Aurinkotuulet puhaltelee tappavaasäteilyä voimalla, jolla pieni ihminen menee palasiksi yhdellä puhalluksella. 1:36 lähtevä juttu onkin sitten jo aikamoista kosmista murhaamista, nyt vain itse murhaaja vihdoin näyttää kasvonsa. Onko tässä vähän tultakin mukana? Jotenkin sellainen fiilis, niinku ois palamassa kuoliaaksi jossain ihansaatanan kuumassa polttouunissa. Sellasessa, mitä on paperitehtailla, joista näkyy vaan punasta ku katsoo ikkunasta. 3:40 jotain alkava juttu on vähän offroadia minusta, tälle teokselle. Ei nämä uutiset olisi minusta tarvinut välikevennystä. VAikka uusi laskeutuminen tai nousu tai joku siirtymä on kyllä nautittavaa. Myöhempi kolistelu alkaakin jo vähän turruttaa, mutta toisaalta hyvässä mielessä, jonkinlaiseen turtumiseen kai tämä tähtää.

Kerrassaan kuitenkin omaperäinen, toteutukseltaan onnistunut ja ainakin elämyksellisenä musiikkina toimii minuun.