Tätä kuunnellessani olin sopivasti ei-niin-kovin-järkevässä tilassa joten teos sai aikaan vallan mainion minun-päässä-viiraa-fiiliksen. (tuo ei tarkoittanut että HW olisi ollut humalassa, ei sinnepäinkään)

Vokalisointiasiat olivat siinä määrin hienoja että tekisi melkein mieli kysyä että saisiko niitä lainata... for fucks sake miesäänen lausumana on aina niin värähdyttävä asia että sitä ei voi hämmentymättä ohittaa.

Miksauksellisesti tämä tuntui ihan pikkaisen epätasapainoistelta. Tuntui että basso hyökkäsi päälle ja koetti hukuttaa mutta koska kyseisen instrumentin kuviointi toimi tässä vähän niinkuin kantavana voimana, se ei niin kauheasti rassannut.

Äänimaailmaan olisi toivonut vähän enemmän uloitteikkuutta. Ne äänet joita tässä oli käytetty, olivat varsin onnistuneista, yhteensopivia ja tunnelmallisia mutta vähäinen lisäväri olisi ollut oikein tervetullut lisä, varsinkin kun mittaa oli aikamoisen runsaasti. Tuntui että loppua kohden tuli vähän tylsää.

Tuo ajassa suunnilleen 1.38 yllättänyt sirkuskohtaus oli ihan älyttömän hieno. Siinä kohdassa tuli sellainen "OK, lähdetään trippaamaan"-fiilis". Ihan sitä kaikkein hienointa trippiä tämä ei tarjonnut mutta kuitenkin kuulijalla oli oikein kivaa koko kappaleen keston ajan.

Rumpalointi (tässä kohdassa kyllä väitän että asialla oli koneellistettu rytmiryhmä) oli oikein mainota. Löytyi sekä trikkiä että filliä eikä minkäänsortin peltiä oltu käytetty liiallisesti.

Kokonaisuudessaan tämä oli jokseenkin uhkaava teos. Päällevyöryvä ja arveluttava mutta silti viihdyttävä. Mutta. Vaikka tässä tapahtui monenmonta kummallista asiaa, jäi tästä ihan vähäsen tasapaksu kuva.