Oma kuvani taulussa. Sinun kasvosi minun.
Vesi vielä virtaa. Kohta sataa taas.
Katson puhujaa, huulet tyhjää lyö.
Yllään kylmä henki. Viitta tumma liikahtaa.

Hetken epävarman jälkeen saavuin paikkaan kiellettyyn.
Unen lumenvalkean näin. Vaunut mustat kulkevat.
Vetäjinä isä, poika. Kyydissä sinä,
seuranasi lapsi vastasyntynyt.

KERTOSÄE
Jos palaan, pintaan nousen,
käteeni tartu kylmään.
Alta tumman veden kohti elämää.
Pysähdyn, odotan.
Kuuntelen hetkeä taas pettynyttä.

Aikaan luvattuun perille saavuttu ei.
Minä ajan myötä myöskin pois vaelsin.
Vielä virsi kaunein joskus meille soi.
Sinun laulusi soi.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu