä sen ansiosta tämä ei ollut sitä perustrancea josta saan ihottumaa. Äänimaailma oli kivasti sirittävä (melkein yhtä ihanasti ärsyttävä kuin kaskaat) ja biitistä löytyi eloa ihan kiitettävästi. Tosin hetkittäin tuntui että tämä oli vähän turhan tunkkainen. Kirkkaampana versiona tämä olisi todennäköisesti saanut itseensä enemmän sitä särisevää hermostuttavuutta joka tässä toimi kantavana voimana. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei tää nyt niin kauheen trancea kyllä ollut... Eihän? Ihan mukava pakettihan tämä oli, jäi ehkä vähän taustamusaksi. Äänimaailma oli monipuolinen ja mukavan ulisevainen, melodialinjauksissa oli aika paljon persoonallisuutta ja tunnelma säilyi kivan aavemaisena koko matkan ajan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laulajan ääntämys ärsytti meitä vallan tavattomasti. Kuulosti liian tamperelaiselta makuumme. Soitanto oli vallan sujuvaa, rullaavaa ja viihdyttävää (vaikka tuo yksi riffinpätkä kuulostikin aika samalta kuin joku Tehiksen käyttämä vastaava) mutta miksaus oli vähän tunkkainen. Taas saan kannustaa EQttamaan. :)) Kokonaisuus, siis kappale itsessään, eteni totuttujen sääntöjen mukaisesti, eli todeksi kaikki kliseet ja onnistui silti kuulostamaan omalta, ainutlaatuiselta itseltään. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alkoi vähän turhan isolla häröilyllä. Siinä alkoi jo mietityttää ja arveluttaa ja käsi hiipiä kohti hiirtä ja sitä kautta stop-nappia mutta onneksi tästä alkoi aika pian kasvaa ihan oikea biisi. Aika experimentalhan tämä oli mutta oikeastaan aika viihdyttävä. Moniulotteinen. Tapahtumarikas. Seikkailullinen, suorastaan. Kaikki soundivalinnat eivät ehkä olleet niitä parhaita mahdollisia, jotkin niistä kuulostivat aika halvoilta ja muovisilta mutta kokonaisuus oli silti ihan kohtalaisen tasapainoinen. Jännä ja kiintoisa. Punaista lankaa tässä ei oikein tuntunut olevan mutta ei kai kaikessa tarvitse ollakaan. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä toimi aika kokonaan sanoituksen varassa. Sinällään se oli varsin hyvä idea mutta mulle tuo tarina ei oikein toiminut. Mikä ei ole teidän vika. Laulu oli miksattu vähän huonosti, ajoittain ei kuulunut oikein mitään ja sitten taas kuului vähän liiankin kanssa... silloin tällöin meni vähän epävireisestikin... Soitanto oli oikein hyvää, kuului ihan selvästi että kaikki tiesivät miten soittimet toimivat ja sitä rataa. Kokonaisuudessaan tämä oli pätevä rockrallatus, tosin tuntui että säkkärin tausta olisi kaivannut vähän enemmän tavaraa. Siinä kohdassa tuntui ihan pikkaisen köyhältä. Ja... tuotanoin... tuo väliosan hihkunta oli vähän outoa... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tuntui että rummut oli lyöty vähän liian pintaan. Tässä oli oikein kaunis tunnelma, eloisia melodiakulkuja ja tietynlaista kepeää haikeutta mutta rumpuosasto, varsinkin virveli vähän latistivat sitä. Piano oli vallankin mukava, ilmavasti polveileva mutta aika hallitseva elementti. Jousiin olisi ehkä saanut laittaa vähän lisää eloa sillä nyt ne tuntuivat tuon pianon rinnalla jokseenkin kankeilta. Toisaalta niistä rakentui tukeva pohja mutta tavallaan ne loivat junnaavaa tunnelmaa. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oliko tämä vähän turhan tuhnuinen vai onko mun pää vain tukossa... Tämä oli aika perinteistä funkkia. Mukavasti rullaavaa ja asiaankuuluvasti svengaavaa mutta tunkkaisuus jotenkin lannisti tämän. Samoin tuntui että tässä ei oikein ollut mitään persoonallista tai omaperäistä. Soitanto oli oikein hyvin kohdallaan mutta idea oli varsin moneen kertaan kulutettu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olette te pojat hyviä. Kuuntelin tämän neljä kertaa ja joka kerta kuulosti paremmalta. Soitanto oli, kuten jo aiemminkin on todettu, oikein hienoa ja laulussa oli sielua raastavaa tunteikkuutta. Äänenkäyttö oli hallittua, taitavaa ja moniulotteista ja sanoitus toimi vallan mainiosti. Tunnelma oli haikea, surumielinen mutta silti repivä ja ahdistava. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei tykätä sen enempää kuin edellisestäkään tämän projektin siivousbiisistä. Tämä oli jopa pahempaa... nopeutta oli sen verran runsaasti että alkoi hermostuttaa ja soundit olivat jokseenkin kankeat. Laatikkomaiset. Ankea olisi ehkä oikea sana niitä kuvaamaan. Melodialinja olisi kova sana tämän teoksen kohdalla. Sellainen voisi vähän tasapainottaa tuota perin tummaa, synkeää ja monotonista biittiä. |
5
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tässä oli varsin stoccomainen äänimaailma. Seinästä toiseen sinkoileva, skitsofreenisen hysteerinen ja kovin sukellusvenemäinen. Toisin sanottuna tykkäsin. Tämä oli varsin tasapainoinen paketti, tavallaan riemastuttava ja tavallaan kuitenkin painostava. Biitti oli yksinkertaisuudesta toistuvuudestaan huolimatta kokonaisuuteen sopiva. Tuntui että jos siinä olisi ollut enemmän kamaa, biisistä olisi tullut aikamoisen sekava kun synissa ja bassoissa tapahtui paljon kaikenlaista kivaa. Tätä oli oikein mukava kuunnella vaikka en trancesta tykkääkään. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rinkitrancen jälkeen tämä oli erinomaisen rauhoittava kokemus. Haikea ja jotenkin ilmava teos, äänimaailmaltaan tasapainoinen (tosin edelleen ihan pikkaisen tasapaksu, loppupuolella alkoi kaivata jonkin uuden elementin mukaan tuloa) ja tunnelmaltaan surumielinen. Komppi oli monipuolinen, soitantoa tukeva ja projektin tyylille uskollinen. Tuli tuossa kuunnellessa mieleen että noiden rumpujen kanssa taitaa olla melkoinen säätäminen, niin monta elementtiä niissä on. Mielellänsä tätä kuuntelee vaikka laulua kaipaisikin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jälleen soi kitara vallan komeasti. Riffit olivat laadukkaita ja rummuista löytyi totuttuun tapaan kiemuraa, koukkua ja kilinää siinä määrin runsaasti että kuulijan pää meni vallan pyörälle. Tuo kuulokkeesta toiseen vaelteleva pelti oli oikein hieno yksityiskohta mutta jälleen tuli sellainen tunne että tästä puuttui jotain. Vaikka melodiakitara olikin kaunis ja viihdyttävä, se ei silti yksin jaksanut kantaa ihan koko biisiä. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Varsin ammattimaisen tuntuinen kokonaisuus, miksauksellisesti eheä, äänimaailmaltaan mukavan pehmeä ja kaikessa hienovaraisessa eloisuudessaan taidokas. Pinnan alla tapahtui paljon enemmän kuin satunnainen kuulija huomasi ja sen ansiosta kuuntelukokemus oli erinomaisen kiehtova ja kahlitseva. Vokaalisamplet vahvistivat kappaleen tunnelmallisuutta ja loivat osaltaan mielikuvaa siitä että tämä virtasi jostain kaukaa menneisyydestä, ajalta jolloin musiikki oli nuori ja kaavoihin kangistumaton. Nautinnollinen kokonaisuus tämä oli, lempeä ja venyttelevä kuin kiireetön aamu. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oikein mukavaa, jokseenkin kesäistä rokkia. Tässä oli erinomaisen hyvä fiilis vaikka miksaus ei kaikkein onnistunein ollutkaan. Kantavassa riffissä oli sopivasti koukkua jotta kuulija pääsi helposti mukaan ja laulajan ääni oli paitsi leppoisa myös tavallaan koulitun tuntuinen. Taipuisa ja oikein kiva. Kertsin rallatus oli varsin mukava yllätys, on aina kiva kun voi ensimmäisellä kuuntelukerralla laulaa mukana... Biisinä tämä siis oikein hyvä, tarttuva kesähitti-tyyppinen mutta miksausta toivoisi parannettavan. Siinä kun oli sekä tuhnua että epätasapainoa. Niin, soitantokin oli kaikinpuolin oikein mainiota. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Meidän biisit ovat näköjään kaimoja... Tässä oli varsin jännä äänimaailma ja oikein mukavia melodioita. Laulajan tavasta ääntää en kauheasti tykännyt mutta sehän on vain makuasia. Kaksiäänisyys toimi oikein kivasti ja sitä oli käytetty melkomoisen sopivissa määrin. Tapahtumia tästä löytyi aika tavalla mutta tavallaan biisin nimi antoi jo vihjeen siitä että tässä ei mennä yli siitä missä aita on matalin. Soitanto oli sujuvaa, paikoitellen herkkää ja kaunista, ajoittain raskaasti mouruavaa mutta silti koko ajan hallittua. Kuitenkin kokonaisuus jätti ehkä vähän liian siloitellun fiiliksen. Jotenkin olisi toivonut että kuulijan pään kanssa olisi leikitty enemmän ja rohkeammin. Omintakeista tämä oli, persoonallista eikä todellakaan kovin helposti sulavaa. (tuo oli kehu) |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ehdin jo pelästyä että taas jeesustellaan... Tässä oli varsin mielenkiintoinen äänimaailma. Kitaroissa oli vallan komeita efektejä jotka lämmittivät flunssan pehmittämää mieltä ja vaikka soitannon luoma tunnelma oli kuulas ja haikea, sanoitus toi siihen hurmeisen ulottuvuuden, ristiriitaisen elementin joka tässä tapauksessa toimi vallan hienosti. Laulu kuulosti vähän siltä että sitä piti miettiä tarkkaan mutta laulajan ääni oli oikein mukava, karhea ja lämmin. Se loi tavallaan melkoisen kontrastin äänimaailmaankin... varsin kiintoisa efekti se oli mutta tuntui että siloitellut soundit/karhea laulu-juttu toimii vain kerran. Kokonaisuus oli varsin jännä. Miksauksellisesti oikein hieno, kappaleena tasapainoinen mutta silti, todennäköisesti tarkoituksella, ristiriitainen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tästä tuli kylmiä väreitä syystä jota en osaa osoittaa sormella. Säkkärissä oli jotain kovin unenomaista ja eteeristä. Tunnelma vähän latistui kertsiin mennessä mutta silti tämä oli ihan kohtalaisen kiehtovat kokemus. Soitanto oli kaikinpuolin ihan hienoa mutta miksauksessa tuntui tapahtuneen montakin sellaista asiaa joita ei olisi pitänyt tapahtua... basso vähän kumisi ja laulu oli ajoittain vähän piilossa. Mutta siitäkin huolimatta tässä oli jokin outo taika jonka ansiosta tätä kuunteli lumoutuneena, muusta maailmasta tietämättömänä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei tykätä. Tämä oli ensinnäkin tylsää. Toisekseen tämä oli siinä määrin perustrancea että tuli ihottumaa, hengenahdistusta ja päänsärkyä. Biitti oli yllätyksetön vaikka tuntuikin että siihen oli koetettu luoda eloa peltifilleillä jotka eivät toimi edes silloin kun käytössä on oikeat rummut... Teki mieli luovuttaa jo kahden minuutin kohdalla mutta kuuntelin urheasti loppuun asti ja ärsytys kohosi oikeasti suorastaan valtavaksi. Viisi minuuttia mattojen tamppausta on ihan liikaa. Vaikka kliseet ovat kivoja niin voisi niihin sentään koettaa tuoda jotain persoonallista. |
5
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
No mutta hyvää iltaa jälleen kerran... oikein mukava tavata ihmisiä jotka ovat tuotteliaampia kuin minä. Tässä oli yritystä jo vähän enemmän kuin aikaisemmin. Mukaan oli tuotu totuttua enemmän kilinöitä ja kolinoita ja olihan siellä ihan oikeita nostatuksiakin. Mutta. Miksi osa noista elementeistä kuului vain toisesta luurista? Jos se oli tarkoituksella tehty niin sanonpa ihan vain vinkiksi että moinen ratkaisu kaipaa aina tasapainottavan äänen toiselle puolelleen, muuten kuulijalle tulee varsin ikävä tuolilta putoamis-fiilis. Biitti oli erinomaisen tylsä. Basarissa oli myös aika järkyttävä soundi. Neljän minuutin kohdalla oli kiva arppi mutta mitä ihmettä sen jälkeen tapahtui? Kaikki tuntui vaihdon kohdalla menevän ihan kokonaan solmuun. Lopussa, kun sitä kivaa arppia käytettiin enemmän, tämä kuulosti hetkellisesti ihan oikealta musiikilta mutta kokonaisuus oli kuitenkin puiseva, töksähtelevä, äänimaailmaltaan harmittavan tasoton ja jotenkin pakotetun tuntuinen. Tuli sellainen fiilis että tämä oli tehty väkisin, inspiraatiota odottamatta. |
5
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Taasko... :/ Tuolla jossain kaiken jumputuksen alla oli sukellusvenekolina jollaiset ovat aina kivoja. Tuli tosin mieleen että sitä on taidettu kuunnella Stoccoa ja varastaa pari ideaa... mutta eipä siinä mitään. Tämä oli erinomaisen tylsää. Alkoi hermostuttaa, ärsyttää ja ahdistaa. Kädet hikosivat ja happi tuntui loppuvan. Puuduttavat kompit ovat paikallaan silloin kun biisi on niin täynnä kaikenlaista tavaraa ja tapahtumaa että monimutkaisempi rytmiosasto sotkisi kokonaisuuden mutta kun biisi koostuu pelkästä jumputuksesta, se alkaa oikeasti käydä hermoille. |
5
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Osien vaihtumiskohdissa tuntui ajoittain vähän töksähtävän. En huomannut johtuiko se filleistä vai ajoitusvirheistä mutta jotain siellä oli. Vähän. Epätarkasti. Mutta. Aika hienoa tämä taas oli. Kompissa oli eloa siinä määrin runsaasti että vallan ihmetytti ja kitarointi oli erinomaisen komeaa. Kappalekin oli kokonaisuudessaan hyvä, tosin kun kukaan ei laulanut niin oli jokseenkin vaikea saada mistään kunnon otetta. Jotenkin tämä kuitenkin tuntui vähän tasapaksulta johtuen ehkä siitä syystä että äänimaisema pysyi muuttumattomana koko kappaleen keston ajan. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä vähän ontui. Laulu oli ajoittain hyvinkin epävireistä ja jokseenkin empivän oloista. Melodiassakaan ei kauheasti kehuttavaa ollut... se oli aikamoisen ennalta-arvattava ja tunteita herättämätön. Miksaus tuntui jotenkin tasapainottomalta. Hallitsevana elementtinä oli haikka tai virveli tai mikä se nyt olikaan enkä usko että se oli tarkoitus... samoin kiusasi tavattomasti se että kitara oli pannattu oikeaan laitaan koko matkan ajaksi. Se loi ikävän toispuoleisen tunnelman. Tätä kuunnellessa tuli myös sellainen fiilis että tämä oli bossa novaksi liian nopsa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan kuin olisin kommentoinut tätä aikaisemminkin, kertsin melodia oli nimittäin aika tutun tuntuinen... Lattarirytmitys oli oikein onnistunut, kitara helisi niinkuin kuuluukin ja basso loi kappaleelle keinuvan pohjan. Äänimaailma oli kaikinpuolin varsin hieno mutta laulusta en ole ihan varma... siitä tuntui puuttuvan se dramaattisuus joka lattareihin kuuluu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli ehkä vähän liian yksinkertainen elementeiltään. Eli muutaman stemman olisi kaivannut vähän niinkuin mausteeksi. Laulu oli varsin kaunista joskin kurkkukipu kuului läpi aika selvästi ja loi kovin flunssaisen soundin joka tavallaan toimi mutta tavallaan oli vähän yh. Paino oli sekä melodioiltaan että soitannollisesti onnistunut mutta kokonaisuus oli ihan pikkaisen valju. Ei siksi että tässä ei olisi ollut tunnetta tai taitoa vaan siksi että rakennusaineita oli niin vähänlaisesti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Ei tämä ihan rokkia tainnut olla... tuntui pikemminkin foxilta. Toisinsanottuna toimisi tanssilavalla kuin tauti. Sanoitus oli aika hyvä, melankolinen mutta ei kuitenkaan liian ahdistava. Laulajan äänestä pidin, se oli jotenkin lämmin ja inhimillinen. Naapurinpojan ääni, tavallaan, sellainen ei liian pro mikä on tämänsorttisessa musiikissa tosi hyvä juttu. Soitanto oli oikeinkin kivaa, bassokuviot varsinkin olivat tosi hienoja. Tunnelmaltaan tämä oli hiukkasen ristiriitainen, soiton puolesta kun tuli sellainen mukava fiilis mutta sanoituksessa oli paljolti hyvinkin raskaita elementtejä. Tavallaan se oli aika toimiva ratkaisu sillä tämän saattoi kuunnella joko taustamusiikkina sanoitukseen paneutumatta tai sitten lyriikan pohjalta toimivana kokonaisuutena ja molemmissa tapauksissa sai erilaisen fiiliksen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Sanoitus oli erinomaisen masentava. Siitä ei kauheasti tykätä. Tämä oli varsin nostalginen paketti. Tuntui että tämä kuuluisi pikemminkin iskelmäradioon kuin mikseriin... Tavallaan tämä oli varsin taitavasti laadittu kokonaisuus, harkittu ja oman näköisensä. Laulajalla oli mukava ääni, iskelmällinen mutta miellyttävä ja soitantokin oli oikein pätevää. Ei oikein mun makuun mutta eihän kaiken pidä ollakaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
...mmm...trancea... :/ Tämä oli aika eläväistä. Biitti oli tavallaan junnaava mutta silti moniulotteinen ja eloisa. Bassokuviostakin löytyi yllättäviäkin ratkaisuja, vaikka toistoa oli siinä määrin riittävästi että tämän tunnisti tranceksi. (tuo tarkoitti että melkein tuli ihottumaa) Synista pidin melkolailla paljon, niissä oli kevyttä ilmavuutta joka tasapainotti yksinkertaista biittiä. Tosin tuo kahden minuutin tuntumassa yllättänyt sävelläjinnostoasia tuntui vähän oudolta... Se oli jokseenkin radikaali ratkaisu eikä ainakaan minun korvaan ihan toiminut. Joku toinen saattaa tietysti olla ihan päinvastaista mieltä. Kokonaisuudessaan tämä oli... ei ihan niin trancea että olisi alkanut hermostuttaa ihan tosissaan mutta kuitenkin sen verran trancea etten oikein lämmennyt. |
||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Eipä tässä mitään haukkumista ole. Kitarointi oli oikein komeaa, itseasiassa niin näppäräsormista että alkoi mietityttää onko moinen edes mahdollista. Kävi kateeksi ihan vallan tosissansa. Komppi oli oikein hieno, samaan aikaan soitantoa tukeva ja mielikuvituksellinen, moniulotteinen ja taidokkaasti luotu. Synat olivat ehkä vähän turhan perinteisiä mutta kokonaisuutena tämä oli siinä määrin täydellinen että edes laulun puuttuminen ei kiusannut. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Edellinenkin rinkibiisi oli tämänsorttista rokkia ja ikäväkseni joudun sanomaan että nämä kaksi sulautuivat yhteen sellaiseksi harmaaksi massaksi josta ei jäänyt mitään mieleen... tuli "blaah"-fiilis. Soitto oli varsin taitavaa, kuuli että kaikki tiesivät mitä pitää tehdä. Miksauksessa ärsytti se että komppipelti tai mikälie kilisi koko matkan ajan vasempaan korvaan ja rummuista oli kadonnut puhti melkein kokonaan. Laulanta oli sitä perinteistä kantapäiden pohjasta asti karjuttua menoa ja sinällään ihan hienoa mutta tuntui että tässä ei ollut persoonallisuutta nimeksikään. Se harmitti vallan tosissansa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Jälleen oli vähän biitissä enemmän kitistävää kuin vokalisoinnissa. Tässä oli niitä melodisia elementtejä jo enemmän mutta tausta tuntui vähän nykivältä. Pianosta pidin varsin paljon mutta joku siellä nilkutti. Ideallisesti tausta oli hyvä mutta toteutus olisi voinut olla parempikin. Vokalisointi sen sijaan oli oikeinkin hienoa kaikkine tuplauksineen ja trikkeineen. Tässä lausuntakin kuulosti paremmalta vaikka treeniä se vieläkin vaatisi. Kertsin perinteisempi laulanta kuulosti taas oikein kivalta, moinen tuo biiseihin elävyyttä ja moniulotteisuutta. Pakko tästä on tykätä vaikka en yleensä tällaista kuuntelekaan. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kuulosti vähän turhan paljon esikuviltaan... eli lisää persoonallisuutta tähän toivoisi. Muuta valittamista ei sitten oikeastaan ollutkaan. Pari vähäistä miksausmokaa tietysti mahtui mukaan mutta moinen on helppo korjata. Soitanto oli suorastaan kunnioitettavan komeaa. Riffit olivat hienoja ja siinä määrin mutkikkaita että satunnaista kuulijaa alkoi vallan pyörryttää ja kompista löytyi sekä kekseliäitä fillejä että muuta soittoa tukevia elementtejä. Kaikki ylimääräiset kilinät ja kolinat oli jätetty pois mikä on oikeasti hyvä asia. Vokalisointi oli asiaankuuluvalla tavalla suoritettu ja kuulosti oikein hyvältä. Kappale itsessäänkin oli aikamoisen hyvä, monitasoinen ja kiintoisa. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sitä tehdään siis huumorihiphoppia. Käyhän se niinkin mutta ei tämä mulle oikein toiminut.... Tausta oli tosi kiva, hyväntuulinen ja iloisesti poukkoileva, siinä määrin tapahtumarikas ettei käynyt tylsäksi mutta kuitenkin sen verran itseään toistava että kuulija ei pudonnut kärryiltä. Vokalisointi sen sijaan ei kuulostanut kauhean hyvältä... Flow kompasteli tosi pahasti ajoittain ja miksaus/äänitys oli hoidettu luvattoman huonosti. Sanoitus oli joissain kohdin ihan hassu mutta kun en vitsimusiikkia kauheasti jaksa arvostaa niin ei se kauheasti lämmittänyt. Ei tämä niin kauhean huonoa ollut, tekninen toteutus lähinnä oli vähän epäonnistunut. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Didn't understand a goddamn thing. That was quite irritating since this sort of music works through the lyrics. In all this was very nice, sounded a lot like Green Day but still there was a touch of personality. Made me think that if you sang in english this could make it big 'cause the melodie was really cathcy and there was a party-mood in the song. This is the kind of music everybody likes and wants but too few people make it. So keep up the good work. The fadeout was a real let-down though. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alkoi vähän ikävästi. Aika kun tungetaan särökitaraa suoraan vain toiseen korvaan, tekee kipiää. Mutta onneksi se oli nopeasti ohi ja päästiin suoraan asiaan. Laulu oli jäänyt vähän piiloon. Se oli vallan häiritsevää kun se vaikutti varsin pätevältä. Artikulointi oli ilahduttavan selkeätä, joskin korostuksessa oli häivähdys suomalaisuutta, ja laulumelodiat olivat mukavan selkeitä ja helposti sulavia. Niiden ansiosta tämä oli varsin helppo kuunneltava. Kitarointi oli varsin sujuvaa, tarttuvaa ja soundillisesti erinomaisen rouheaa. Siitä löytyi särmää siinä määrin runsaasti että koko kappaleesta tuli erinomaisen painava paketti. Komppi oli omaan makuuni vähän turhan yksinkertainen. Toisaalta tähän genreen se sopi varsin mainiosti. Kokonaisuus oli varsin toimiva ja tasapainoinen. Vaikka rakenne olikin melkoisen perinteinen, sitä oli saatu piristettyä vähäisillä sovitusteknillisillä kikoilla joiden ansiosta kuulija koko pieniä yllättymisen hetkiä. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Alku oli ihan mielettömän kiva. Tuli sellainen "nyt tulee biletysbiisi"-odotusfiilis ja sitten, sen tauon kohdalla, kaikki jotenkin lässähti. Johtuu ehkä siitä että soitto oli miksattu kovin hiljaiselleen... tuntui että rummuista ja bassosta oli kadonnut voima ihan kokonaan. Laulun miksauksissa oli käytetty runsain mitoin kaikenlaisia kikkoja. Tavallaan se oli aika jännää mutta silti alkoi loppua kohden tuntua että vähempikin olisi riittänyt... Varsinkin tuo takaperin käännetty juttu meni ainakin multa vähän yli. Tuo kantava riffi oli oikein kiva. Siinä oli sellaista party-henkeä mitä rokissa ei kovin usein kuule. Jos minulta kysytään niin sanoisin että tämä kannattaisi miksata uudelleen vähän kitaravetoisemmaksi versioksi, nyt kun ne kaikki kivat riffit ja bassokuviot jäivät suotta pimentoon. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Laulu vähän ontui. Ääni oli todella kiva mutta ajoittain mentiin epävireisesti tai muuten vain jotenkin oudosti. Sanoitus oli ilmeisen huolella tehty mutta jostain syystä siihen ei niin kauheasti jaksanut kiinnittää huomiota. Aina silloin tällöin muutama rivi tarttui korvaan miellyttävän outona ja kaihoisana mutta kokonaisuutena lyriikka meni vähän ohi. Soitanto oli paitsi kaunista, myös taitavaa mutta rumpujen miksaus oli aika hyvin epätasapainossa. Pellit olivat liian pinnassa ja basari pysytteli ujonlaisesti kaikkien muiden elementtien takana. Mukava kuunneltava tämä kuitenkin oli. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Varsin dancehan tämä oli. Tuli mieleen Gimmelit sun muut popstars-bändit. Ei sillä että se olisi paha asia, tässä kun oli kuitenkin omaa persoonaa eikä lopputulos ollut sitä ylituotettua kuraa mitä massoille kaupataan. Laulajan ääni oli oikein kiva ääni, kaunis ja persoonallinen. Äänenkäyttökin oli varsin tottunutta mutta sanoituksesta en oikein lämmennyt. Varmaankin siitä syystä että en nyt ihan tajua mitä kipinällä tähtääminen tarkkaan ottaen tarkoittaa... Melodia oli kuitenkin sekä viihdyttävä että tarttuva, sopivalla tavalla pop. Olin kuulevinani äänimaailmassa vähäisiä metallivaikutteita. Kitaroinnissa, siis, lähinnä. Se oli oikein mukava mauste. Taustassa oli käytetty siinä määrin runsaasti sovitusteknillisiä kikkoja että kuulijalle ei tullut tylsää vaikka rakenne olikin melkoisen perinteinen. Kokonaisuudessaan tämä oli oikein mukavaa radiopoppia jolla on varmastikin melkomoisen helppo lyödä itsensä läpi mikäli sattuu löytämään oikeat yhteistyökumppanit. Toivotan onnea urallenne. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Kas, tuttuja. On teitä etsittykin... Käydäänpä läpi osa-alueittain. Laulu. Liikaa kaikua. Puuroutti sen verran että oli varsin vaikea saada sanoista selvää. Mutta blondi hoiti hommansa varsin mallikkaasti. Vire ei kadonnut missään vaiheessa ja äänenkäyttö oli sekä monipuolista että sujuvaa. Lausuntaan voisi vähän huomiota kiinnittää mutta kaikilla suomalaisillahan on kummallinen korostus. Kitarat. Varsin komea särö. Yhdyn edelliseen puhujaan siinä että kielisoittimet olivat ehkä vähän turhan hallitsevassa asemassa. Tuntui että ne piilottivat rummut aika tehokkaasti. Mutta. Riffittely oli siinä määrin näppärää että se sopiikin asettaa korostettuun asemaan. Bassosta en saanut kiinni missään kohdassa. Eli saattaa olla että bassokuviot noudattelivat aika orjallisesti kitaroita. Mikä on aina vähän epäilyttävä ratkaisu. Komppi oli melko yllätyksetön. Tässä kohdassa ratkaisu toimi sillä kitaroista ja laulannosta löytyi ei-odotettavia elementtejä sen verran paljon että jos rumpalointikin olisi ollut yhtä ennalta-arvaamatonta, kuulija olisi pudonnut kärryiltä ensimmäiseen filliin tultaessa. Rakenne oli aika suoraviivainen mutta silti tämä tuntui tuoreelta. Tähän oli saatu pienillä sovitusteknisillä koukuilla eloa ja henkeä joka takasi sen että kuulijalle ei tullut tylsää missään vaiheessa. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli liian vaikea. Sointukulut ja melodialinjaukset olivat siinä määrin haastavia että satunnainen kuuntelija putosi kärryiltä jo ensimmäisessä mutkassa eikä rakenteen monimutkaisuus yhtään helpottanut kuuntelua. Tuli sellainen fiilis että tämä on tehty joko ihan vain omaksi huviksi tai sitten kuulijan kiusaamiseksi... Kaunistahan tämä oli mutta liian taiteellista tavalliselle kuluttajalle. Eli minulle ei avautunut, ei sitten millään vaikka kuuntelin kolmesti. Sillä kolmannella kerralla alkoi muuten kiusata tavattomasti se että basso oli aika pinnassa. Se jotenkin rikkoi kitaroiden luomaa hauraankuulasta maisemaa. Ja feidaus kuulostaa aina pahalta, oli se liitetty miten hienoon biisiin tahansa. Sanalla sanottuna, olette te hyviä mutta en minä tätä ymmärrä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämän voisi vaikka miksata uudelleen. Soitannosta kun oli saatu kiskottua pois kaikki puhti. Soundeista puuttui rouheus ja mureus, kaikki oli jotenkin tunkkaisen rapsakkaa eikä sellainen metalliin käy. Eikä intetä siellä, tämä oli metallia eikä mtn hard rokkia. Kuulosti siltä että joku oli miksatessaan innostunut EQttamaan ihan kunnolla ja leikannut alataajuudet kokonaan pois. Sen vuoksi tuntui että tästä puuttui pohja. Kitarointi oli oikein hienoa, tarkkaa ja taitavaa, komppi rullasi varsin mukavasti, bassoa en kuullut ensinkään ja laulu oli paitsi äänenkäytöllisesti monipuolista, myös varsin taitavaa. Joissain kohdin kuulosti siltä että ääntä piti väkisin pakottaa ulos, eli tekniikkaan voisi kiinnittää vähän enemmän huomiota mutta kokonaisuudessaan laulanta oli oikeinkin komeaa. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jihuu, trancea. Tämä oli aika lyhyt. Juuri kun kauhistuneena odotti että kohta alkaa tulla synatilutuksia ja hidastuksia, se loppui. Tuntui että lisämitta olisi tehnyt tällä hyvää, tässä kun tapahtui aika paljon ja ajoittain tuli sellainen fiilis että tähän oli tungettu vähän liikaakin tavaraa. Äänimaailma oli ihan huolella särötetty. Olisin kaivannut lisäksi jotain puhtaampaa elementtiä kun nyt tämä tuntui jotenkin ylisäröiseltä. Biitistä pidin, se ei ollut ihan niin yksinkertainen ja junnaava kuin mksrtrancessa yleensä. Kokonaisuudessaan tämä oli vähän kiireinen johtuen siitä että tapahtumia oli niin monta. Mutta aika hyvä kuitenkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oli sen verran vieras genre että piti ihan ottaa selvää. Ja nyt mun siis kuuluu sanoa että trancesta ei tykätä... Tässä oli oikein mukavia melodialinjauksia ja syna-asioita. Niiden ansiosta kokonaisuus oli paitsi moniulotteinen, myös kiehtova. Tunnelmassa oli jotain mystistä, maagista ja unenomaista. Biitistä en oikein tykännyt, se kun oli vähän liian peruskamaa. Mutta silti tämä oli varsin mukava kuunneltava, taitavasti tehty ja jotenkin kovin tasapainoinen teos. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Edelleen olen sitä mieltä että laulumelodoihin olisi hyvä saada enemmän eloa. Ne tuntuvat seuraavan aika orjallisesti kitaroita ja sitä kautta tähänkin biisiin tuli mukaan tunnelmaa latistava elementti jonka ansiosta tämä on liian helppo dissata. Soitanto oli melkoisen sujuvaa ja siinä oli ihan oikeata rock-asennetta. Varsinkin kitaroinnissa oli selkeästi kuultavissa esikuvien vaikutus mutta tällaisessa musiikissa se on pelkästään hyvä asia. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä vähän laahasi. Saattaa johtua ihan vain siitä että olen tottunut että kun laatikossa lukee "hard rock", niin sitten mennään tuhatta ja sataa eteenpäin piittaamatta siitä oliko suunta oikea vaiko eikö. En tiedä mutta saattaa olla että tämä toimisi paremmin vähän nopeampana. Soitto oli sujuvaa ja kuulosti siltä että kaikki tiesivät mitä kuuluu tehdä. Tuli sellainen fiilis että yhdessä on soitettu jo pitemmän aikaa. Vokalistilla oli todellakin erinomaisen kiva ääni eikä laulussa ollut mitään valittamista. Sanoista sai selvää ja melodia kaikkine mutkineen ja koukkuineen pysyi hyvin hallussa. Ainoa mikä ehkä pikkaisen kiusasi oli nuo valtaisan isot jenkkiärrät... Biisi oli aika perinteinen mutta ihan hyvä. Ainoin sanoa että vähän yllätyksetön mutta eihän kaipailumusassa kuulukaan olla ylläreitä. Sellaisethan sotkisivat koko kuvion ihan vallan. Ihan hyvin tämä toimi vaikka olikin vähän laahaavanoloinen. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensimmäisenä ylistettäköön laulusuorituksen ulotteikkuutta, sktsofrenisella tavalla monipuolista äänenkäyttöä ja tulkinnan aitoutta, kauniisti soivia stemmoja ja kekseliäitä melodialinjoja. Toisena ylistettäköön kaikki muita elementtejä. Kitarointi oli varsin komeaa, kunnianhimoista ja taitavaa, rummuissa oli edelleen erinomaisen kiva soundi ja komppikin oli riittävän monimutkainen kaikkine kilinöineen ja napsumisineen, ja synien käyttö oli perinteisellä tavalla hienoa. Kokonaisuus oli mutkaton mutta silti kiehtova, aidon tuntuinen, teeskentelemätön ja ketään kumartelematon. Lopetus oli aikamoisen brutaali. Tavallaan se tuntui siltä että kesken kaiken vain päätettiin heittää kapulat nurkkaan, kun taas toisaalta se oli varsin onnistunut sillä se loi tosi oudon todellisuuteen-heräämis- fiiliksen. Yhtenä hetkenä oli metallitaivaassa ja seuraavassa silmänräpäyksessä kaikki oli kadonnut ja kuulija jäi miettimään että tapahtuiko se orgastinen kuuntelukokemus oikeasti vai oliko se vain unta. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Äänenlaatu olisi voinut olla parempikin. Rummuissa oli jotenkin kovin tukkoinen soundi ja ne jäivät kaiken taakse piiloon. Laulu oli liian pinnassa ja kitaroista ei oikein kuulunut mitään ja kaiken lisäksi laulu meni särölle joissain kohdin. Tuntui että siellä oli piikkejäkin aika paljon. Käytetään niitä kompuroita ja EQita. Laulajan äänen perussoundista pidin, samoin kuin siitä että ääntä oli käytetty monipuolisesti. Mutta ajoittain kuulosti siltä että ääntä jouduttiin pakottamaan ulos mikä ei kuulostanut kauhean hyvältä. Mitä ihmettä tuo känniörvellys tuossa keskellä oikein oli? Mikä hitto teitä vaivaa? Kokonaisuudessaan tämä oli varsin outo teos. Tavallaan tämä oli aika perusrokkia mutta joiltain osiltaan tämä vakuutti omalla persoonallisuudellaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Ärsyttää kun experimental-laatikkoon tungetaan kaikki epämääräinen äänisaaste joka ei kuulosta oikealta musiikilta alkuunkaan. Tässä oli todella paljon hyviä ideoita. Jopa sen verran paljon että tästä olisi jalostamalla saanut osapuilleen 35 normaalia biisiä. Nyt, kun kaikki nuo ideat oli tungettu yhteen valtavan isoon ja painavaan kokonaisuuteen, tuli sellainen tunne että tekijältä puuttui sekä pitkäjänteisyys että taito. Toisin sanottuna tästä tuli ADHD-fiilis eikä sellainen ole koskaan kivaa. Yksitoista minuuttia tätä ajaa tupakoimattomankin kauppaan hankkimaan nikotiinia mahdollisimman tiiviissä muodossa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensinnäkin. Loppufeidauksesta ei tykätä. Siitä tulee aina jokseenkin keskeneräinen vaikutelma. Mutta ei siitä sen enempää. Tämä oli todellakin varsin outoa. Tavallaan tässä oli hymyilyttävä tunnelma mutta jokin elementti teki kasvoille nousevasta hymystä valjun ja vähän kiristävän. (tuo oli kehu) Syna- ja bassokuvioissa oli käytetty varsin runsaasti mielikuvitusta mikä teki kuuntelukokemuksesta mukavalla tavalla psykedeelisen. Äänimaailmassa oli havaittavissa erinomaisen jännä sekoitus raakilemaisuutta ja hioituneisuutta. Basarissa oli tosi kiva soundi ja kompistakin löytyi riittävästi eloisuutta. Silti kokonaisuus oli kaikesta mielikuvituksellisuudestaan huolimatta vähän jäykän ja junnaavan oloinen. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tuo Apples of Idun- nimi viittasi vahvasti LOTR-tyyppiseen maailmaan joten kun soimaan ei lähtenytkään fantasiametallia tai vastaavaa, olin oikeasti hämmentynyt. Se että nimen takaa paljastui 80-luvulle viittaavaa poppia oli oikeasti iloinen yllätys. Tässä oli varsin tarttuva kertsi. Sanoista ei ihan koko matkan aikaa saanut selvää mutta tuntui että lyriikassa oli melankolinen pohjavire joka yhdistettynä tyytyväisen tuntuiseen taustaan loi ristiriitaisen tunnelman jonka ansiosta kuulija sai itse päättää miten biisi vaikutti. Laulajan ääni oli oikein kiva. Huokailevassa laulutavassa oli jotain perin kiehtovaa jota on vaikea osoittaa sormella. Lisäbonuksena mainittakoon että rummuissa oli tosikiva soundi. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Kertsin melodia oli ihan mielettömän kiva. Uhkaavan mystinen ja varsin tarttuva. Sen myötä kappaleeseen saatiin luotua vahva tunnelma joka ei päästänyt kuulijaa otteestaan. Samaan lopputulokseen tähtäsi myös kantava riffi (jota käytettiin riittävän paljon kiintopisteen luomiseksi mutta ei niin paljoa että se olisi alkanut kyllästyttää). Laulajan äänestä oli todella helppo pitää. Laulu oli varmaa ja hallitun tuntuista ja varmisti omalla tavallaan kuulijan viihtyvyyden. Kaiken kaikkiaan tämä oli varsin viihdyttävä kokonaisuus jonka kaikki osat tukivat toisiaan. Mitään valittamista en löytänyt. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
![Galantine - Stay With Me [2006]](http://files.mikseri.net/m/93a/110000335076.jpg "Galantine - Stay With Me [2006]") |
Kaksiääninen laulanta kuulosti aluksi tosi hyvältä mutta ennenpitkää se alkoi joko vähän kyllästyttää tai jotenkin ontua. Eli tehokeinona ihan älyttömän hyvä mutta koko biisin matkalle asetettuna vähän liikaa. Sanoitus oli kaunis ja koskettava eikä lausunnassa ollut minkäänsortin vikaa. Kokonaisuudessaan laulussa kiusasi vain se että tuplausta oli käytetty liian anteliaasti. Tausta oli aika yksinkertainen mutta niissä kohdissa joissa ei laulettu huomasi että siihenkin oli panostettu ihan kunnolla. Jousista löytyi ilmavaa kerroksellisuutta joka toi uuden ulottuvuuden laulun moniäänisyyteen. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja ilmeisen suurella taidolla tehty, haikeankaunis matka kadonneen rakkauden jäljillä. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Äänimaailma oli tyylikäs ja siloitellun tasapainoinen mutta kokonaisuus jäi vähän tasapaksuksi. Tässä ei oikein tapahtunut mitään. Komppi pysyi muuttumattomana koko kappaleen keston ajan ja pianokuviot toistuivat samanlaisina kerran toisensa jälkeen. Persoonallisuuskin loisti poissaolollaan sillä tämä kuulosti tosi paljon Robert Milesilta. Tämänsorttiseen musiikkiin sitä aina toivoisi jonkinlaista yllättävyyttä mutta aina sitä saa odottaa turhaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tekee mieli kuunnella samantien uudelleen mutta ei kärsi. Tuntuu nimittäin siltä että sen jälkeen saattaisi viirata päässä ihan kunnolla, siinä määrin pelottavankieroutuneensairas meininki tässä oli. Tämä oli kaotiikkaa parhaimmillaan, (pakko se on kuunnella uudelleen) vangitsevaa ja hulluudessaan nautinnollista. Sanattomaksi jättävää skitsoilua. Mieltäsatuttavan outoa. Viiltävää useammalla kuin yhdellä tasolla. Olen sekä järkyttynyt että otettu. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Basso oli aika isollansa. Se kumisi ajoittain jokseenkin ikävästi. Ja tuntui että rumpujen miksauksessakin oli pikkaisen epätasapainoa. Saattaa tietysti olla niinkin että kuulija on tottunut vähän tuhdimpaan basariosastoon mutta silti hetkittäin tuntui että rummut jäivät vähän pimentoon. Kitarat olivat varsin komeita. Ärjyviä ja heleitä sopivassa suhteessa. Säröstä pitää antaa erityiskiitos sillä se oli juuri sellainen jota olen turhaan koettanut säätää... Kokonaisuus oli oikein hieno. Vokalisointi kruunasi komeasti eloisan kitaravallin ja persoonallinen soundi piti kuulijan otteessaan kolmeen kertaan. Kiitos, oli kivaa. :) |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä soitettiin kaikinpuolin vallan pätevästi. Sovitustyökin oli tehty huolella, kaikki elementit tukivat toisiaan ja toimivat kokonaisuuden hyväksi mutta silti tämä tuntui jäävän vähän taustamusiikiksi. Tunnelmallistahan tämä oli, hämyistä ja silti iloista, tuntui että tämä sopisi oikein mukavasti 50-lukulaiseen savuiseen jazzkapakkaan. Toisella kuuntelukerralla huomasi että pinnan alla tapahtui monenmonta mukavaa ja yllättävääkin asiaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli erinomaisen taitavasti tehty kokonaisuus, harkittu ja viimeistelty, mikseriympäristössä varsin persoonallinen teos. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan kuin miksaus olisi vähän ontunut. Ai. Kun laittoi luurit päähän niin paljastui että siellähän se psykedelia lepääkin. Mutta. Minulle ei teidän panorointinne nyt oikein avautunut. Alkoi vain hermostuttaa kun mikään ei ollut stereota. Vokaalisamplet oli laitettu turhan pintaan. Ne säikähdyttivät kuulijan melkein hengiltä ensimmäisen kerran kuvioihin loikatessaan ja sen jälkeenkin sydänkohtaus oli aika lähellä joka kerta kun sanottiin "Mr. West!". Ihan kiva idea, mutta vähemmän volaa. Soitto oli oikeinkin sujuvaa, tosin rumpaloinnista ei pysty sanomaan oikeastaan mitään kun taottiin vain toiseen korvaan ja sinnekin niin hiljaa ettei erottunut muuta kuin kilinää. Kokonaisuuteen olisi kaivannut muutakin psykedeelistä kuin voksusamplet ja leijailevan melodian. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tausta oli oikeastaan aika kiva. Siinä oli runsaasti yhtymäkohtia 80-luvun iskelmään. Varsinkin rummut toivat mieleen kyseisen ajan. Sanoitus oli omalla tavallaan ihan mukava, aika kevyt ja helposti sulava, joskin riimien osalta vähän väkisin tehdyn tuntuinen mutta laulusuorituksessa oli vähän kritisoitavaa. Vire oli ajoittain vähän hukassa ja jotenkin laulu kuulosti kovin ponnettomalta ja varovaiselta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Soitannollisesti tämä rullasi eteenpäin varsin kivasti. Komppi oli laiskanletkeä, kuten reggaessa kuuluukin ja varmaotteinn kitsrointi auttoi osaltaan luomaan asiaankuuluvaa tunnelmaa. Äänimaailma kokonaisuudessaan oli genreen sopiva, perinteinen ja kaavaa kunnioittava. Tätä kuunnellessa tuli mieleen että olisihan tässä voinut olla persoonallisempiakin elementtejä kun taitoa kuului olevan aikalailla tarpeeksi. Ainoat moitteet kohdistuvat lauluun. Se kuulosti vähän kankealta. Ehkä jopa ruosteiselta. Tuntui että se vähän rikkoi soitannon aikaansaamaa tunnelmallisuutta. Eli laulajalle suosittelisin vähäistä treenaamista jotta ääneen tulisi enemmän musikaalisuutta ja varmuutta. Kappale itsessään oli aikalailla perinteinen. Tuntui että se kulki monien kaltaistensa viitoittamaa tietä uskaltamatta poiketa siltä hetkeksikään. Hyvin se toimi mutta silti olisi toivonut enemmän yllätyksellisiä elementtejä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Teidän kanssa loppuu ylisanat kesken. Riffit olivat varsin komeita. Ensimmäinen kuuntelukerta kului sujuvasti niitä ihmetellessä. Kitarointi oli melkolailla täydellistä soundinkin puolesta. Vokalisoinnissa oli melko paljon yhtymäkohtia Phil Anselmon karjuntaan. (tuo oli kehu eikä sen ole tarkoitus kuulostaa ihan siltä miltä näyttää) Äänessä oli sekä voimaa että raivoa ja kuulosti siltä että tuota hommaa on tehty aika kauan, siinä määrin varmaa ärjyntä oli. Kokonaisuutena tämä oli painava kuin puolitoista rekkakuormallista tiiliskiviä, sujuvasti soitettu, sopivassa määrin yllätyksellinen ja muutenkin kaikinpuolin toimiva. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä yhdistettiin varsin omintakeisella tavalla doomsday-henkeä ja iloista hippijamittelua. Kuunnellessa hymyilytti ja irvistelytytti samaan aikaan niin että loppujen lopuksi naama ei tiennyt mihin suuntaan vääntyisi ja alkoi naurattaa. Siis ei biisi vaan oma reaktio. (tuo oli kehu) Toistoa oli siinä määrin että oli helppo ottaa esiinnnousevasta ulokkeesta kiinni ja lähteä mukaan siiheen salaiseen paikkaan johon biisi halusi viedä. Matka oli erinomaisen viihdyttävä ja sen kestäessä kuulija tunsi vastustamatonta halua päästää ilmoille kilhakan vuoristoratahihkaisun. Soitanto oli totuttuun tapaan varsin sujuvaa mutta soudipoliittisesti tästä löytyi vähän sitä paljonpuhuttua tuhnua. Mutta siinäpä ne kritiikin aiheet sitten olivatkin. Kyllä minä teistä vieläkin tykkään. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tuo kantava riffi oli siinä määrin komea että aloin jo toisen kierroksen puolivälissä miettiä saisiko sen irrotettua kokonaisuudesta, revittyä omaksi, itsenäiseksi olennokseen ja laitettua luuppaamaan hamaan ikuisuuteen asti. Ei sillä että tässä biisissä olisi mitään vikaa ollut, se riffi vain oli tositosi hieno... Taas kerran minua kiusasi tavattomasti se että koko ajan kuului kilinää. Saattaa olla että minussa itsessäni on joku salainen komppipeltiallergia mutta tuossa rauhoittumiskohdassa teki oikeasti mieli huutaa kun kauniinkuulaan tunnelman murhasi kilinkilinkilinä. En sitten uskaltanut kun mummot nukkuvat mutta mielessäni kirosin tulikivenkatkuisesti sillä vaikka siinä kilinässä olikin trikki poikineen, se tuli minun ja kitaroinnin väliin varsin hermostuttavalla tavalla mistä olen varsin sydämistynyt. Kokonaisuus oli (tässä kohdassa minut säikähdytettiin ja jouduin kuuntelemaan yhdeksännekin kerran) melkomoisen painava. Ahdistavansorttinen. Mikä on hyvä asia. Luin sanatkin. Olivat aika hienot. Runolliset ja moniulotteiset. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kännisooloon sopii varmaan aika hienosti kännikommentti... anteeksi jo etukäteen. Aloitus oli aikamoisen hupaisa. Mikään ei ole niin kivaa kuin se että pääsee salakuuntelemaan sitä mitä bändin kesken puhutaan. Kesken laulamisen (voiko tuota sanoa laulamiseksi... ) yskähtely on melkein yhtä huippua. Vokalisointi oli jälleen kerran oikein pelottavaa. Sitä kuunnellessa mietitytti ihan tosissaan että miten tuommoisen äänen saa aikaan... sanoista ei saanut selvää mutta kun örinälinjalle eksytään niin niinhän siinä aina käy. Rumpaloinnissa oli oikein mukavasti eloa. Komppipeltiä kilisteltiin taas vähän liian runsaalla kädellä mutta komppi eli ja hengitti koko ajan. Kitarointi oli ajoittain aika pop kun ottaa huomioon että tämä kuitenkin putoaa metallilaatikkoon. Se loi kokonaisuuteen kontrastin joka tämänsorttisesta musisoinnista yleensä puuttuu. Eikä se soolokaan niin kovin känniseltä kuulostanut. Kokonaisuudessaan tämä oli varsin nautinnollinen paketti, sekä painava että kepeä, jollain tasolla ristiriitainen säilyttäen silti oman itsensä harmonian. Olin kuulevinani kaiken alla jopa häivähdyksen itseironiaa joka on aina tervetullut mauste musisointiin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Metallitaivas parhaimmillaan. Vaikea tästä on muuta sanoa. Tässä oli raivoa ja melodisuutta sopivassa suhteessa, ammattitaitoa kadehdittavan paljon ja persoonallisia sovitusteknillisiä ratkaisuja siinä määrin runsaasti että kuulija vietti kolme ensimmäistä kuuntelukertaa hämmentyneessä autuudessa pohtien mistä ihmeenkummasta oli kyse. Kitarointi oli mallikelpoisen komeaa, synia käytettiin kekseliäästi ja laulusuoritus jätti ihan oikeasti sanattomaksi. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Särötetty laulu on aina hyvä juttu mutta jos sitä käytetään läpi koko biisin niin saattaa olla että se on vähän liikaa. Tässä moinen ratkaisu meni vähän överiksi. Tuli sellainen tunne että säröä pursuili joka paikasta niin että kuulija suorastaan hukkui siihen. Mutta siitä huolimatta tämä oli aika hyvä. Kokonaisuus oli tasapainoinen joskin hiukan tasapaksu johtuen siitä että kantavaa riffiä käytettiin vähän liikaa. Miksaus oli melko onnistunut, ainoa mikä siinä kiusasi oli se että pellit tuntuivat jääneen vähän liian pintaan. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jos multa kysytään niin ei tämä ollut ollenkaan omituista. Tässä oli varsin rauhoittava tunnelma, leijaileva, ilmava ja jotenkin saippuakuplamainen. Jostain syystä tässä oli haurautta joka teki kokonaisuudesta kiehtovan ja kahlitsevan. Äänimaailma oli moniulotteinen, runsas ja silti hallittu. Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein onnistunut teos joka jätti jälkeensä hämmentyneen tunnelman, jokseenkin epätodellisen mutta varsin kiintoisan. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
![Galantine - Closer To The Truth [2006]](http://files.mikseri.net/m/0fa/110000354739.jpg "Galantine - Closer To The Truth [2006]") |
Ihan kivahan tämäkin oli. Taitavasti tehty synapopitus jossa oli jotain tuttua vaikka kuulikin selvästi että kappale oli tekijän omasta otsalohkosta virrannut. Kitara sopi varsin mukavasti kepeisiin syniin ja toi niille vastapainoksi säröisää raskautta joka ei kuitenkaan ollut liioiteltua vaan pysyttäytyi tunnollisesti muun äänimaailman ilmavuudessa. Vaikka tässä tapahtuikin melkomoisen paljon kaikenlaisia kivoja asioita, tuntui että kokonaisuus oli jokseenkin yllätyksetön. Tässä edettiin suoraviivaisesti ja johdonmukaisesti alusta loppuun eikä kuulija missään vaiheessa joutunut miettimään mistä oli kyse. Useimmat sanoisivat että se on hyvä asia mutta minun mielestä kaiken musiikin pitäisi jossain vaiheessa poiketa jossain salaisessa paikassa jonne päädyttyään kuulija joutuu esittämään hämmentyneen "mitä hittoa?"- kysymyksen. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tästä tuli jotenkin kovin kiusaantunut olo. Tässä oli kaikki elementit ihan älyttömän hienoon ja koskettavaan kappaleeseen mutta toteutus jäi vähän puolitiehen mistä johtuen kuulija kiemurteli tuskissaan jo puolivälin koittaessa. (varmuuden vuoksi kuuntelin kahteen kertaan eikä tuo epämukava fiilis hellittänyt ollenkaan) Soitanto oli kaunista mutta sovituksessa mentiin yli siitä missä aita on matalin eli kaikki ratkaisut olivat moneen kertaan kuultuja. Tuntui siltä että tässä koetettiin kerätä murusia suurten nimien keräämästä maineesta tekemällä kaikki esikuvia kumartaen. Persoonallisuutta olisi siis saanut olla runsain mitoin lisää. Laulun kohdalla vähäiset epäonnistumiset kuuluivat kaikkein selkeimmin. Taitoa laulajalla oli ihan selkeästi mutta falsetissa oli jokseenkin ärsyttävä soundi ja virekin oli ajoittain hukassa. Matalammalta lauletut kohdat olivat hyviä mutta falsettia oli ihan liikaa. Se teki kokonaisuudesta ikävällä tavalla teennäisen oloisen ja kireän. