Kaukana kotoa
vieraan taivaan alla
Lepää joukko miehiä
pohjolan poikia

Nuotion hehkussa
levotonna unessaan
Taistelun aattona
kaukana kotoaan


Näki enteen unessaan
tulisi hän kaatumaan
miekasta toverin
iskuista veljien


Kauhuissaan hän pakenee
ennen kuin aamu valkenee
Läpi metsän, halki niityn
öinen näky mielessään

Silloin kuulee avunhuudon
katveesta kuusien
Tummat hahmot ympäröivät
naisen pienen hentoisen


Kirveen vyöltään kohottaa
valmistautuu tappamaan
Iskee maahan ensimmäisen
kunnes raudan luissaan tuntee


Katsoo silmiin surmaajansa
näkee kauhun pohjattoman
Nuo tutut silmät kyyneleiset
seuraavat häntä Tuonelaan

Näki enteen unessaan
tulisi hän kaatumaan
miekasta toverin
iskuista veljien

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu