Asofistin päiväkirja

Vähän kryptisempää mielisettiä:

Mä alan uskoon, et mä olen alfaolio,
Et mul on oikeus olla epidemia ku polio,
Mä olin varma, hetki sitten,
Mut nyt se katosi,
Sä et tiiä mitään, ota takas sun sanasi,
Ja ei samaa mieltä sun kaa oo kaverit nuo,
sillon oma mieles äänii kavereikses luo
Ne kertoo mulle, että kateus on vaan hyvää,
Ja ei oo mahollista et mä oisin menny erehtymään
Mähän oon mahtava, ainakin jos et ala perehtymään,
Ja jos sanot väärän sanan, silmät alkaa verestymään,
Mut on luotu menestymään, seisoo päällä ykköspaikan,
sori Bulle, mun mielen mielest omistan tän maailman,
Mä revin otsonikerroksen ja tapan norpat Saimaal,
Oon Nestlen johtaja ja ohjaan valaslaivaa,
Uskotko jo, että oon paha, mitä sä vielä kaipaat,
nyt riisu mut, suutele, mennään lohdutusnaimaan

Tunteet ei tee mitään, ja teoil ei saa anteeks,
Mä en osaa muuta joten otan hörppyy paranteeks,
Kun huumeet häipyy, kätes muuttuu valuvaks ranteeks,
ja huomenna mun kuva komeilee Alibin kannes,

Mä haluun omistaa sut, mä haluun kahlita sut sänkyyn,
Sä et haluu et ajattelen, mut sä et tajuu et mun täytyy,
Koska jos en suostu seuraa mun ajatusten liidis,
aivotoimintani hidastuu ja räjähdän ku Speedis,
Mä oon liidroulis, Rolling stone spiidin kouris,
Puhefeedi hourii, tuu ottaa touri mieleni koukeroihi,
Mun sielu roihuu, ja kun suuni avasin,
liekkini lens ulos, sulatin mun 58:n,
Viskasin moraalin vittuun,
Ei oo Koraanii opittuu,
ku pyhät kirjat ei ymmärrä tälläst pi-ruu,
Ja vaik mulla enkeleitä riittää,
saan onneani kiittää,
et nää äänet mun pääs osaa sielui liittää,
mut sehän se ongelma, oikeesti sä pelkäät,
sä pelkäät et voitkin samaistuu etkä kääntää selkää mulle,
sä pelkäät mitä sanon sulle, tuntuu tutulle,
Siks oot järkevä etkä anna arvoo mutu-jutuille

Sekopää, teot nää, enemmän sairasta
Ku Ed Gein nousis ylös haudasta,
sielus on haurasta,
mieles on vaurasta,
muodostettuna vihast ja kauhusta,
Sä voit lukee oloni kaulasta,
“Olen hullu, pyydän, ihmiset auttakaa,
pienikin apu poistaa kaunan raukasta,
Yksin se voi paukkunsa laukasta”
Tämä sama lama vielä 2015,
Hämää, tapa paha siel sielusi kiistois,
Älä anna periks sun mielesi riistois,
Jätä kama mulle, mä paranen hiisois,
Tää on tätä, suuri hätä, mieli mätä, oon elossa kuitenkin,
Elämä jätä, et sä halua tätä, sä haluut happy endingin

Te ootte vaan robottei, teidän mieli on pc:ssä,
Tai tää on Truman Show, ja te katotte mua teeveestä,
Mul on leveet vermeet ja mielipiteet perseestä,
mut oikeesti saan käskyni aivoista cd:stä,
Ja jos tarpeeks mietin mun maailmaa tai mun mieltä,
Voin kommunikoida teille käyttämättä mitään kieltä,
ja jos oikein mietin kehoo, voin karata sieltä,
Ja pystyn raivaamaan ihmismäiset estot tieltä,

En oo ihminen

Mä en osaa mitään tarpeeks hyvin,
ja silti ansaitsen kaiken,
Siis tuska ja kipu mut ilokin syvin,
Sama se, kun mun fiilis on aina samanlainen,
Mä en saa ees auki päiväkirjaa,
vaik pitäs uusi lehti kääntää,
Lopetus hitaasti vai aseella,
en osaa päättää

Tunteet ei tee mitään, ja teoil ei saa anteeks,
Mä en osaa muuta joten otan hörppyy paranteeks
Ja kun luoti työntyy paikkaan, missä nämä riimit keksin,
sanokaa rakkaus, mun sanaksi viimiseksi