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Bassossa, mikäli ette ole huomanneet, on vähän liikaa alataajuuksia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun luureilla kuuntelee, niin sattuu korviin. Samoin noissa säröisissä synissa (vai mikä lie siellä kitisee) on vähän turhan paljon sitä säröä. Viiltää. Eli olette saaneet aikaan kivuliaan kuuntelukokemuksen. Päänsärky saavutettiin jo ajassa 3 ja puoli minuuttia. Ei ollut kauhean kivaa. Tunnelmallista metelöintiähän tämä on. Pitää myöntää että idealtaan tämä on paitsi omaperäinen, myös kunnioitettavan komea. Mutta toteutus on oikeasti siinä määrin tuskallinen että tälle voisi melkein suorittaa jonkinlaista lisämiksausta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensireaktio tähän oli "mitä helvettiä, en mä mitään punkkia fanita!!" Toinen reaktio oli että te soitatte punkkiakin oikein hyvin. Sitten olin vain tavattoman tyrmistynyt. Piti kuunnella kolmeen kertaan ennenkuin tyrmistys katosi. Laulumelodia oli sekä oikein kiva että varsin tarttuva. Huolimatta siitä että tämä oli teknisesti melkomoisen virheetön suoritus (kuten tavallista), tässä oli tavoitettu tietynlainen räkäisyys joka tekee punkista punkkia. Olen paitsi vähän järkyttynyt, myös otettu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Miksaus jätti rummut piiloon tavalla joka sai koko biisin kuulostamaan suunnilleen kahden gramman painoiselta. Eli jos jatkossa saisi koko rumpuosastoa vähän eteenpäin niin olisi paljon parempi. Ihmetytti valtavasti tuo englanninkielen lausumisen kritisointi. Itse en siinä sen suurempaa vikaa huomannut, pari vokaalia tosin jäi lyhyeksi ja wondering-sanan olisi voinut sovittaa vähän paremminkin, mutta kokonaisuudessaan lausunta oli huomattavasti mikserin keskitasoa parempaa. Enemmän kiusasi se että melodia meni paikoitellen vähän liian matalalle. Niissä kohdissa laulantaan ilmestyi väkinäinen ja pakotettu sävy joka sai kuulijan kiemurtelemaan ärtymyksestä sillä laulajan ääni oli tositosikiva ja taitoakin tuntui olevan ihan riittämiin. Soundit olivat omaan henkilökohtaiseen makuuni vähän turhan kliiniset. Kitaroihin olisi saanut säätää enemmän räkää ja lauluunkin olisi voinut asetella enemmän jotain efektijuttuja. Siis vähän niinkuin mausteeksi. Soitanto oli ihan pätevää mutta kokonaisuuteen olisi kaivannut ihan pikkaisen lisää persoonallisuutta. Tokihan tämä genre nojaa aika tukevasti perinteisiin mutta ei kai massasta erottumisessa ole mitään vikaa. Ihan mukavaa rymistelyä tämä kuitenkin oli. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä soitettiin kitaraa aika pätevästi. Vaatii aika paljon taitoa pysyä noin pitkään tuossa hektisessä tahdissa. Komppi oli tässä eläväisempi kuin siinä biisissä jossa mainostettiin keltaista autoa. Tuntui että tähän oli panostettu pitkäjännitteisemmin. Soundeissa ja miksauksessa oli edelleen vähän valittamisen aihetta mutta kokonaisuus oli projektin luonteelle uskollinen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan tosissaanko tämä oli tehty? ... niin kai sitten. Tuota noin. *pohdintaa* *uusintakuuntelu* Oli aika hiljaisellaan. Sai vääntää volumea ihan kunnolla. Miksauksessa näytti olevan sellainen vika että vokaaleihin oli jäänyt piikkejä josta johtuen laulu vähän niinkuin hyppäsi korville. Kompista tykkäsin vaikka se olikin aika peruskamaa ja kitarat olivat oikeasti ihan pätevän kuuloisia. Keltainen auto kappaleen aiheena oli aika kekseliäs mutta sanoitus jäi vähän yksiulotteiseksi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tuosta naksutuksesta tuli mieleen raivotautinen orava jota lapset ruokkivat puistossa. Se mielikuva ei ollut kauhean kiva... Äänimaailma toi mieleen Marilyn Mansonin. Muutenkin tässä oli aika paljon Manson/NIN-henkeä. Tunnelma oli varsin vahva, pakottava ja pelottava, tehdasmainen ja jotenkin futuristinen. Jälleen kerran olen otettu vaikka uskonkin että näen tulevana yönä painajaisia ihmissyöjäoravista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tässä oli monta makoisaa ääntä vähintäänkin kiinnostavassa järjestyksessä aseteltuna tarjolle epämääräisen muotoiselle alustalle jonka kuulija pian huomasi paitsi tukevaksi, myös kaltevaksi. Sen ansiosta kappale heittelehti hypnoottisella tavalla moniin suuntiin samanaikaisesti luoden vaikutelman painovoiman kumoutumisesta, materian epävakaudesta ja myrkytettyjen omenien terveellisyydestä. Kaoottinen tunnelma tasapainottui hetkittäin alustan reunoille laskeutuvien elementtien ansiosta mutta se ei riittänyt pelastamaan kuulijaa kokonaisuuden aiheuttamalta hämmennykseltä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Kitaroissa oli aikamoisen terävä soundi. Varsinkin kun ne oli aseteltu yksi yhteen ja toinen toiseen kaiuttimeen niin oli vähän tuskallista kuunnella... tuntui myös että ne kinasivat laulajan kanssa samasta taajuusalueesta mistä johtuen oli vaikea keskittyä lauluun jonka olisi pitänyt olla se hallitseva elementti. Biisi itsessään oli ihan hyvä. Aika perinteinen mutta rokinhan kuuluukin olla perinteitä kunnioittavaa. Laulumelodiat eivät ihan koko matkan aikaa toimineet, tuli sellainen fiilis että jossain kohdassa oli joko vähän epätarkkuutta tai riitasointua. Soitto oli sujuvaa ja laulajalla oli persoonallinen ääni mutta vaikka kaikki tuntui olevan kohdallaan, tämä ei kauheasti liikuttanut. Mukavan menevää rokkia jota on kiva kuunnella mutta tällaista tehdään aika paljon. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli ihan liian lyhyt. Olisin halunnut kuunnella vielä ainakin kymmenen minuuttia. Joten kuuntelin sitten neljään kertaan... Mutta en kuitenkaan osaa sanoa mitään rakentavaa. Tämä toimi varsin hyvin. Soitto oli sujuvaa ja vokalistilla oli mukava karheanpehmeä ääni. Kuulosti jotenkin tosi ammattitaitoiselta. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hitto teillä viiraa... Tämänkin teoksen loppuun asti hiottu outous jättää sanattomaksi. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei tämä mitään rakentavaa kritiikkiä kaipaa. Tässä oli saatu aikaan perin omintakeinen, harvinaisen ennenkokematon ja erinomaisen toimiva paketti. Ainoa miinus tulee siitä että sanoista ei saanut selvää. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Siis... soitatteko te ihan tosissanne gospelia? Siis soitatte. Selvä... Soundit olivat oikeasti tosi huonot. Jopa siinä määrin huonot että oli vaikea saada soitosta selvää. Mutta kuulosti jokseenkin amatöörimäiseltä. Varovaiselta ja epäröivältä. Ja henkilökohtaisesti alkoi ahdistaa tavattomasti tuo jeesustelu. Laulajalle voisi antaa suunnilleen puolenkymmentä laulutuntia ja käskyn heittää varovaisuus menemään. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan kivaahan tämä oli. Miksauksen epätasapaino on todettu edellä niin moneen kertaan että on varmaan aika hyödytöntä kitistä siitä... Kitaraosastolta ei löytynyt mitään valittamista. Riffit olivat varsin päteviä, eläväisiä ja särökin oli oikein onnistunut. Komppi oli mukavalla tavalla kokonaisuutta tukeva ja kuitenkin siitä löytyi aika paljon eloa. Henkilökohtaisesti pidin rumpusoundistakin vaikka ajoittain se kuulostikin vähän turhan koneelliselta. Vokaaliosuus oli vähän ristiriitainen. Hetkittäin laulanta oli tosi hienoa mutta ajoittain vähän arvelutti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Minun korvaan kitaroiden ja rumpujen yhteistyö ei oikein toiminut. On hyvin todennäköistä että tässä oli käytetty jotain superpro-tahtilajia jota en ymmärtänyt mutta minusta tuntui että mentiin epäbiittiin. Tässä oli varsin outo rakennekin. Se oli hyvä juttu ja toi tullessaan omaperäisen tunnelman. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan oikein avautunut kolmesta kuuntelukerrasta huolimatta. Tuntui että tämä kävi vain kummallisemmaksi koko ajan... Tyylikäs teos mutta en minä ymmärtänyt. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli tosiaan aika proge. Joissain kohdissa se pääsi unohtumaan ja sen vuoksi kuulija oli ajoittain vähän eksyksissä. Soitto oli varsin sujuvaa. Örinäkin oli aika hienoa. Perusasiat ovat siis ihan kunnossa. Biisi itsessään oli vähän ristiriitainen. Metalliprogeiluna vallan komea mutta peruskuluttajan korvaan varmasti liian outo. Sanoisin siis että onnea valitsemallanne tiellä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kuulosti aika paljon Panteralta. (tuo oli kehu) Riffeissä oli kunnolla särmää ja laulajassa raivoa. Rumpalikin tuntui olevan aika hyvin selvillä siitä minne kapulat kuuluvat joten kokonaisuus oli kerrassaan mainio. (Kuuntelenpa vielä kolmannenkin kerran.) Ei tästä ole mitään pahaa sanottavaa. Paketti pysyi kasassa koko matkan, soundit olivat sopivan rouheat ja asenne oli ihan kohdallaan. Pituutta olisi tosin saanut olla vähän enemmän. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Laulajalle suosittelisin vanhaa kunnon suihkulaulantaa. Sen verran epäröivältä ja hallitsemattomalta tuo äänenkäyttö kuulosti. Laulun miksauskin oli epäonnistunut ihan kunnolla. Siitä ei kuulunut lähestulkoonkaan tarpeeksi ja kaiku puuroutti sitä ikävästi. Kitarat soivat komeasti ja komppi oli perinteisen kiva mutta kokonaisuus jäi vähän vaisuksi johtuen todennäköisesti melkolailla kokonaan noista em. laulun puutteista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Intro oli aika kiva. Sitä seurannut riffi sen sijaan vähän puuduttava. Tuntui että sitä käytettiinkin vähän liikaa joten loppua kohti se alkoi hermostuttaa melkein tosissaan. Laulajasta on varmaan jälleen kerran turha sanoa yhtään mitään... Välisoitoissa seikkaileva kuoro oli oikeasti ihan kiva. Jos Dirty Clubin biiseissä laulettaisi jatkuvasti yhtä mukavasti, olisin paljonpaljon tyytyväisempi. Soitto oli taas sekä sujuvaa että komeaa. Asenne oli ihan kohdallaan ja biisi rullasi vastaanpanemattoman mukavasti eteenpäin koko kestonsa ajan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tänään oli aikamoisen kehno päivä. Ärsytti ja harmitti ja oli muutenkin kurjaa. Nyt kun kuuntelen tätä toistamiseen niin voin sanoa että enää ei rassaa ollenkaan. Tämä oli erinomaisen hyväntuulinen tuotos, äänimaailmaltaan varsin perinteinen suomalaiskansalliseen tapaan ja sanoitukseltaan ihan oikeasti hauska. Tämän kanssa oli oikein kivaa ja on helppo nähdä että VBV on mennyt oikeaaseen osoitteeseen. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei tämä ole hiphoppia! ... vaan pomppumetallia. Light-versiona tosin mutta väliäkö sillä. Tämä alkoi tosi tykisti mutta lopussa vähän niinkuin lässähti. Sen rauhoittumiskohdan jälkeen ei syystä tahi toisesta enää päästy nousemaan lentoon. Rakenne oli varsin perinteinen eikä soundeissa ollut havaittavissa juurikaan persoonallisuutta. Sellaista olisi kaivannut sillä tämäntyyppinen musisointi tuppaa kuulostamaan aina melkein samalta esittäjästä riippumatta. Vokalistilla oli varsin taipuisa kieli. Odotin koko biisin ajan että se olisi sanonut jotain mitä ei olisi pitänyt sanoa mutta en vahtimisesta huolimatta huomanut mitään sellaiseen viittaavaakaan. Liveäänitykseksi tämä oli aika hyvä. Aikamoista puuroahan tämä oli mutta pointti tuli varsin hyvin selväksi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Soitannossa oli ripaus doorsmaista psykedeliaa joka toimi yllättävän hyvin räppäyksen kanssa. Kertsissä tuli vähäinen antikliimaksi-fiilis mutta kokonaisuus oli silti ihan toimiva. Saattaa olla että se johtui vain kitaran yllättävästä katoamisesta... Sanoista oli vähän vaikea saada selvää mutta luettakoon se liveäänityksen viaksi. Vokalisti tuntui osaavan hommansa ihan hyvin. Olisi mukava kuulla tämä vähän paremmin ääniteltynä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rauhaisaa tunnelmointia, kevyen leijailevaa ja rosoisen kaunista. Tämän parissa viihtyi mainiosti useampaan otteeseen, niin vangitseva tunnelma oli saatu aikaan. Laulajalla oli todella kaunis ääni jota kuunnellessa alkoi melkein itkettää. Melodia oli erinomaisen onnistunut, sujuvasti polveileva ja tavallaan eteerinen, tulkinta sielukasta. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämähän oli oikein kivaa. Ensikuulemalta vokalisointi oli vähän oudon kuuloista mutta toisella kuuntelulla se alkoi tuntua vallan mukavalta mikäli moista sanaa voi tässä yhteydessä käyttää. Soitto oli kaikinpuolin varsin sujuvaa. Kitaroissa oli erinomaisen onnistunut särö ja rumpalilla kuului olevan käsiä ja jalkoja pienen kylän tarpeiksi asti. Sovituksessa oli sekä särmää että yllättävyyttä. Se teki kuuntelukokemuksesta oikein miellyttävän. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä ei nyt oikein avautunut. Epäilen vahvasti että tässä oli kyseessä huumorimusiikki joka tyylilajina aiheuttaa allekirjoittaneelle samanlaisen olon kuin sille UKJ:n hittibiisin alussa puhuvalle tädille. Vitsinä tämä ei oikein naurattanut. Ja jos kyseessä oli ihan oikea musiikki niin sanottakoon sen verran että kitara kuulosti kovin koneella tehdyltä ja kankealta ja biitti oli vähän turhan hektinen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli aika huonosti miksattu. Siitä syystä kokonaisuus kuulosti kehnommalta kuin olikaan. Kitarointiin pätee sama kuin edellisenkin kappaleen kohdalla. Soitanto oli melodisempaa ja siitä johtuen karvan verran kunnianhimoisempaa. Vokalisoinnissakin oli enemmän sekä vaihtelua että ulotteikkuutta. Ääntä käytettiin monipuolisemmin mikä on aina hyvä asia. Rummuista pidin edelleen vaikka tässä olikin vähän liikaa kaikensortin kilinöitä. Kappale itsessään oli miksausteknillisistä mokista huolimatta hyvä. Eli biisintekotaitoa teiltä löytyy. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sanoisin että virvelisoundi olisi voinut olla parempikin. Se oli vähän ontto ja ikävän koliseva. Muilta osin tämä olikin sitten erinomaisen nautinnollista. Soitto kulki sujuvasti, laulu oli moniulotteista ja taitavaa ja rakenteesta löytyi riittävästi yllätyksellisyyttä. Varsin toimiva paketti täm oli. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä oli niin monta elementtiä että kokonaisuus jäi vähän hajanaiseksi. Varsinkin vokaalit vaikuttivat jotenkin kovin irrallisilta. Soitto oli varsin pätevää ja kitaroinnista löytyi monenmonta kivaa juttua mutta yleisvaikutelma oli jokseenkin sillisalaatinomainen. En ole ihan varma sopiko tytön ääni tämänsorttiseen musiikkiin ja lausuminenkin tuntui vähän töksähtelevältä. Örinä sen sijaan oli varsin komeaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Sanoisin että synien miksauksessa oli havaittavissa vähäistä epätasapainoa. Joku niistä (on vähän turhan vaikeata osoittaa syyllistä sormella) oli vähän isollaan ja toisessa tuntui olevan pikkaisen liikaa ylätaajuuksia. Kokonaisuus oli vähän junnaava. Tuntui että tässä tapahtui vain kahta asiaa vuorotellen. Ne kaksi asiaa olivat ihan onnistuneita mutta melodialinjoja olisi voinut muunnella vähän enemmän. Eli ihan kiva mutta jäi vähän tasapaksuksi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Soundeihin voisi vähän panostaa. Ihan vain siitä syystä että tästä C-kasetti/liikaa-peltejä/kitara-liian-isollaan- puurosta ei saa selvää niin paljon että kykenisi arvostelemaan itse biisiä... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Taas tekisi mieli kirjoittaa vain "... mmmm ..." Tämä toimi vallan mainiosti. Riffit olivat sopivan rouheita, laulusuorituksessa oli sekä taitoa että itseluottamusta ja kuulosti siltä että rumpalilla oli vähintäänkin ne lakisääteiset kahdeksan kättä. Kokonaisuus oli erinomaisen komea, eläväinen ja muutenkin kaikinpuolin onnistunut. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
On tämä sekä hienoa että komeata. Suorastaan kadehdittavan toimivaa. Intro oli varsin kiintoisa. Tuntuu että tuo idea on käytetty tosi monta kertaa mutta silti se oli tosi hyvä. Tässä oli saatu aikaan esimerkillinen genren edustaja. Persoonallinen mutta ei mitenkään outo, helposti käsiteltävä mutta ei kuitenkaan ennustettava. Sanalla sanottuna tämä on metallitaivas. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
En ymmärrä bluesista yhtään mitään mutta kokeillaanpa nyt kuitenkin. Laulajalla oli varsin komea ääni joka sopi genreen vallan mainiosti. Nuo matalimmat kohdat kuulostivat pikkaisen pakotetuilta mutta tulkinta oli aidon ja sujuvan tuntuista. Soitanto oli taitavaa mutta tuli sellainen tunne että tässä oli käytetty vähän liian monta klisettä. Tämä nimittäin kuulosti aika paljon samalta kuin kaikki ne muut kolme blues-pläjäystä jotka olen kuullut... Mutta kokonaisuus oli siinä määrin ammattitaitoisesti ja huolella tehty että tämän parissa viihtyi ihan mukavasti. |
9
|
|
