Elegia (uurnalehto)

Perisuomalaista melankoliaa ja sielunmaisemaa.

Sanat:

Kuljen matkassa muiden
saattueessa, joka taivaltaa
joukko mustissaan, hiljaa surren

Näen eteemme tulleen sen
kynttilöiden valaiseman maan
hämyisen uurnalehdon luokse astelen

Häntä vain minä rakastin
hänen vuokseen kärsin ja taistelin
pelkkää tuhkaa nyt kannan käsissäni mun

Niin kuin kaikki nuo toiset
alas myöskin polvistun
sun syliis lasken uurnan muistoilla kullatun

Sinä määräät aikamme täällä
pidät kiinni ja ottees irrotat
me vain yritämme ymmärtää sun mieltä

Meiltä otit niin paljon, mut kuitenkin
saatat lopulta huomaasi meidätkin
uurnalehtosi varjoon saamme jäädä

Häntä vain minä rakastin
hänen vuokseen kärsin ja taistelin
pelkkää tuhkaa nyt kannan käsissäni mun

Niin kuin kaikki nuo toiset
alas myöskin polvistun
sun syliis lasken uurnan muistoilla kullatun

Häntä vain minä rakastin
hänen vuokseen kärsin ja taistelin
pelkkää tuhkaa nyt kannan käsissäni mun

Niin kuin kaikki nuo toiset
alas myöskin polvistun
sun syliis lasken uurnan muistoilla kullatun