Valkea Varjo

Pohjoiset Nuotit | 16.03.2009 | Rock
5:20
0.00   257 kuuntelua

Kappaleen sanat

Kätköissä synkimmän, taajimman korpimaan
lepää lähes hengetön.
Kivistä suurimman alle haudattuna
vuodeksi tuhanneksi metsän hengetär.

Vuotta tuhat ja yksi kulunut jo aikaa on
kun vankilaansa tuomittiin.
Hautapaikka unohtunut, ei muista päivää
vapautuksen enää yksikään.

Paino kiven liian raskas kannattaa.
Toivon viimein silmistään kuihduttaa.
Luhistuu alla kiven suurimman.
Silloin pilvet peittää maan.

Tuuli pohjoinen voimansa tunnossaan
syleilee puun jokaisen voimallaan.
Lähtiessään vie kaiken mukanaan
metsän henki, kuningatar korpimaan.

Hengittää kerran vielä yrittää
hengetär metsän, mutta painuu pää.
Valkoinen huntunsa yöhön enää jää.
Vaanimaan varjo korpeen eksyjää.

Kohdatessa varjon valkean
vierellä virvatulen loistavan,
viimein kulkija silloin ymmärtää,
liian kaukana on hän jo kotoaan.

Takaisin kääntyessään hän jo kauhistuu.
On varjo yllättäen hänen edessään.
Liki kasvojensa häntä tuijottaa henki metsän
silmissään kuolemaa.

Kuiskaa kulkijalle sanan kauneimman.
Tarttuu käteen, hellästi koskettaa.
Loistoon kun virvatulen kuljettaa,
matkamiehen johdattaa Tuonelaan.

Kaksi varjoa nyt yössä odottaa
uutta matkamiestä korpeen saapumaan.
Loistossa virvatulen, sylissä kuninkaan
lepää kuningatar korpimaan.

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään