Kappaleen pohjadraivi on tässä genressä aika moneen kertaan kuultua tavaraa, mutta rumpalin tiukka työskentely filleineen ja maukkaat kitaraleadit tiluliluineen kohottavat kummasti pisteitä. Neljäs kuultu Surfing Lucifers -ralli eikä vielä yhtään hutia - mainiota.

Näistä kolmesta eniten mieleeni. Ensimmäisen minuutin käsittävä intro on hieno, ja säkeistön (?) puhelaulu, taustakilinä (ride?) ja tilut toimivat kuin unelma. Tai kuin houreinen uni. Omituinen rakenne kappaleessa, siitä plussaa. Kappale ei tosin etene mihinkään, vaan jotenkin alkaa ja loppuu, vähän kuin jotain nyrjähtänyttä lavatanssimusaa. Jeij.

Hieman asian vierestä tämä kommentti, mutta herra rumpali käyttää tosi paljon 16-osa virvelifillejä.
Hieno oma tyyli teillä. En voi kuin ihailla noita itämaiskahtavia melodioita ja batman -osaston juttuja. Tämä menee nyt Surfing Lucifers suodattimen läpi, mutta tämä ei ollut niin hyvä kuin odotin. Hyvä, mutta kovat odotukset olivat liikaa. Pidin silti.
Edelleen laulaja voisi mielestäni laajentaa ilmaisuaan, mikä nyt on taas puhtaasti makuasia. Todella hyvät soundit. Hyvin miksattu. Prkl... meinasin antaa kasin, mutta totesin, että olen antanut kaseja niin paljon huonommille biiseille, että menköön ysi.

Näin yksinkertaisista aineksista olisi helppo saada tosi väljähtänyt keitos, mutta tämähän maistuu aivan erinomaiselta, kiitos jälleen kerran onnistuneen miksauksen ja hienon yhteensoiton. Kerrankin yhtye, joka ei tunge urkuja pintaan, kuten 99% genren harrastajista tuntuu tekevän. Myös laulukin on rohkeasti jätetty hieman taustalle, niin että persoonallinen kitaristi saa kunnolla tilaa. Sen ansiosta näitä kappaleita jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen.